Mitenkähän paljon nykyaikana on näitä suhteita, joissa toinen osapuoli (yleensä nainen) tekee kaikki asiat?!? Oma suhteeni on 14 vuoden mittainen. Aluksi yritin kannustaa miestä tekemään kotitöitä jne, mutta olen luopunut siitä huomattuani, että teen asiat itse siinä ajassa kun odotan miehen aloittavan työn.
Mieheltä on aina puuttunut oma-aloitteisuus kotitöiden suhteen. Pääsen siis helpommalla, kun teen kaiken itse. Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että teen ihan kaiken: siivoan, pyykkään, laitan ruuat ja muut ns. naisten työt. Ennen en ajanut autoa, mutta opettelin senkin, jotta lapset pääsevät harrastuksiin (miehellä ei ollut aikaa tähänkään), joten hoidan samalla kaikki kauppaostokset yms. Joskus riepoo ihan kamalasti, kun pienikokoisena ihmisenä raahaan neljää kauppakassia, pyykkipulvereita jne, ja mies ei voi edes niitä kasseja tulla kantamaan autosta sisälle.
Teen myös kotona miestentöitä mm. olen tapetoinut ja maalannut. Yhtenä päivänä oli viemäritukossa ja isäntä huusi "putkimiestä", eli mua. Minähän sen sitten avasin. Mielelläni teen kyllä asioita, mutta en jos toinen ei edes osallistu. Mun mielestä kotitöistä ei pitäisi edes joutua keskustelemaan, koska ne on jokaisen asukkaan vastuulla.
Jossain vaiheessa ajattelin niin tyhmästi, että otan enemmän vastuuta, jotta toinen pääsee siihen elämäntilanteeseen, että ehtii enemmän osallistua, mutta eipä sitä taida tulla. Nyt on mun mittani tullut täyteen ihan sen vuoksi, ettei mun kroppani enää kestä tätä raatamista. Mun piikomiseni on siis lopussa, ja aloitan uuden elämän ilman herra täyshoidossa eläjää.
Mieheltä on aina puuttunut oma-aloitteisuus kotitöiden suhteen. Pääsen siis helpommalla, kun teen kaiken itse. Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että teen ihan kaiken: siivoan, pyykkään, laitan ruuat ja muut ns. naisten työt. Ennen en ajanut autoa, mutta opettelin senkin, jotta lapset pääsevät harrastuksiin (miehellä ei ollut aikaa tähänkään), joten hoidan samalla kaikki kauppaostokset yms. Joskus riepoo ihan kamalasti, kun pienikokoisena ihmisenä raahaan neljää kauppakassia, pyykkipulvereita jne, ja mies ei voi edes niitä kasseja tulla kantamaan autosta sisälle.
Teen myös kotona miestentöitä mm. olen tapetoinut ja maalannut. Yhtenä päivänä oli viemäritukossa ja isäntä huusi "putkimiestä", eli mua. Minähän sen sitten avasin. Mielelläni teen kyllä asioita, mutta en jos toinen ei edes osallistu. Mun mielestä kotitöistä ei pitäisi edes joutua keskustelemaan, koska ne on jokaisen asukkaan vastuulla.
Jossain vaiheessa ajattelin niin tyhmästi, että otan enemmän vastuuta, jotta toinen pääsee siihen elämäntilanteeseen, että ehtii enemmän osallistua, mutta eipä sitä taida tulla. Nyt on mun mittani tullut täyteen ihan sen vuoksi, ettei mun kroppani enää kestä tätä raatamista. Mun piikomiseni on siis lopussa, ja aloitan uuden elämän ilman herra täyshoidossa eläjää.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Oon sanaton. Heitä ulos tuollainen mies.
Kyllä näitä miehiä riittää. Tuntuu, että osallistuvia miehiä on harvassa, ja ne harvat ovat varattuja totta kai. Se, että mies tekisi perheessä osansa ja ennen kaikkea osallistuisi perheensä elämään osana sitä, on melko harvinaista. Itsellänikin oli kuvaamasi kaltainen mies. Itse ei osannut tehdä juuri mitään, tai ei halunnut. Vain omat kiinnostuksen kohteet oli sellaisia, että niiden eteen teki jotain. Kotona ei tehnyt mitään pyytämättä, imurointi tai siivous oli kauhistus, tekninen mies vaikka oli, ei osannut käynnistää pyykkikonetta, kauppaan lähettämisestä yksin en uskaltanut edes haaveilla, kerran nimittäin ilmeni, että mies ei tiennyt jauhelihaa myytävän itsepalveluhyllyssä. Ei osannut siivota jälkiään, kaikki likapyykit jätti hujan ja hajan, samoin likaiset astiat. Kodin huoltotöitä ja muista "miesten hommia" ei viitsinyt/osannut tehdä. Kaikesta tästä seurasi se, että tein yksin, kiukuttelin ja tein. Remonttihommiakin oli minun pakko opetella, muuten olisi talo hajonnut alta. Lasten hoitoon ei osallistunut juurikaan, jos minulla oli töitä niin piti hommata lapsen vahti, vaikka mies oli kotona! Lasten kanssa mies ei tehnyt mitään, ei opettanut urheilutaitoja eikä mitään muutakaan. Tuntui, että perheessä mies oli yksi lapsista. No ymmärrätte varmaan miksi mies on ex.....
