Olen elänyt viimeiset puoli vuotta sadunomaisessa
parisuhteessa ihanan, rakastamani naisen kanssa.
Kaikki on sujunut kuin valssi. Kuitenkin
viimeaikoina tyttöystäväni mielialat ovat
vaihdelleet paljon ja hyvin nopeasti. Välillä hän
on iloinen kuin aurinko kun taas toisinaan
hiljainen ja välttelevä. Itse hän ei ollenkaan
suostu puhumaan siitä mikä milloinkin masentaa.
Välillä luulen osaavani arvata syitä (huonosti
mennyt tentti/koe jne.) mutta toisinaan olen ihan
pimennossa. En itse halua ruveta inttämään ja
paapomaan jos hän ei halua kertoa, mutten haluaisi
elää epätietoisuudessakaan ja nähdä häntä
allapäin. Mitenköhän on? Haluaisitteko te että
teiltä kyseltäisiin syitä alakuloisuuteen vai
haluatteko mielummin itse yksin mököttää? Kuinka
usein tulee sellainen tunne että täytyy käpertyä
kuoreensa ja ajatella rauhassa? Lieneekö tuo
vakavampaakin oireilua vaiko vain suhteen
arkiintumista alkuhuuman jälkeen? Haluaisin
mielelläni auttaa ja piristää, mutta se on aika
vaikeaa kun ei tiedä mikä milloinkin kaivelee.
parisuhteessa ihanan, rakastamani naisen kanssa.
Kaikki on sujunut kuin valssi. Kuitenkin
viimeaikoina tyttöystäväni mielialat ovat
vaihdelleet paljon ja hyvin nopeasti. Välillä hän
on iloinen kuin aurinko kun taas toisinaan
hiljainen ja välttelevä. Itse hän ei ollenkaan
suostu puhumaan siitä mikä milloinkin masentaa.
Välillä luulen osaavani arvata syitä (huonosti
mennyt tentti/koe jne.) mutta toisinaan olen ihan
pimennossa. En itse halua ruveta inttämään ja
paapomaan jos hän ei halua kertoa, mutten haluaisi
elää epätietoisuudessakaan ja nähdä häntä
allapäin. Mitenköhän on? Haluaisitteko te että
teiltä kyseltäisiin syitä alakuloisuuteen vai
haluatteko mielummin itse yksin mököttää? Kuinka
usein tulee sellainen tunne että täytyy käpertyä
kuoreensa ja ajatella rauhassa? Lieneekö tuo
vakavampaakin oireilua vaiko vain suhteen
arkiintumista alkuhuuman jälkeen? Haluaisin
mielelläni auttaa ja piristää, mutta se on aika
vaikeaa kun ei tiedä mikä milloinkin kaivelee.
Vastaukset 18
Vanhimmat
voi tuollaiseen olla. Vasta aloitetut e-pillerit esimerkiksi, tai e-pilleri merkin vaihto. Hitto, jo ihan perinteinen kuukautiskiertokin vaikuttaa tunteisiin, ainakin minulla. Nuo kaksi ovat sellaisia vaarattomampia syitä,jotka menevät ohi ajallaan. Tietysti voi olla kyse myös jostain vakavammasta, ehkä rakastettusi on jostakin huolissaan, itsestään,sinusta, suhteestanne...Ehkä hän ei itsekkään tiedä mistä. Neuvoni on että älä tee asiasta ainakaan vielä mitään isompaa numeroa, seuraa tilannetta, ja koita saada rakkaasi puhumaan ihan jokapäiväisistäkin asioista. Jos tuntuu että tilanne käy kestämättömäksi, niin kysy naiseltasi hellästi,ei ahdistellen, mutta suoraan, että painaako hänen mieltään jokin, eläkä anna periksi ennekuin hän selvästi alkaa itsekkin miettiä asiaa.
Toivottavasti asiat selviävät!
... järkevistä neuvoista. Noin vähän itsekin
asian ajattelin. Ei meillä muuten mitään
kommunikaatio-ongelmia ole - jokapäiväisistä
asioista ja kaikesta muustakin jutellaan
avoimesti. Nyt kuitenkin olen huolestunut kun tuo
muutos tuli niin yllättäen. E-pillerit ovat olleet
käytössä muutaman kuukauden. Voiko mieliala alkaa
vaihtelemaan niiden takia siinä vaiheessa?
noin 95% varmuudella pillerien syytä....ja
todennäkösesti pahenevat, itellä oli ihan järkkyä
niiden kanssa....hän kaipaa seuraasi, tekemistä
ja ymmärrystä, ei kuitenkaan liiallisia
uteluita..ja hellyyttä tietysti
te naiset olette ihania (tuli vaan tässä yhtäkkiä
mieleen) ! Tää ei oo mikään vitsi, vittuilu tms.,
vilpitön tunnustus.
