Nyt on sitten solmussa nämä minun suhdekuviot. Neuvokaapa te järkevämmät. Tilanne:
Olen tutustunut kesällä erääseen mieheen jonka kanssa koko keskustelu on jäänyt melko kaverillisekis. Tämä mies ei kummemmin pidä yhteyttä, hänellä on lauma naisia kavereina, valittaa sitoutumiskammosta ja on muutenkin epävarma ihmissuhteita kohtaan. No, nyt sitten saatiin sovittua treffit tämän herran kanssa viikon päähän mutta nyt minua on alkanut ahdistaan tai on epävarma olo toisaalta olis kiva nähdä tämä tyyppi ja toisaalta ei koska olen tavannut erään toisen kinnostavamman ja herrasmiesmäisemmän nimenomaan MIEHEN en mitään sitoutumiskammosta pelkuria tämän toisenmiehen kanssa kiinnostus on molemminpuolinen se on tehty selväksi.
Nyt sitten nämä treffit tämän ensimmäisen tyypin kanssa on peruttu mutta hän ei ole vaan vastannut vielä takaisin mitään ja kuitenkin minulla on vähän kurja mieli kun peruin ne tavallaan syyllinen olo, että olen ilkeä ihminen vaikka eihän minun ole pakko tehdä mitään hänen suhteen jos olen epävarma ja pelkään sitäkin, että saisinko vain siipeni kun hänellä on sitä sitoutumiskammoa? Niin miksi tuhlata aikaa sellaiseen kun olemassa on ihmisiä jotka ovat tosiaann minun suhteeni? Tämä toinen mies on kyllä aivan eri luokkaa kuin tämä ensimmäinen. Tämän toisen kanssa on sitten treffit kahden viikon päästä. Hän on kyllä jaksanut kuunnella minua kun minulla on tässä vähän huoliakin omassa elämässä kuten terveyteen liittyen hän on kyllä tukena toisin kuin tämä ensimmäinen mies hän vaan lyttää tunteeni ja sanoo vaan, että voin lopettaa itsesäälissä pyörimisen. Aika tökerösti sanottu mieheltä joka olisi viiikon pääsä viemässä treffeille. Niin tavallaan mielenkiintoni lopahtikin. Turhauttaa vaan, että itellä on silti syyllinenolo kun peruin ne treffit. Tunnenko turhaa syyllistäoloa? Eikö ole kuitenkin reilua, että peruin treffit, etten anna väärää kuvaa ja että en mene kaksille eri treffeillle kahtena eri viikonloppuna? Tämä toinen mies jonka tapasin niin hänen kanssaan kaikki on ollut jotenkin luontevaa ja mukavaa. Hän on kiinnostunut asioistani jaksaa kuunnella ei tyrmää tunteitani tai mielipiteitäni. Vähän jopa pelottaa kun itselläkin on noussut tuntemuksia häntä kohtaan. Tätä ensimmäista kohtaan ei oikeen ollut edes sellaista tunnetta. Tämän toisen kanssa tuntuu, että siltä, että tästä voisi tulla jotain vakavempaakin.
Olen tutustunut kesällä erääseen mieheen jonka kanssa koko keskustelu on jäänyt melko kaverillisekis. Tämä mies ei kummemmin pidä yhteyttä, hänellä on lauma naisia kavereina, valittaa sitoutumiskammosta ja on muutenkin epävarma ihmissuhteita kohtaan. No, nyt sitten saatiin sovittua treffit tämän herran kanssa viikon päähän mutta nyt minua on alkanut ahdistaan tai on epävarma olo toisaalta olis kiva nähdä tämä tyyppi ja toisaalta ei koska olen tavannut erään toisen kinnostavamman ja herrasmiesmäisemmän nimenomaan MIEHEN en mitään sitoutumiskammosta pelkuria tämän toisenmiehen kanssa kiinnostus on molemminpuolinen se on tehty selväksi.