Olen tätä paljon pohtinut, myös siksi, että olen pojan äiti. Haluan välttää kasvattamasta poikaani isänsä kaltaiseksi. Luulen, että osasyy miesten käytökseen, avuttomuuteen ja osallistumattomuuteen ovat me äidit. Me emme aina muista vaatia samoja vaatimuksia pojilta kuin tytöiltä. Meidän tulisi ottaa pojat näihin kotihommiin pienestä pitäen mukaan, 3v osaa lajitella pyykkejä apuna, pyyhkimässä pölyjä jne, riippumatta onko lapsi tyttö vai poika. Meillä 15v poika on siivonnut huoneensa 7 v vanhasta itse, vaihtaa petivaatteet, imuroi kerran viikossa, pesee lattiat sekä tyhjentää tiskikoneen. Käy kaupassa äitinsä apuna ja on opetellut laittamaan ruokaa sekä leipomaan. Muissakin kodin asioissa poika auttaa, osaa paikata polkupyörän kumin tai tarvittaessa vaihtaa koko renkaan jne. Tämä on kuitenkin vaatinut sinnikästä mukaan ottamista ja opettamista, niin tytölle kuin pojallekin. Eivät ne sitten 20vanhana itsestään näitä asioita opi, sen sanon kokemuksesta. Yritin exää opettaa 12vuotta, tuloksetta.
Sitä vaan, että ollaan naiset solidaarisia toisillemme ja kasvatetaan äidin poikien sijasta osallistuvia ja osansa hoitavia puolisoita.
"No ymmärrätte varmaan miksi mies on ex....."
Satutko tietämään, miten mies on selvinnyt sittemmin? Hommasiko heti uuden piian vai kuoliko nälkään?
"osasyy miesten käytökseen, avuttomuuteen ja osallistumattomuuteen ovat me äidit"
Luulen, että syyt ovat syvemmällä. Vaimoni sai kotonaan kaiken valmiina, mutta muutettuaan omilleen muuttui silmänräpäyksessä kodinhengettäreksi. Meidän murrosikäiset lapset eivät juuri tee muita kotitöitä kuin läksyt, mutta perinteiset sukupuolierot ovat alkaneet näkyä kiinnostuksissa.
Meilläkin vaimo hoitaa kodin. Hän pyykkää ja siivoaa, mutta hän myös kalustaa ja sisustaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että voisin päättää neliömetrinkään ulkoasusta kotona. Esimerkiksi jos se minusta olisi kiinni, hankkiutuisin eroon viherkasveista, koriste-esineistä ja tauluista, koska ne keräävät pölyä ja tekevät siivoamisesta kymmenkertaisen vaivan. Toisin sanoen kotimme on vaimon koti, jossa perhe asuu. Minä voin toteuttaa itseäni sitten työpaikalla, missä "kalustan ja sisustan" tietokoneohjelmia sydämeni kyllyydestä.
Kun mietin exääni, taivun tuohon, että on kotikasvatuksesta kiinni... Mutta kun ajattelen nykyistä miestäni, tulen siihen tulokseen, että on luonnekysymys.
Exälle oli äitikulta kliseisesti kuorinut perunatkin valmiiksi siihen asti, kun tämä muutti yhteen ensimmäisen tyttöystävän kanssa. Tyttis oli samanlainen uusavuton, joten aamen, että mikroateriat tekivät jo silloin tuloaan ja kylästä löytyi vanha kunnon nakkikioski. Joskus katselin valokuvia nuoren parin huushollista ja ajattelin, että sopisi sarjaan "Suomen kaamein kämppä".
