Tämä alkoi jo 5v sitten. Oltiin mieheni kanssa onnellisesti naimisissa jo 8 vuoden ajan, ystäväni vihjaili nähneensä mieheni toisen naisen kanssa ajavan ohi meidän autolla. Tämä on iso kaupunki, ei helpolla törmää tuttuihin kun liikennettäkin on paljon. En uskonut, ajattelin sen olevan vaan joku asiakas tai työasia. Miehellä oli jatkuvasti työmatkoja ja menoja, iltaisinkin. Minä olin sillon nuorimman lapsen kanssa vielä äitiyslomalla ja siksi kotona.
En uskonut myöhemminkään kun tutut kertoivat nähneensä miehen taas jossakin teatterissa vieraan naisen kanssa vilahdukselta. Luotin täysin mieheeni.
Ollaan nyt asuttu kohta puolivuotta asumuserossa, hän haki eroa tai kertoi vain noin rennosti lauantaina illalla kun lapset oli nukahtaneet ja istuttiin saunan jälkeen takkatulen vieressä, että hänellä on toinen nainen ja haluaa erota, En meinannut uskoa mitä kuulin. Shokki oli valtava.
No haettiin siis eroa hän ei osannut selittää miksi hän etsi seuraa ja miksi oli tapaillut toista naista jo vuosia.
Kuulemma vaan sillon tällön, mutta silti. Jo sillon kun olin tosiaan saanut nuorimman eli 5v sitten.
Puolivuotta ollaan asuttu erillään ja hän on saanut viettää perhe-elämää uuden avovaimonsa kanssa.
Lapset tapaavat isäänsä usein ja olen myös nähnyt hänen avokkinsa.
Ikävä on ollut kova, en voi ymmärtää miten tässä näin kävi?
Luulin että ollaan onnellisia, ilmeisesti ei oltu.
Nyt kuitenkin hän, tuleva ex-mieheni halusi minutkin mukaan kun oli menossa lasten kanssa mäkkäriin. Sanoi että on puhuttavaa. Ahdisti mennä, mutta menin.
Olen ihan sekaisin ja itken jatkuvasti, siksikin tämä teksti on sekavaa, anteeksi.
Hän pyysi että nyt voisin vielä miettimään jos perutaan ero ja koitetaan vielä.
En jaksa tätä itkemistä ja ahdistusta, haluan onnistua, pelottaa vaan kuinka tässä käy?
Auttakaa jos osaatte onko kukaan perunut ja pystynyt antamaan anteeksi?
En uskonut myöhemminkään kun tutut kertoivat nähneensä miehen taas jossakin teatterissa vieraan naisen kanssa vilahdukselta. Luotin täysin mieheeni.
Ollaan nyt asuttu kohta puolivuotta asumuserossa, hän haki eroa tai kertoi vain noin rennosti lauantaina illalla kun lapset oli nukahtaneet ja istuttiin saunan jälkeen takkatulen vieressä, että hänellä on toinen nainen ja haluaa erota, En meinannut uskoa mitä kuulin. Shokki oli valtava.
No haettiin siis eroa hän ei osannut selittää miksi hän etsi seuraa ja miksi oli tapaillut toista naista jo vuosia.
Kuulemma vaan sillon tällön, mutta silti. Jo sillon kun olin tosiaan saanut nuorimman eli 5v sitten.
Puolivuotta ollaan asuttu erillään ja hän on saanut viettää perhe-elämää uuden avovaimonsa kanssa.
Lapset tapaavat isäänsä usein ja olen myös nähnyt hänen avokkinsa.
Ikävä on ollut kova, en voi ymmärtää miten tässä näin kävi?
Luulin että ollaan onnellisia, ilmeisesti ei oltu.
Nyt kuitenkin hän, tuleva ex-mieheni halusi minutkin mukaan kun oli menossa lasten kanssa mäkkäriin. Sanoi että on puhuttavaa. Ahdisti mennä, mutta menin.