Nyt sitten nämä treffit tämän ensimmäisen tyypin kanssa on peruttu mutta hän ei ole vaan vastannut vielä takaisin mitään ja kuitenkin minulla on vähän kurja mieli kun peruin ne tavallaan syyllinen olo, että olen ilkeä ihminen vaikka eihän minun ole pakko tehdä mitään hänen suhteen jos olen epävarma ja pelkään sitäkin, että saisinko vain siipeni kun hänellä on sitä sitoutumiskammoa? Niin miksi tuhlata aikaa sellaiseen kun olemassa on ihmisiä jotka ovat tosiaann minun suhteeni? Tämä toinen mies on kyllä aivan eri luokkaa kuin tämä ensimmäinen. Tämän toisen kanssa on sitten treffit kahden viikon päästä. Hän on kyllä jaksanut kuunnella minua kun minulla on tässä vähän huoliakin omassa elämässä kuten terveyteen liittyen hän on kyllä tukena toisin kuin tämä ensimmäinen mies hän vaan lyttää tunteeni ja sanoo vaan, että voin lopettaa itsesäälissä pyörimisen. Aika tökerösti sanottu mieheltä joka olisi viiikon pääsä viemässä treffeille. Niin tavallaan mielenkiintoni lopahtikin. Turhauttaa vaan, että itellä on silti syyllinenolo kun peruin ne treffit. Tunnenko turhaa syyllistäoloa? Eikö ole kuitenkin reilua, että peruin treffit, etten anna väärää kuvaa ja että en mene kaksille eri treffeillle kahtena eri viikonloppuna? Tämä toinen mies jonka tapasin niin hänen kanssaan kaikki on ollut jotenkin luontevaa ja mukavaa. Hän on kiinnostunut asioistani jaksaa kuunnella ei tyrmää tunteitani tai mielipiteitäni. Vähän jopa pelottaa kun itselläkin on noussut tuntemuksia häntä kohtaan. Tätä ensimmäista kohtaan ei oikeen ollut edes sellaista tunnetta. Tämän toisen kanssa tuntuu, että siltä, että tästä voisi tulla jotain vakavempaakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi helladuudelis tuota vatvomista.
Sä olet jo päätöksen tehnyt kehumalla tätä parempaa miestä. Nyt sä tulit vaan hakemaan meiltä synninpäästön tuohon toisen miehen dumppaukseen.
Ja saat sen.
Mieshän ei itse uskalla sitoutua niin se pääsi varmaan pälkähästä että peruit treffit.
Mene treffeille sen uuden ukon kans ja katso mihin se johtaa. Unohda se toinen vätys.
Mistä tiedät että se toinen on herrasmies. Voipi vaan esittää sellasta että saa sut sänkyyn?
Ihmisellä, joka ei uskalla sitoutua ei tee mitään. Tunnet sydämmessäsi, kun se oikea kävelee kohdallesi. Kun suuri rakkaus saapuu, niin se tuntuu maailman parhaalta.
Haet vain sääliä ja lohtua mutta et kestä kuulla totuutta että se itsesäälissä kieriminen ei auta. Kun et kuule sitä mitä haluat kuulla turvaudut sellaiseen ihmiseen joka osaa leperrellä sulle. Sua ei kiinnosta ihminen vaan niiden voivottelu sua kohtaan. Hanki ensin oma elämä ja suunnittele sitten muuta. Kun tämä toinen saa mitä haluaa eli sut puhuttua taitavasti sänkyyn ja sen jälkeen lemppaa käännyt taas tämän toisen puoleen epätoivossasi. Säälittävää mutta näin se varmasti menee.
Voi vittu miten erkaantunut olet koko ihmisyydestä ja siitä mitä se tarkoittaa.