No sama tahti miehen osalta jatkui meidän yhdessäolomme ajan. Kun söi laittamani ruuan, likainen lautanen jäi pöydälle, kun mies kipaisi jo "omiin hommiinsa" - no se hänelle sanottakoon puolustukseksi, että em syystä autossani oli aina huoltoasiat ajan tasalla, mutta... Ei autoa joka päivä tarvitse huoltaa, syödä kyllä täytyy. Pesukone, sekä vaatteiden että astioiden, oli täysin vieras aparaatti käytettäväksi. Imuriin saattoi kompastua, jos tuli sisälle minun siivotessani. Kun alussa pyysin apua, sanoi, ettei OSAA. Sama suomeksi: ei haluakaan osata. No, ei suhde tuohon kokonaan kaatunut, mutta rikkana rokassa oli.
Nykyinen mies on vanhemman äidin poika, äiti ollut kotiäitinä pitkään. Ei ole erityisesti patistanut poikaansa mihinkään, mutta poika on itse ollut sitä mieltä, että jokaisen miehen pitää osata perusjutut huushollissa ja mieluusti muutama "oma bravuurikin". Ja lisäksi mies omaa "pelisilmää" niin, että yllättää kerta toisensa jälkeen minut iloisesti. Ilman, että erikseen pitää mainita mies on osannut hakea lapset hoidosta, kun olivat pieniä ja poiketa ruokakaupassa tarvittaessa niin, ettei minulla ole kotiin mennessä ollut vastassa kolmea nälkäistä ihmistä huutamassa "mitä ruokaa". Vastaavasti kun miehellä on kiireempää töissä, minä hoidan samat asiat. Mies on muutenkin kätevä käsissään ja opettanut minullekin kaikenlaista pientä "miesten hommaa" esim auton suhteen. Itse olen aina tykännyt kodin remppatöistä ja yhdessä olemme laittaneet huushollia pikkuhiljaa uusiksi. Tiedän, mikä timantti minulla on miehenä ja arvostan sitä todella korkealle.
Ei kuollut nälkään, onneksi on valmisruokia.
Sen verran vielä lisään tähän, että näitä nykyisen miehesi kaltaisia helmiä ei kasva joka oksalla. Hienoa, että osaat arvostaa häntä! Mutta koska emme äiteinä tai ylipäätään vanhempina voi etukäteen tietää kuka on sellainen, että kykenee kantamaan itsestään ja elämästään vastuun aikuisena, katson parhaimmaksi opettaa näitä taitoja jo kotoa pienestä lapsesta alkaen, sitä osallistumista. . Niin tytöille kuin pojille. Oma isäni oli viisas mies, opetti meidät tytöt vaihtamaan auton renkaat ja muutenkin opetti ettei pärjääminen ja tekeminen ole sukupuolesta kiinni. Kyse on siitä, että jokainen tekee perheessä osansa ja antaa tilaa myös toiselle. Tavallisimmat riidat perheissä tulevat juuri tuosta ettei se "osansa tekeminen" oikein onnistu ja toinen (yleensä nainen) kantaa sitten kaiken vastuun. Tämä johtaa usein (ainakin minulla) siihen kunnioituksen häviämiseen puolisoa kohtaan ja sen kunnioituksen häviäminen tappaa parisuhteen.
"Sitä vaan, että ollaan naiset solidaarisia toisillemme ja kasvatetaan äidin poikien sijasta osallistuvia ja osansa hoitavia puolisoita."
Suoraan sanottuna kauhea lähtökohta lapsen kasvatukselle. Miten olisi, että pyrkisit kasvattamaan pojasta vain hyväitsetuntoisen miehen, joka kykenee huolehtimaan itsestään?
Totta, ensisijaisesti näin. Itsensä huolehtivasta ja muut huomioivasta miehestä tulee myös hyvä puoliso. Mies tosin pärjää vaikka eläisi missä läävässä ja pysyy hengissä syöden valmisruokia. Mies itse voi jopa kokea pärjäävänsä ja olevansa hyvä puoliso. Mutta kuinka monet parisuhteet kaatuvat juuri tähän, että naisen ja miehen pärjääminen on eri asia. Näitä ap:n ja itseni kertomia tarinoita on valitettavan paljon, turhan paljon kaatuu parisuhteita näihin päivittäisiin asioihin. Siksi toivon, että myös muut vanhemmat tuntevat vastuunsa tässäkin asiassa, yhtään uusavutonta ei tähän yhteiskuntaan tarvita enään.
"Mies tosin pärjää vaikka eläisi missä läävässä ja pysyy hengissä syöden valmisruokia. Mies itse voi jopa kokea pärjäävänsä ja olevansa hyvä puoliso. Mutta kuinka monet parisuhteet kaatuvat juuri tähän, että naisen ja miehen pärjääminen on eri asia."