Olen ihan sekaisin ja itken jatkuvasti, siksikin tämä teksti on sekavaa, anteeksi.
Hän pyysi että nyt voisin vielä miettimään jos perutaan ero ja koitetaan vielä.
En jaksa tätä itkemistä ja ahdistusta, haluan onnistua, pelottaa vaan kuinka tässä käy?
Auttakaa jos osaatte onko kukaan perunut ja pystynyt antamaan anteeksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet kuin minä, "luotin täysin mieheeni". En meinannut edes uskoa kun hän kertoi että oli viettänyt "kaksoiselämää" vuoden ajan. Se ero vaan että meillä lapset aikuisia ja heillä on omat perheet. Se shokki on todella valtava, miehellehän se ei ole mitään kun hän on sen koko ajan jo tiennytkin. Uskon todella mikä valtava ikävä ja itku sinulla on. Ja todellakaan en osaa yhtään auttaa enkä neuvoa kannattaisiko jatkaa tämän petosmiehen kanssa liittoa .
Sulle toivon kovasti voimia jaksaa, onneksi sulla on rakkaat lapsesi, joskus he on isoja ja saat heistä parhaat ystävät. Minulla on niin!
Hei sinä AP. Jos sinusta tuntuu, että haluat vielä yrittää, niin tee se. Mieti, mitä SINÄ haluat, miten haluat edestä ja ilmoita se miehellesi.
Älä anna hänen nyt sanella sääntöjä. Ensiksi hänen olisi hankittava oma asunto, asuttava siellä aikansa ja näytettävä sinulle, että on tosissaan. Hänen on voitettava sinut takaisin. Ei toisinpäin. Hänen on valloitettava sinut, vakuutettava, että haluat olla hänen kanssaan ja hänen on osoitettava olevansa luottamuksen arvoinen. Suosittelen myös pariterapiaa teille. Jos mies on näihin suostuvainen, voisin kuvitella hänen olevan tosissaan. Jos hän vain haluaa tulla takaisin kotiin, kun toinen perhe-elämä ei enää arkineen kiinnostakaan, ei hänellä ole oikea motiivi olla kanssasi.
Laita hänet koville, kuten hän on laittanut sinut koville. Kyse ei ole kuitenkaan kilpailusta, kumpi teki enemmän ja mitä. Jos haluatte löytää yhteisen sävelen, se löytyy varmasti, jos molemmat tekee sen eteen asioita. Muistutan sinua vielä siitä, että älä myy sieluasi tälle yrittämiselle. Älä yksin yritä, jos huomaat, että miehesi ei ole täysillä mukana, luovuta sinäkin ajoissa. Muuten rikot itsesi.
Nämä neuvot ovat tämän saman jutun kokeneelta. Olen käynyt saman läpi, mitä sinä nyt mietit. En kerro, miten meille on käynyt, sillä jokainen muodostaa oman tarinansa oman suhteensa raunioista. Toivotan Sinulle onnea, valitset sitten uuden yrityksen tai sen, että päätät jatkaa lasten kanssa yksin. Tulevaisuus on sellainen, millaiseksi sen haluat tehdä!
" ... Mieti, mitä SINÄ haluat, miten haluat edestä ja ilmoita se miehellesi."
Entäs jos se mies haluaakin takaa ...?
Minä en antaisi miehelle toista mahdollisuutta, koska oli pitänyt toista naista pitempään sun selän takan. Toisaalta ko. nainen ei ehkä arjen tullessa kuvioihin ollutkaan sitä mitä mies luuli ja nyt haluaa palata luoksesi,koska ymmärtää oman virheensä. Kuitenkin vaikka rakastaa toista ei pysty ilman luottamusta jatkamaan parisuhdetta. Mikäli päädyt yrittämään miehesi kanssa uudestaan toivotan kuitenkin onnea siihen.