Ei tää ainakaan mitään säälin hakemista ole se on varma ehkä minä haenkin sitä synninpäästöä täältä. Kauheen hankalaa vuosi tässä ollaan oltu sinkkuna kun viimeisin parisuhde loppu miehen pettämiseen. Tää toinen mies johon olen nyt tutustunut vaikuttaa oikeelta. Tai sen tuntee vaan. Tätä kohtaa tunne eritavalla kuin tätä ensimmäistä miestä johon tutustuin. Jotenkin itellä mielenkiinto loppunu kun hänkään ei tee minun suhteen mitään niin en kai minä nyt niin tyhmä ole, että roikun hänessä. En ole kuitenkaan masokisti. Toisekseen minä en ole voinut olla omaitseni tämän ykkösmiehen seurassa vaan minun on pitänyt koko ajan esittää jotain muuta mitä olen. Tämän toisen miehen seurassa uskallan olla oma itteni mutta välillä pelkään, että riitänkö hänelle kun viimeisimmässä suhteessani kävi miten kävi. Käyttäydyn kuin mikäkin teini kikattelen kun hän esim. soittaa ja laittaa viestiä ite jo pelkää omaa käytöstä kun luulin, että en koskaan enään tunne mitään tällaista. Silloin kun tää viimeisin suhde loppu ajattelin, että kaikki miehet pettää ja päärin olla ikisinkku mutta tässä sitä ollaan.
Ei naisten tarvi elää sinkkuudessa jollei itse halua ja sekin teettää varmaan ongelmia. Miehelle homma taas ei ole niin yksi selitteinen. Kukaan ei sua halua ellet itse ole aktiivinen. Toisekseen naiset jättää heti jos löytää yhdenkin virheen miehestä. Siksi monille jo pelkkä parisuhteen tavoittelu menee niin ylivoimaiseks että muu arjen elo, rutiinit ja harrastukset vie voiton tuolta mahdottomalta pelleilyltä. Jos naiset hyväksyisi miehissä myös ne virheet sen muun positiivisuuden joukossa olisi täällä jokaiselle joku.
Saan kuvan, että olet tavannut molempia tapauksia enemmänkin kuin kerran kaksi. Taustat tuntuu olevan hallussa? Olis kiva vertailun vuoksi tietää kauanko olet tuntenut nämä tyypit. Ja sekin on aika ihme että miksi tapaamiset piti alunperin sopia noin lyhyelle ajalle? Ja onko ikäeroissa ihmeitä. Kentietää mitä suhteelta haet, mutta jos pitkää ja tasapainoista parisuhdetta etsit, niin kannattaa antaa aikaa tutustumiseen ja omien tunteiden puntarointiin.
Taustat on hallussa. Toisen olen tuntenut kesästä asti kuten yllä sen mainittin. Ja tämän toisen tämän vuoden alusta. Tämän ensimmäisen herran kanssa sovimme treffit kun tätä toistan miestä ei ollut vielä kuvioissa mutta kun hän astu elämääni muut miehet jäi myös tämä ensimmäinen herra jonka kanssa olin ehtiny sopia treffit mutta nyt olen ne perunut hän ei ole vieläkään vastannut muuten mitään takaisin vaikka viesti on mennyt perille siitäkin jo huomaa, että hyvä vaan, että peruin jos hän olisi oikeesti kiinnostunut minusta olisi hän kysynyt toista ajankohtaa yms.
Nyt sitten en tiedä teinkö virheen vähän kaduttaa mutta nyt tämän toisen herran kanssa harrastin tänään puhelins.eksiä. Hän asuu noin muutaman tunnin ajaomatkan päässä minusta asutaan siis eri paikkakunnilla. En ymmärrä itteeni. Viiraa pääsä hemmetti kuka menee nyt harrastaan puhelins.eksiä. jonka tuntenut vasta muutama viikko? No, nyt kuitenkin edelleen viestitellään ja ollaan yhteydessä ja miestä ei haitannut vaikka heittäydyin ns. villiksi. Parin viikonpäästä nyt sitten näen tätä miestä jonka tapasin toisena. Pelottaa nyt sekin, että saiko hän minusta väärän kuvan, että annan heti ja hän tulee vain sen takia tänne nyt? Sanoin kyllä hänelle, että ei ole minun tapaista heittäytyä näin villiksi eikä olekkaan. Mikä tuossa miehessä niin saakin minut sekaisin.
Juuri tuon kuvan hän susta sai, että sä olet helppo, kun harrastit puhelinseksiä. Valitettavasti. Joten varaudu seksiin ensitreffeillä.