En mä niinkään usko tähän. Toki ihmisillä on eroja siisteyskäsityksissä, mutta se että mies ulkoistaa kaiken naiselle, kertoo ennenkaikkea siitä, ettei tällä itsellään ole kaikki hyvin. Mies joka on oppinut rakastamaan itseään, osaa olla myös hyvä ja vastuuta jakava kumppani. Huonoitsetuntoinen mies voi toki olla kova tekemään kotitöitä ja huomioimaan naista, mutta ei suhdetta mitenkään pelasta, etenkään jos mies tekee noita asioita mielistelläkseen naista. Huonoitsetuntoinen mies ei myöskään ole koskaan ihanteellinen isähahmo lapsille.
On meitä muutamia hyväkin miehiä mutta olemme liian rumia joten emme kelpaa sen takia suhteeseen naisen kanssa. Osaisin tehdä vaikka minkälaista remonttia ja kotitöitäolen aina tehnyt mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Juuri näin. Moni saamattoman miehen kanssa asuva nainen ajattelee että kyllä se parisuhde sujuisi jos se mies vain tekisi niitä kotihommia. Mutta sitten jos tekee parisuhteessa voi ihan hyvin olla taas muita ongelmia. Eli ei kotitöiden tekeminen mikään autuaaksi tekevä asia parisuhteessa ole.
Tällä en toki tarkoita etteikö miehen niitä pitäisi tehdä, päinvastoin. Mutta hyvää avioliittoa niiden tekeminen ei takaa.
No enpä ole nähnyt parisuhdetta, joss mies tekee kotitöitä, mutta on sitten jollain muulla tavalla ikävä puolisolleen. Aika hyvä mittari se tuntuu olevan, että niihin kotitöihin osallistuu.
Tietysti voi tulla ongelmia suhteeseen, vaikka molemmat tekisivätkin kotitöitä. Toki muitakin syitä on, esim. uskottomuus, alkoholismi, väkivaltaisuus...tosin varsinkin kaksi viimeksimainittua kävelee aika käsi kädessä sen kanssa, että sellainen ihminen (mies etenkin) ei kotitöitä tee.
Minun lähipiirissäni taas kaikki parisuhteessa olevat miehet tekevät kotitöitä ja osallistuvat arkeen mutta kyllä niitä eroja on silti sattunut. Eivät ihmiset sentään vain kotityöriitojen takia eroa...
No jos vaimo kerran siivoaa, niin ei luulisi sinua haittaavan nuo siivousta hankaloittavat asiat.
Eihän lähtökohtaisesti kukaan mies tai nainen tarvitse toista sukupuolta kaveriksi selvitäkseen arkielämästä, jokainen osaa tai vähintään oppii selviämään jollakin tavalla.
Itse ajattelen ja suhtaudun yhteiseen elämään sillä tavalla, että arjen jakaminen tarkoittaa juuri sitä, että kumpikin on toisella kaverina ja apuna yhteisen elämän rakentamiseksi ja lujittamiseksi. Kumpikin osaa perusasiat ja molemmilla on jotain "erityisosaamiseta", jota voi molempien hyödyksi antaa. Tämä on sitä arkea, että asiat hoituu ja ongelmat ratkotaan, yhdessä siivotaan, yhdessä mietitään, mitä sitä huomenna laitetaan ruoaksi, toinen tekee sen ja toinen tuon.
Nainen leipoo, mies tiskaa leipomusastiat. Mies vaihtaa renkaat nainen pesee vanteet siinä samalla. Mies rakentaa varastoa, nainen maalaa sen. Nainen pesee pyykkiä, mies laskostelee kuivat pyykit kaappiin. Jokseenkin sangen yksinkertaista ja loogista :)
No se oli sitä arjen pyöritystä, mutta jottei suhdetta tarvitsisi ajatella vain hyöty/järkiliittona, niin toiovttavasti siinä arjen pyörityksen askareissa loistaa taustalla se toisesta välittäminen, huolehtiminen ja yhdessä olemisesta/tekemisestä kumpuava hyvänolon tunne "Tämä on se meidän rikas ja miellyttävä elämä".
Ymmärrän hyvin, että jos toinen ei halua osallistua ja odottaa kaiken valmiiksi, nini ei se pidemmän päälle voi toimia kenelläkään.
Usein ero saa ihmisen kasvamaan ja ottamaan vastuuta. Meillä mies (nykyisin ex) ryhdistäytyi kun erottiin ja alkoi huolehtia lapsistakin erillälailla. Kaikkia ei vain ole tarkoitettu yhteen, niin kuin esimerkiksi meidän tapauksessa. Ap, jos selviät yksin, niin miksi pitäisit toista vain laiskottelemassa kotona? Kummankin kuuluu VAPAAEHTOISESTI osallistua arkeen.
