Sisko on tärkeämpi kuin minä?

Sisko ei sais olla ykkönen, itse tiedän mitä tekee parisuhteelle tämä jos sisko on tärkein miehelle. Muutenkin aina oma puoliso ensin ja vasta sitten muu suku.

Veri on vettä sakeampaa. Jos pitäisi valita kumppanini ja perheeni välillä, valitsisin ehdottomasti perheen.

Seuraaavan kerran kun miehesi seksi haluaa kanssasi niin sanoppa suorraan että eiko siskosi hoitda tuonkin puolen kun niin tarkeä on mihellesi niin mies voi herätä tai sitten ei.

Munkin miehelle se ainoa sisko on tärkeä..epäilen homman menneen välillä aidan toiselle puolellekkin,kun kerran alettuamme seurustella,sisko laittoi aamu yöllä 04.00 viestin veljelleen,että olet minulle maailman tärkein ihminen...laskuhumalassa,kolmikymppinen nainen!Ovat alkoholistiperheen lapsia,ja läheisriippuvuus on kovaa.Sisko laittaa 1600 e veljensätilille vaikka hyvin tietää ettei tällä ole tarkoitustakaan maksaa niitä takaisin,ja pelaa ne.Hyväksikäyttöä kait se on tuollainenkin...

Minäkin ajattelin kertoa omalta kohdaltani että mieheni siskopuoli on hänelle se tärkein ihminen. Esimerkiksi eilen mieheni oli keskussairaalassa käsioperaatiossa ja tiesi että minä kotona odotan ja hermoilen miten leikkaus meni jne. Mitäpä mieheni teki no soitti siskolleen ensin leikkauksesta ja vasta reilun tunnin päästä siitä puhelusta minulle vaikka tiesi että odotan soittoa. Sanoin tuosta hänelle hän käski pitää turpani kiinni. Ihmetyttää vaan että aina siskopuoli ja oma poika ovat ykkösiä minä olen ilmeisesti kolmonen kun anoppi kuoli reilu vuosi sitten. Kuitenkin yrittää leperrellä kuinka rakas ja ykkönen olen hänelle. Todennäköisesti vain sanahelinää tuo lirkuttelu ja kun ei aina tehoa niin suuttuu ja alkaa noitumaan ja mököttää anteeksipyyntöä on turhaa odottaakkaan. Harmi vaan että hän on minulle se ykkönen mutta olisiko parempi erota ja luovuttaa sillä tämä meidän avioliitto on kestänyt nyt 5 vuotta ja hänelle tämä on jo 5 avioliitto ja minulle toinen kun jäin reilu 7 vuotta leskeksi 28 yhteiselon jälkeen. Onko kenelläkään neuvoja?

Ne joille sisko tai veli on vain välttämätön riesa ja riitakumppani, se jonka kanssa on joutunut jakamaan vanhempansa, eivät tiedä yhtään mitään sellaisesta sisaruussiteestä mikä esim. alkoholistiperheen lasten välille voi syntyä.
En tarkoita tällä seksuaalista suhdetta, enkä läheisriippuvuutta, vaan sitä kun kaksi lasta joutuvat olemaan toisilleen kaikki, tuki ja ainoa turva.

Tarkoitan sitä miten ensin sinä hoidat pienempää ja miten siitä pienemmästä kasvaa sinulle itsellesi tukijalka. Hänestä tulee ihminen joka auttaa, tukee, on läsnä, ihminen on kokenut saman paskalapsuuden, joka tietää miten vaikeaa siitä on nousta. Ihminen kannustaa, joka on aina valmis tekemään kaikkensa sinun hyväksi.

Minä olen vaihtanut veljeni vaipat hänen syntymästään saakka, olin silloin 6 vuotias. Olen varastanut ruokaa veljelleni ja itselleni kaupasta kymmeniä kertoja. Onneksi nämä synnit ovat jo vanhentuneet ja luulenpa että kauppias tiesi minun varkauksistani mutta ei koskaan narauttanut minua, sääli varmasti meitä kahta.
Tässä yksi episodi meidän lapsuudestamme. Veljeni oli noin 3 vuotias, alle 4 kuitenkin, äitimme oli sammunut, äidin känniääliökaveri kävi minuun käsiksi ja kaatoi lattialle alleen ja kähmi, kiljuin täyttä kurkkua, veljeni huusi, ei saa satuttaa siskoa ja löi miestä jollain pullolla päähän niin lujaa kuin jaksoi. Äijältä lähti taju kankaalle ja me juoksimme puuliiteriin piiloon. Onneksi oli kesä. Voisin kertoa vaikka kunka monta vastaavaa tapausta missä jompi kumpi meistä on auttanut toista, puolustanut toista, tukenut, itkenyt ja vihannut äitiä ja sitä elämää.

Jos minun kohdalle tulisi jossain typerässä pelissä valintatilanne, kumpi pitäisi pelastaa, veljeni vai mieheni, valitsisin silmääräpäyttämättä ja epäröimättä veljeni.
Rakastan miestäni ylikaiken, tosissaan rakastan ylikaiken ja antaisin oman henkeni heidän molempien puolesta, mutta veljeäni en voisi hylätä koskaan, en edes tositilanteessa.