Hei minä en saa nukutuksi kunnolla kun vasta oli tottunut siihen eroajatukseen ja nyt tämä ja taas itken ja mietin.
Mitä nämä meidän pojatkin miettii vaikka pieniä ne on silti varmaan osaavat ymmärtää ettei asiat ole hyvin kun isi on jo kauan asunut muualla, varsinkin jos nyt taas muuttaa takasin.
Pelkään että teen väärän ratkaisun.
Yksinkään ei ole kiva, mutta mietin mitä mun mies ajatteli, vai ajatteliko edes mitään?
Hän on aikanaan muuttanut minun kanssa suoraan kotoaan kun oltiin nuoria, ei varmaan osaa asua yksin ja ei osaa edes ruokaa laittaa siksi vie lapset Mäkkäriin yleensä kun on hänen vuoro olla viikonloppu.
Onko tämä kotiinpaluu vaan parempi vaihtoehto yksin asumiselle, vai onko hänellä oikeasti ikävä perhettään?
Hän on pettänyt minua jo ensikerran kun olin esikoisesta vielä synnytyssairaalassa, ei itse kertonut mutta nyt jälkikäteen on asiat alkanu paljastumaan.
Lasten kannalta isän asuminen täällä samassa osoitteessa varmaan on parempi, mutta itse en tiedä pystynkö toipumaan koskaan vaikka olenkin ikävöinyt. Silti on ihan todella pettynyt ja paha olo.
Mietin jos suostun yrittämään uudestaan, voiko tää toistua ja olen kohta taas yksin ja poljettu. Kellekkään en toivo sitä tunnetta joka tuli kun aluksi istuin yksin isossa talossa illalla kun pojat nukkui, yksin mietin ja itkin mitä nyt?
Kuten joku jo tuolla edellä ehdotti, niin mies omilleen asumaan, ei suoraan takaisin kotiin. Ilmiselvästi hän on ihminen, joka ei osaa elää yhtään yksin. Olisi aika opetella. Sinulla ilmeisesti on sama ongelma, jos vaan illasta toiseen olet itkenyt hänen peräänsä.
Mä en sinuna lähtisi edes yrittämään uudestaan. Mies on pettänyt sua ties kuinka monta kertaa. Ei ole halukas asioista puhumaan, joten pariterapia menee hukkaan. Ei hän sielläkään tule avautumaan yhtään enempää.
Mee sä yksin terapiaan. Ulkopuolinen ihminen saanee sun silmät avautumaan. Mun mielestä hänellä saattaa lapsia olla ikävä. Mutta sua ei. Hän vaan pelkää yksin asumista.
Kertomuksesi antaisi ymmärtää, että mies ei ole koskaan tunnustanut sinulle menneitä pettämisiä eikä ehkä avaudu sinulle asiassa tulevassakaan. Hän salasi menneet, jotta sai pidetyksi sinut eron jälkeen ystävänä ja varasijalla? Pääsit siis varasijalta nyt takaisin ykkössijalle? Onko uuden avovaimon kanssa tullut riitaa, mies haluaa kostaa hänelle sinun avullasi? Haluatko miehen, jonka puheisiin ei voi luottaa? Missä oma tahtosi on? Mitä sinä haluat? Jos aiot ottaa miehen takaisin, menkää parisuhdeterapiaan.
joo, kosto mielessä, eräsin ex yritti tulla takas, vaikka lähtiessä sano et ei rakasta ja oli uus...
Nyt onki sun aloitta justiin sun näytön paikka!
Älä mee halpaan, anna exän nyt kituu niin sekin teki sulle.
Ei mitää kostoa mut edes opetukseks. Onkohan koskaan kukaa sanonu sille että teoilla on aina seuraukset?
Leikkii sun tunteillas ja kuvittelee että voi seilata naisten välillä niinkun joku sheikki.