=) kaikkien naisten puolesta
En nyt haluaisi peloitella sinua, mutta ainakin
meillä vaimon normaalia yllättävämmät äkilliset
mielialamuutokset liittyivät lähestyvään iloiseen
perhelisäykseen. Ne hormoonit.
Mutta, mutta, syitähän on monia.
... ei ainakaan tässä vaiheessa kovin iloiselta
tuntuisi. En usko että ihan tuollaista
kauhuskenariota tarvitsee pelätä. Ehkäisy
hoidetaan e-pillereillä - ehkä siinäkin voi olla
osasyyllinen.
asia puheeksi seuraavan kerran kun hän on
aurinkoisella tuulella. Jospa e-pillerilajiketta
täytyisi vaihtaa.
Ole kärsivällinen, nämä asiat kuuluvat siihen
parisuhteen arkeen.
Naisilla on taipumus tuollaiseen ihan luonnostaan.
Se on se hormonikierto... Paras tapa suhtautua
siihen on mennä rakkaansa luokse, halata ja sanoa,
että kaikki järjestyy. Kysy haluaako hän puhua ja
kerro ymmärtäväsi jos ei ja kuuntelevasi jos
kyllä. Kerro rakastavasi ja pidä lujaa kiinni. Se
kun vaan on niin, että "tiettyinä" päivinä kuusta
sitä kiukuttaa jo jos kynä tipahtaa latialle. Syyn
ei kummoisempi tarvitse olla. Yritä ymmärtää,
kyllä hän sinua rakastaa.
Eihän tässä aina itsekään koko ajan voi iloinen
olla. Tuota kokeilen heti tänään illalla.
Muhun se ainakin tepsii. Mutta yksilöllisiähän me
ollaan. Yrittämättä et ainakaan tiedä.
Jos jotain on oikeasti vialla, ehkäpä teidän
suhteenne sulkopuolella, tai tytölläsi on vain
paha olo jostain syystä, saattaa häntä ahdistaa,
jos joku koko ajan "tenttaa", että mikä nyt on
vialla ja miksi oot taas niin allapäin. Ehkä
tyttösi ei kuitenkaan osaa puhua siitä, ja
silloin neuvoisin vaan pitämään häntä sylissä.
Tyttösi tuntee, ettet jätä häntä yksin, ja tuet
häntä, muttei ahdistu siitä, että kaikki pitäisi
selittää ja analysoida tarkasti.
Kerran kuussa juuri ennen menkkoja masentaa,
kiukuttaa, leikin riivinrautaa, ja sitten mies
tulee kyselemään mikä painaa-masentaa-lässynsässy
Tekis mieli tempasta turpaan, miksi se ei ota
vaan tiukasti halaukseen ja sano rakastavansa.
Pillerit teki musta aivan karsean ihmisen
mielialat vaihteli vainoharhasuudesta masennuksen
kautta yli-iloisuuteen, itkeä pillitin jos
eteisessä ei ollut hengarit väri järjestyksessä
(ketä normaalisti moinen vaivais) Lopetin
pillereiden syönnin ja elämä voitti nyt
kiukuttelen enään vain kerran kuussa .... :)
seksiä tarpeeksi... itselläni menee mielialat sen
mukaan miten saan... yksinkertaista, mutta aina
ei mies sitä osaa tulkita ja täytyy sanoa
suoraan...
...on HYVIN vaikea kuvitella ettei seksiä olisi
tarpeeksi - onhan suhdekin vielä nuori. Ehkä
mielumminkin toisin päin... Syy selvisikin jo,
mutta kiitos pohdinnoista!
pohtisin myös sitä suhteen muuttumista
arkipäiväiseksi. Väistämätön kriisi, mutta kriisi
kumminkin. Ja kriisistähän joko selvitään entistä
vahvempina tai sitten erotaan, ihan teistä kiinni.
Tiedän, että myös pillerit aiheuttavat tällaista,
olenhan itsekin ollut hormoonien uhri. Silti, jos
sen varjolla vain sivuuttaa suuremmat kysymykset
suhteen tulevaisuudesta, saattaa käydä köpelösti.
Mieti siis myös mitä muutosta suhteenne
mahdollisesti kaipaa. Itse olin älyttömän
kiukkunen ja kriisiä kesti lähes vuoden, kunnes
muutimme yhteen. Välimatka ja alkuhuuman
loppuminen olivat rassanneet. (En tietenkään voi
suositella yhteen muuttamista vain tämän
perusteella =))
Kiitos kaikille kehittävästä palautteesta! Kiinni
pitäminen ja haliminen ja pieni varovainen mutta
itsepintainen kysely tuotti kyllä lopulta tulosta.
Etkä muuten voi uskoakaan kuinka oikeaan tuo
viimeinen heittosi meni...
Nyt täytyy vaan itse miettiä että ollaanko tässä
valmiita...
kuinka samanlaisia me naiset joskus keskenämme
olemmekaan... =)