Elämääni astui poika/mies, joka tuntuu tarkalleen tietävän, miten minut saa onnelliseksi. Parasta on se, että hän ajattelee samoin minusta. On vain yksi mutta. Tässä vaiheessa jokainen yksinäinen on valmis tappamaan minut, mutta olen lähdössä puoleksi vuodeksi toiselle mantereelle. Rakkaani ymmärtää tarkalleen, miksi haluan lähteä, eikä missään vaiheessa ole edes harkinnut, ettei kannustaisi ajatusta. Silti lähtö on vaikeaa, koska mitään varmuutta suhteen tilasta paluuni jälkeen ei ole, ja tämä on paras, toimivin ihmissuhteeni koskaan. Onko mahdollista, että palattuani tapaamme, molemmat kasvaneina ja muuttuneina, mutta välillämme kukoistava rakkaus ei ole kadonnut mihinkään? Tahtoa ja tunnetta riittää, mutta ovatko elämän realiteetit silti liian murskaavia? Antakaa toivoa pienelle, mieluiten ne, jotka ovat vastaavaa itse kokeneet.
Kun valtameri erottaa...
Sandra
3888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse asuin reilut puoli vuotta ulkomailla..ikävä oli kova,mutta otin periaatteeksi, että jos muut alkaa kiinnostaa, menen enkä meinaa, mutta jos HÄN on se yksi ja ainut, enkä halua muita...silloin on rakkautta ilmassa!!
Lahdin ite Englantiin au pairiks ja aion olla taalla vuoden verran. Nyt aikaa on kulunu 5 viikkoo ja ainaki viela seurustelen onnellisesti oman kultani kanssa (ollaan siis seurusteltu noin 4kk). :) Palaan Suomeen 3 viikoks lokakuussa ku au pair -perheeni lahtee Floridaan lomalle ja lentoliput on mulle liian kalliit...ja joulunaki aattelin menna kotiin kaymaan. Suhde kestaa jos se on tarkotettu kestamaan. Oikeestaan taa valimatka vaan vahvistaa mun tunteita ja osottaa sen, etta oikeesti rakastan tata poikaa/miesta. Jos teian valilla on OIKEETA RAKKAUTTA ni se kestaa. Good luck! Mailaa, jos tuntuu silta: [email protected]
menkää vaikka vähäksi aikaa johonkin kolmanteen maahan jos miehes on mormooni niin saattaa tulla pari muutakin akkaa sun kaveriksi.