Mielummin unohda koko mies, mutta älä ainakaa heti huoli edes tuulikaappiin nukkumaan. Jokanen osaa lämmittää valmisateriat mikrossa, ei nii avutonta olekkaa. Eli turhaa vouhaat ettei se pärjää.
Henkiin jää kuitenki.
Vois oppii jotaki kun et menis ny pelastamaan ja jos äitin helmoin menee unohda koko jäbä.
Älä ota takaisin. Hakeudu nyt itse ensin terapiaan niin kuin joku tuossa edellä jo sanoikin.
Isot epäilykset myös minulla niin kuin ap.llakin, että mikä se motiivi olisi palaamiselle. Onko se sitä, että on helpompi palata toisen helmoihin perunakattilan ääreen ja pyykkihuoltokin pelaa.
Nyt kun olette jo puoli vuotta asuneet erillänne, se on jo hyvä alku.
Molemmat takerrutte toisiinne kuin hukkuvaan laivaan. Se takertuminen ei vaan ehkä olekaan aitoa tunteisiin perustuvaa. Se on kaipuuta vanhaan hyvään aikaan ja pelkoa siitä ettei yksin pärjääkään. Nämä tunteet on ihan ymmärrettäviä.
Samaan tilanteeseen kuin ennen tätä uskottomuuden paljastumista ei enää ole mahdolkisuuksia. Liian paljon on tapahtunut ja paljastunut. Mutta, tietysti suhteenne voisi jatkua joskus myöhemmin kunhan pääsette ensin itsenne kanssa jonkunlaiseen tolkkuun. Olisiko asumista saman katon alla vai miten, se on toinen juttu.
Hakeudu terapiaan, ensin yksin. Et jaksa tuolla mielialalla muuten. Exäsi pidä nyt kauempana, hänen tulonsa saman katon alle, ei teidän tilannetta ainakaan parantaisi eikä sinun omaa henkistä kanttiasi. Miten voisit nyt yhtäkkiä kaiken nollata ja aloittaa alusta niin kuin ei mitään olisi tapahtunut?
Kyllä exäsi jaksaa odottaa, jos tosiaan sinua haluaa eikä ruoka ja pyykkihuoltoa.
Aloittajalle uskallan nyt antaa neuvon kun luin uudemmat kommenttisi. Jätä koko mies jos se on sua pettänyt synnyttämässä ollessasi. Eikö se oman lapsen syntyminen ollut hänelle minkään arvoista kun piti silloinkin pettää, kun olisit isän ja aviomiehen täysillä viereesi tarvinnut. Olet herkkä ihminen ( sama täällä) itke nyt itkusi rauhassa ilman häntä. Tapaa ystäviä ja omaa sukua, hae apua mistä vaan mutta jätä se mies lopullisesti.
Vai haluatko olla parin vuoden päästä samassa tilanteessa, lämmöllä kysyn?
Juuri näin. Jos mies pettää, niin tehkööt sen joskus muulloin kuin vaimonsa ollessa synnyttämässä.
Jos mies on aidosti pahoillaan ja katkaisee kaikki suhteet tähän naiseen ja jos hän ei ole patologinen tapapettäjä, voi suhteenne muuttua lujemmaksi ja paremmaksi kuin alun perin.
Se vaatii sen että mies on oppinut läksynsä.
meille kävi näin vaimoni antoi anteeksi hairahdukseni ja olemme onnellisempia ja seksielämämme on parempaa kuin koskaan.
myötä ja vastoinkäymisessä nyt teillä on ollut tätä vastoinkäymistä. Miehesi ilmeisesti ei ollut kokenut ja hän toivottavasti ymmärtänyt että sinä olet hänelle paras nainen. Anna miehelle mahdollisuus, mutta etene varovasti ja vakuutu, että hän on tosissaan.
Selvää tekstiä kirjoitat, ei lainkaan sekavaa. Hän on hyvin laskelmoiva mies! Uusi nainen ei ollutkaan sinun ja lasten veroinen, nyt mies katuu ratkaisujaan.
