Apua

Pahinta on vaimon vastasyytökset. Tilanne ei missään nimessä liity sinun käytökseesi.

Kyllä voi jatkaa ja suhteen korjata.
Mutta se vaatii todellista halua ja sitoutumista molemmin puolin.
Ja puhumista ja avautumista. Ja aikaa.
Joillekin on avuksi kolmas osapuoli, esim. perheneuvolassa tms, joillekin sopii parhaiten käydä asiat läpi kahdenkesken.
Mutta kuten sanottu, se todella vaatii paljon kummaltakin!

Ihan ymmärrettävää että välillä haluat "viedä akan tikulla ulos"! Pettäminen on iso rikos toista kohtaan. Tuokin on tavallista että ottaa syyt päälleen. Jos olisin sitä tai jos olisin tätä. Asiaan tarvitaan kuitenkin aina kaksi osapuolta. Vikaa ja syytä on turha alkaa kaivella. Se ei johda mihinkään.

Jos nyt kuitenkin kumpikin todella haluatte ja tiedätte mitä haluatte, ei mitään menetä jos yritätte korjata suhteenne. Asia tulee aina olemaan siellä jossain, ihan samaan ei enää ole paluuta.
Ainoa lääke on todellakin se, että myös vaimo myöntää itselleen ja sinulle oman osuutensa asiaan ja on 100% halukas yrittämään vielä. Samoin kuin sinä.
Jos kuitenkaan ei onnistu, paras on sitten erota ja kestää se tuska. Kipeää se on ja voi olla vaikea kehenkään enää luottaa. Siksi olisikin paras käydä asia perinpohjin läpi ettei se jää mielen pohjalle kummittelemaan. Anna myös itsellesi aikaa, älä ryntää heti uuteen suhteeseen jos ero tulee. Anna sielun parantua ensin.
Onnea matkaan!

Ei läheskään kaikki pettämistapaukset johda eroon. Elämä ei ole niin mustavalkoista kuin 24:ssa.

En ole koskaan ymmärtäny että mikä siinä pettämisessä on niin kauheeta? Mun maailma ei ainakaan siitä kaadu jos vaimo käy vieraissa. Ei se oo multa mitenkää pois. Saattais vaimo vaikka olla vähän paremmalla tuulella. Edellinenkin kirjoittaja vertas pettämistä rikokseen. En ymmärrä? Siinä tapauksessa puolet suomalaisista joutais vankilaan.

On hänen eikä sinun tehtävä toimia niin, että sinä pystyt näkemään anteeksiannon jälkeiseen elämäänne jaksaaksesi selvitä ja yrittää rakentaa uutta suhdetta sen vanhan, hänen tuhoamansa tilalle.

Sinun ei kuulu potea minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että sinua on petetty. Toki voit tuntea syyllisyyttä tekemättömistä asioista, keskustelemattomista tunteista ja typeristä tekosistasi... mutta, siitä että toinen on sinulle uskoton on oikeat tunteet ainoastaan järkytys, pettymys ja suru.

Niin kauan kun hän pitää asioita itsellään eikä aidosti jaa itseään kanssasi, aidosti pyydä anteeksi ja aidosti yritä korjata asioita... niin kauan tuo asia on kesken, se tulee pulpahtelemaan mieleesi tämän tästä ja se tulee myrkyttämään sinun rakkauttasi häneen. On erittäin vaikeaa päästää kokonaan irti jostain tuollaisesta vain sillä, että toinen pyytää "vain unohtamaan sen ja jatkamaan eteenpäin"... siinä kun voi käydä niin, että jatkat eteenpäin mutta jossain vaiheessa aivan toiseen suuntaan kuin mihin vaimosi haluaa. On erittäin pelottavaa huomata, että surullisuus muuttuu ärtymykseksi ja paniikki muuttuu peloksi oman rakkauden kestävyydestä kun toinen ei aktiivisesti auta sinua päästämään irti sellaisesta, mitä et todellakaan haluaa kantaa mukanasi.

Jos toista oikeasti rakastaa, niin pystyy asettamaan parisuhteen uskottomuuden edelle hyvin helposti. Vaimosi pitäisi tajuta se ja ymmärtää antaa sinulle mahdollisuus rakastaa häntä jatkossakin.

"Pettäminenkin kun oli kuulemma seurausta siitä, etten ole tarpeeksi läsnä vaan liikaa töissä..."

Tällä vaimo yrittää vierittää vastuuta omasta valinnastaan puolisonsa niskoille. Tyhmempikin tajuaa, että muitakin ratkaisumalleja olisi ollut kuin pettäminen. AP:n toiminnassa on varmasti parantamisen varaa, mutta kelläpä ei olisi.

Mikä siinä pettämisessä sitten on niin kauheaa? No se pettäminen, valehteleminen. Rikotaan sopimus kahden ihmisen intiimistä suhteesta. Se on teko, joka ei yleensä lähennä puolisoita. Pääasia ei välttämättä ole seksi vaan luottamuksen pettäminen.

On aivan eri asia, jos on sovittu, että muidenkin kanssa saa olla, silloin kyse ei ole pettämisestä. Ja se, mikä on yleistä, ei aina ole oikein ja hyväksyttyä. Jos lupaan puolisolleni olla uskollinen, totta helvetissä sitä olen, vaikka kaikki ympärilläni pettäisivät.