Mutta aikuisiihmisiähän tässä ollaan kuitenkin niin olisiko se paha jos harrastaa seksiä ensitreffeillä? Toivottavasti mies ei tule pelkän seksin perässä tänne kuitenkaan en ole sellaista kuvaa kuitenkaan saanut hänestä, että seksiä vonkaisi pelkästään. Kyllä tässä minä olen ollut reilu vuoden ilman seksiä, että aikamoiset patoutumat jo prkl. Mitä tässä nyt pitäsi ajatelle ja tehdä? Turhauttaa.
Ei siinä ole mitään pahaa jos molemmat haluaa. Se, tuleeko mies pelkän seksin takia, selviää kyllä pian. Toivotaan että herra on oikeasti tosissaan ja haluaa muutakin. Jos ei, niin et sä sille mitään mahda kuitenkaan. Teet vaan miten parhaaksi näet ja koet ja se siitä, kaikki voitava on sitten sun puolelta tehty.
Sanokaapa eteneekö tämä liian nopeaa tämä homma tämän kakkosmiehen kanssa? Nyt sitten ollaan jo osoitteet vaihdettu parin viikon tuntemisen jälkeen ja parin viikon päästä on tämä tapaaminen. Hän on mm. kertonut ikävöivänsä minua kuten tänään. Viestiä hän laittaa paljon viestittely alkaa parhaillaan aamusta klo 10 ja jatkuu iltaan asti nukkumaan menoon asti. Hän on kerstonut olevansa hulluna minuun, että olen sekoittanut hänen päänsä. Kyllä hän vaikuttaa olevansa kiinnostunut ei kai seksin perässä vinkuva aloita viestittelyä aamusta ja jatka iltaa? Yleensä se on hän joka aloittaa päivän kuulumiset mutta olen minäkin pariin kertaan jotta hänkin näkee, että olen kiinnostunut hänestä. Pelottaa silti, että eteneekö tämä liian nopeeta? Mitä jos hänkin tulee satuttamaan minua tavalla tai toisella? Mitä jos olen hänellä vain joku ohimenevä vaihe? Tietääkö sen jostain ja jos tietää niin mistä? En vain uskaltaisi kovin nopeesti tässä edetä ja viimeisenä haluan saada siipeeni.
Tuota, siis jos nyt olen käsittänyt oikein niin ette ole tavanneet toisianne ikinä livenä niin miten voitte jo kaivata toisianne? Jos teillä ei ole mitään muuta takana kuin viestittelyä ja puhelinseksiä niin se mihin olette ihastuneet toisissanne on ihan teidän molempien oman pään tuotetta mikä, ei perustu todellisuuteen, siihen mitä koette ja näette livenä toisissanne.
Nettideitin ongelmana on juuri tuo että, ihmiset haluavat löytää luonnollisesti itselleen kumppanin ja sille on olemassa ihanteet joihin sitten toista lähdetään sovittamaan päässä.Toinen voi olla sinne päin, mitä sitten on helppo muokata ja jättää huomaamatta tiettyjä asioita.Usko pois, itse olen kokenut tämän ja pieleen meni, pariinkiin kertaan.
Joten, eteenkö homma liian kovaa, no kyllä! Jos puhutaan kylmillä realiteeteillä niin annoit osoitteesi ja puhelinnumerosi jollekkin tuntemattomalle miehelle fantasia kuvaasi perustuvalla olettamuksella. josta et todellisuudessa tiedä pitääkö se edes paikkaansa.Lisäksi olet ilmeisesti kutsun sen vielä kylään, omaan kotiisi ensitreffeille.
Se kuinka itse toimin nettideitissä, on melko järkipohjaista; viestittelyä viiko-pari, jos toinen tuntuu näin mukavalta,omanlainselta,myös elämän ajatukset, ehdotan taapaamista.Tietysti, toisesta pitää olla kiinnostunut joten mieliala pitää olla"mielenkiinnolla katson mitä löytyy" mutta, tuollainen hurmoshenkinen ihastuminen ennen kuin on edes tavannut koko ihmistä, on vain oman päätuotetta ja aikaa samaa toiveesta löytää itselleen parisuhde.Tuon kokeneena tiedän ja olen oppinut,usko pois.