Kevyesti sanoi haluavansa erota, petti jo kun ensimmäistä lasta olit synnyttämässä. Kasvamaton poika joka nyt tarvitsee suojapaikan ja huolehtijan?
Kasvakoon aikuiseksi ja vastuulliseksi omilla eväillään. Ei tuollainen mies kasva vastaamaan omista tekemisistään jos aina saa anteeksi.
Pettäminen ei unohdu koskaan. Harva pystyy unohtamaan vuosienkaan myötä vaikka anteeksi antaisi. Myöhemmin petetylle voi tulla koston tai välinpitämättömyyden ajatukset, voit haluta pettää itsekin ja kokeilla viehätysvoimaasi, joka kohottaa omanarvon tuntoasi.
Valinta on nyt kuitenkin sinun koska pallo on heitetty sinulle ja hän haluaa palata.
Jos pystyt elämään ilman häntä, älä ota takaisin. Jos et pysty yksin elämään, tee valinta omilla ehdoillasi. Siinäkin tapauksessa joudut luovimaan huonojen hetkien yli koska niitä tulee, onhan luottamuksesi murskattu.
Älä odota vain itseltäsi onnistumista, sinä et vastaa siitä mitä mies tekee. Hänen on näytettävä luotettavuutensa ja vastuunsa. Sinulta on jo vaadittu liian paljon, lasten takia sinun on jaksettava, et tarvitse lisätaakkaa miehen puolelta. Parisuhteessa on oltava koko perheen tukena, ei lisätaakkojen aiheuttajana. Kaikkein parhainta toivon valinnoillesi!
VOi voi sinua. Itse vanhempana ja kaiken tuon kokeneena, kehottaisin miettimään, että jos otat miehen taksisin, niin kestäisitkö uutta eroa.
Minä otin takasi jopa useamman kerran ja viimeisen lähtönsä jälkeen olin seota. En jaksanut ajatella kunnolla yhtään mitään.
En maalaa pirua seinnälle kehotan vain miettimään omia voimavarojas.
Teitpä minkälaisen päätöksen hyvänsä niin toivon sinulle voimia.
Minulla loppu pelleily kun havahduin kuinka paljon typeryyteni tuotti tuskaa. Itselläni siihen havahduttuani luopui nämä typeryydet. Enkä koskaan enää edes kehtaisi tehdä sitä. Meillä kaikki hyvin vaimo antoi anteeksi ha itse kasvoin henkisesti kun tajusin miten olin loukannut vaimoani.
Naurettavia vaimot jotka ottavat takaisin miehen joka pettää ja vieläpä synnyttämässä ollessaan. Eräskin mies harrasti seksiä kakkosensa kanssa kun vaimo oli keisarileikkauksen takia pitkään sairaalassa, oli hyvin aikaa touhuta kakkosen kanssa ja mies oli niin onnellinen. Kaikkea muutakin yhtä törkeää mies teki mistä vaimo ei tiedä mutta tietää sivusuhteista. Ihmetyttää eikö naisilla ole mitään selkärankaa. Kun kakkonen pistää miehen ulos elämästään, vaimo ottaa avosylin takaisin. Huh, huh.
Naiset ehkä haluavat antaa mahdollisuuden ja ikäväähän Se on lapsille kun on kaiken maailman uusio kuviota.ja mistä sitä tietää jos ottaa uuden miehen ettei Se petä.
Mietin aika paljon tätä kun tuli ne eropaperitkin mies ilmoitti ettei haluakkaan erota vaan mentäisi johonkin perheterapiaan ja jatkettaisi yhdessä.
Tässä puolenvuoden aikana vaan on kovasti asioita tullut esille joita en ole tyhmyyksissäni sinisilmäsyyttäni tajunnut. Tai en ole halunnut uskoa .
