Tuolla deitti-ilmoituksissa meillä kaikilla on kirjattu kronologinen ikä eli se kuinka monta vuotta sitten olet syntynyt. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että samanikäiset voivat henkisesti eri iässä. Toivottavasti en kirjoittanut liian sekavasti.
Varsinainen kysymykseni on, että onnistuuko suhde parhaiten että molempien henkinen ikä on mahdollisimman sama vai onko tässäkin hyvä olla jokin ikäero?
Jos mielestäsi pitää, niin onko siinä sama kumpi sukupuoli on vanhempi?
Minä nopeasti ajattelen, että henkisen iän pitäisi olla samaa tasoa tai niin että kumppanin henkinen ikä on minua hivenen korkeampi.
(Olen nainen)
Varsinainen kysymykseni on, että onnistuuko suhde parhaiten että molempien henkinen ikä on mahdollisimman sama vai onko tässäkin hyvä olla jokin ikäero?
Jos mielestäsi pitää, niin onko siinä sama kumpi sukupuoli on vanhempi?
Minä nopeasti ajattelen, että henkisen iän pitäisi olla samaa tasoa tai niin että kumppanin henkinen ikä on minua hivenen korkeampi.
(Olen nainen)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toi riippuu myös siitä, minkä ikäisiä ihmiset ovat.
.
Miten määritetään ees henkinen ikä? Mun mielestä kun tuohon vaikuttaa monikin asia ihmisessä.
Niin melkoisen vaikeaa sitä on numeroiksi laittaa, mutta väittäisin että kukin meistä pystyy tunnustelemaan mikä on oma henkinen ikä keskustelukaveriin verrattuna.
Ja totta on, että monet asiat yhdessä vaikuttavat.
Minä ajattelen, että henkinen ikä tulee empatian, suvaitsevaisuuden, huumorintajun ja viisauden kautta. Ehkä muitakin piirteitä voi lisätä tähän. Se ei tule uralla menestymisen myötä välttämättä ollenkaan.
Ihminen, jonka henkinen ikä poikkeaisi merkittävästi hänen biologisesta iästään, olisi luultavasti jollain lailla jälkeenjäänyt. Toki voi olla, että joku on nuoresta alkaen hieman "pikkuvanha" mutta yleensä se menee kyllä niin päin, että vaikka ikää on kertynyt niin asenne- ja ajatusmaailma on jäänyt syystä tai toisesta kypsymättä. Joko kyseessä on ihan dianosoitavissa oleva laaja-alainen kehityshäiriö (älyllinen kehitysvammaisuus) tai sitten lapsi/nuori on kasvanut ympäristössä, joka ei ole tarjonnut edellytyksiä kehittymiselle.
Jos aikuinen alkaa horista olevansa henkisesti paljon nuorempi kuin mitä ikä kertoo, eikä kyseessä ole pelkkä vitsi, niin oma mielenkiintoni loppuu kyllä siihen.
Minä kyllä näen korkean henkisen iän todella tavoiteltavana piirteenä aikuisella ihmiselläkin. Jos puhutaan vaikkapa 40 - 70 vuotiaista ihmisistä, niin silloin pitää ymmärtää että osa voi saavuttaa korkean henkisen iän jo 40 vuotiaana kun taas osa ei pääse siihen koko elämänsä aikana.
Se on muuten jännää, että henkisesti korkea ikä on niin vähän arvostettu ominaisuus.
En allekirjoita. "Henkisen iän" saavuttaminen edellyttää eri elämänvaiheisiin liittyvien kriisien (kehitystehtävien) ratkaisemista (tutustu elämänkaariteorioihin esim. Brufenbrenner, Eriksson ym). Nelikymppinen ei ole voinut vielä ratkaista esimerkiksi vanhuusiän kehitystehtävää yhtään sen kummemmin kuin 5-vuotias puberteetin kehitystehtävää. Meidän on helppo ymmärtää ne kehitysvaiheet, joissa tapahtuu selkeitä muutoksia myös biologiassa, kuten puberteetti ja vaihdevuodet, mutta ihminen käy läpi monta muuta kriisiä elämänsä aikana ennen kuin hän tulee vanhaksi.
Aivan. Lisäksi useille ei edes tule samanarvoisia kriisejä käsiteltäviksi koko elämän aikana. Ihminen käy tietyn kehityskaaren läpi suurinpiirtein vakiona, mutta turvallisen elämän elänyt ihminen joutuu ratkaisemaan erilaisia tehtäviä kuin esimerkiksi sodan ja nälänhädän kokenut.
Niin, itse puhuisin mieluiten vain henkisestä kypsyydestä ajatella asioista ja käsitellä niitä.Useinhan siis puhutaan että jos 30v ajattelee kypsästi asioista että on henkisesti muita edellä mikä, on sinällään hauskaa että monet 50v eivät ole edes samalla tasolla 30v:n kanssa.
Anyway, itse haluaisin parisuhteen jossa molemmat ajattelevat yhtä kypsästi ja laajasti asioista.Parisuhde jossa on eroja tuon suhteen, voi aiheuttaa toiselle turhaumia "lapsellisen" ajattelun takia.
Henkisellä iällä tarkoitetaan älykkyysikää. Periaatteessa kysymys on siitä, että kuinka älyllisesti vaativista tehtävistä lapsi pystyy missäkin iässä suoriutumaan.
Yleensä psykologiassa käsitettä henkinen ikä käytetään kun puhutaan lapsen kehityksestä ja sen mittaamisesta. Myös esimerkiksi älyllisesti kehityshäiriöisen aikuisen henkinen ikä saattaa olla lapsen tasolla.
Ei harmainta hajua siitä, onko aloittajalla jokin oma käsitys mitä hänen mielestään henkisellä iällä tarkoitetaan, mutta se sopii huonosti keittiöpsykologiseksi termiksi kun puhutaan terveistä aikuisista vaikka käsitteenä se on suuren yleisön popularisoima - usein tosin virheellisesti käytettynä.
Eli nimim. "Just näin" olet hyvin oikeillä jäljillä. Käsite ja sen mittaamiseksi luotu testi ovat reilu sata vuotta vanhoja, ja niitä on sittemmin kritisoitu, koska kuten sanoit henkiseen ikään vaikuttaa niin moni asia ja sen mittaaminen on vaikeaa. Joku saattaa olla yhdellä alueella paljon muita edellä ja toisella muita jäljessä.
No eihän henkinen ikä nyt mikään älykkyysikä voi olla, kun normaalijärkiselle aikuiselle ei ole mitään älykkyysikiä edes olemassa. Älykkyysikä on vain lasten kehitykseen liittyvä termi.
Kyllä tunnistan sen, että jotkut nuorehkot ihmiset ovat kypsempiä ihmisiä kuin ikäisensä, toiset vanhemmat ihmiset taas innokkaampia kokeilemaan uusia asioita kuin muut ikäisensä. Toisaalta joku voi olla lapsellinen vastuunpakoilija vanhanakin tai jämähtänyt jo nuorena. Mutta vaikea määritellä tarkasti että mitä henkinen ikä tarkoittaisi.
Elämäntilanne vaikuttaa myös paljon, sama tilanne yhdistää ihmisiä. Eri elämäntilanteissakin ihminen on silti aina sen ikäinen kuin oikeasti on, vaikka eläisikin ikäiselleen epätyypillistä elämää.
.
.................