Halusin onnistua ja tein kaikkeni. Koitin puhua ja olla mieliksi, luin oppaitakin ja jopa kyselin seksiasioista mikä miehelleni olisi hyvä. Oikeasti yritin.
Nyt kun sanoin etten pysty enempää antamaan anteeksi ja en kestä jatkuvasti olla surullinen, ei elämän kuulu olla näin raskasta hän ilmoitti että han ottaa minulta lapset kun hänellä on paremmat tulot ja pystyy tarjoamaan lapsille elintason. Minä olen ollut kotona pitkiä äitiyslomia ja muutenkin pienituloinen.
Mitä mulle jää ? En voi luopua lapsista.
Anna vain avioeron edetä ja miehen asua tahollaan. Hän saa luvan valloittaa sinut takaisin ja menette uudestaan maistraatissa vihille, jos joskus siltä tuntuu. Sinulla ei ole nyt mikään kiire päättää mitään. Hoida oma sieluparkasi ja elämäsi ensin kuntoon.
Tuo uhkailu lapsilla on järjetöntä. Tulot eivät vaikuta mitenkään huoltajuuteen, Eihän Suomessa olisi kuin kourallinen yh-äitejä jos se noin menisi. Älä anna manipuloida itseäsi. Isä voi ihan hyvin taata lapsille hyvän elintason, vaikka eivät asuisi saman katon alla! Oletko käynyt perheasian neuvottelukeskuksessa? Jos et, niin varaa aika.
Meillä on menossa se vaihe, että asumme erillään lokakuun alusta lähtien. Lapsia ei ole. Miehen salasuhde meni poikki ja hän on siitä asti yrittänyt palata sieltä kotiin. Minunkin mieheni on siis keksinyt, että hän alkaa valloitaa minua takaisin eikä haluakaan erota. No, minä olen kaikesta siitä kynnysmattona olemisesta niin poikki, etten halua mitään parisuhdetta kenenkään kanssa. Enkä varsinkaan ota takaisin miestä, joka kaipaa kotiin kenties vain täysihoitoon.
Suurin ongelma on se, että mieheni ei halua edelleenkään puhua asioista. Kaikki pitäisi vain "unohtaa". Sinun miehesi vaikuttaa saman tyyppiseltä. Ei voi aloittaa uudestaan jos vanhaa ongelma ei puhuta väsyksiin asti selväksi, eikä yksikään salaisuus jää väliin hiertämään.
Jos nyt sitten olet miehen elämän rakkaus, niin kai tämä jaksaa odottaa ja piirittää ja tekee kaikkensa perheensä pelastamiseksi. Jos ei jaksa, niin ei se uusi yritys kauaa kestäisi ja olet taas alkumetreillä entistä rikkinäisempänä. Minä en ainakaan lähde tässä vaihessa miehen peliin mukaan. Jos nyt sitten on tullut järkiinsä ja oikeasti haluaa muuttua ja edelleen rakastaa, niin osoittakoon sen käytännössä ja ajan kanssa niin, että minäkin lopulta sen uskon. Pelkkä lässytys ei tässä riitä.
Mies joka alkaa lapsilla uhkailemaan ei todellakaan ole takasin oton arvoinen. Älä anna hänen uhkailla ja puijata moisella asialla! Kukaan sinulta lapsia ei vie. Kertoo paljon vastuuntunnottomuudesta mieheltä sinua ja lapsia kohtaan. Voimia sinulle, kyllä sinä pärjäät ja pääset vielä jaloillesi!
sun ex-mies ei varmaankaa päätä kenelle lapset jää eron jälkeen, vaan tuomari sen päättää loppupeleissä jossette pääse ite sopuun.
Ne lapset kumminki yleensä ensin ja todennäkösemmin jää äidille jos et ole alkkis tai muuten sekopää. Ei se mies rahoineen muutaku maksaa elatusta lapsistaan ja tapailee sillontälön.
Oikeen ratkasun teit mun mielestäni ku et ottannu takas.