Miestä tarvitaan rakkauteen ellet ole lesbo.
Ymmärtääkö naiset edes mitä rakkaus on?
Kyllä siinä kuule rakkaus loppuu kun yksin teet kaikki kotityöt niin sisällä kuin ulkonakin ja huolehdit lapsista toisen osallistumatta mihinkään.
Meillä mies ei osallistunut edes rahallisesti mihinkään vaan eli röyhkeästi siivelläni.
Jouduin toteamaan, että en tee sellaisella miehellä yhtään mitään.
Rakkaus on muutakin kuin seksiä. Se on jakamista ja huolenpitoa, arjen tekoja.
Jos arki ei suju niin rakkaudesta on turha puhua yhtään mitään.
Niin hyvin sanottu:D
Jokainen saa sellaista kohtelua kuin suostuu sietämään.
Jos olet itse vapaaehtoisesti alkanut piiaksi miehellesi, ni ei kannata ihmetellä jos lopputulos on tuo.
Kaikille kun ei valitettavasti ole itsestäänselvyys se vastuun ja työn jakaminen parisuhteessa...
let siis tuhannut 14 vuotta mieheen joka on per.keleen laiska eikä arvosta sinua yhtään. Olisit voinut etsiä uuden paremman miehen vaikka 13 vuotta sitten kuten tälläisen kuin minä joka kokkaa ja tekee kotitöitä ja remontoi jos on rempattavaa. Olisit myös saanut suhteelta enemmän ja tuntenut että sua rakastetaan ja arvostetaan mutta sen sijaan jäit palvelijaksi jollekkin kaljasiepolle. No omapahan on elämäsi ja oma asiasi miten sen tuhlaat.
Joo kyllä naisen kuuluu tehdä ne normi kotityöt eli siivoukset, ruoanlaitot, pyykit, sun muut naisten työt, ja ne yleiset remonttihommat kuuluu sitten miehelle. Simppeli perinteinen jako on paras ja toimivin.
"Simppeli perinteinen jako on paras ja toimivin"
-Täysin mahdoton yleistys.
Entä jos esim toinen tai kumpikin käy vuorotöissä..?!
Eiköhän se "paras ja toimivin" jako ole mikä tahansa mikä kullekkin parille vaan parhaiten toimii.
Kuka ihme enää edes nykypäivänä jakaa töitä joihinkin miesten/naisten töihin..?! Aika siirtyä 2000-luvulle. ;)
Näin. puhumattakaan siitä kuinka hemmetin paljon enemmän niitä perinteisiä naisten töitä on. Jotkut miehet luettelevat esim. renkaan vaihdot vastineeksi tiskaukselle, renkaita aika hölmö vaihtaa joka päivä. :D Kerrostalossa asuva pariskunta jos jakaisi kuten ennen vanhaan, mitä sille miehelle jää, ei juuri mitään. Vanhanaikaisessa maalaistaloelämässä vielä jotenkin ymmärtää sen töiden jaon, kun hommia on todella paljon, on parempi jakaa omat tontit molemmille. Vaikkakin tällainen aika on jo niin taakse jäänyttä, nykymaalaistaloissa ei moista elämää edetä, että siihen on turha siksikin vedota.
Oikeasti, valmistautukaa että teille nauretaan paskaiset naurut, te jotka tosissanne paasaatte miesten ja naisten töiden oikeutetusta jaosta.
Nykyaikainen mies voi hyvin elää lastensa kanssa ilman siipeilevää naista. Mihin naista siis tarvitaan lasten syntymän jälkeen??
Ihan hyvin kysymyksenasettelu voisi olla noinkin päin.
Kotikasvatus, elämänhallinta ja rakastamisen pikku juttujen tajuaminen lienee merkittävimmät vaikuttajat arkielämän rutiineihin suhtautumisessa. Ei mies voi rakastaa lapsiaan siten, että jouluna käytetään rahaa lahjoihin ja se on siinä. Kun lasten elämään osallistuu, on palkinto ainutlaatuinen huomatessasi että telkkaria katsotaan isi alimmaisena ja likat sylissä.
Ei mies voi asennoitua myöskään niin, että antaa naisen tehdä kaiken ja todeta "maksan asunnon, maksan sen ja sen..." ja jättää kaiken muun tekemättä. Mutta ei naisenkaan kuulu heittäytyä "naisen rooliin" antaen miehen maksaa kaiken samalla, kun itse säästää palkkarahojaan parempaa tulevaisuutta varten.... se on raukkamaista.
"Tee se heti" - asenne on yksi ihan hyvä ajatus sekin. Miksi jättää tiskit pöydälle kun voi HETI täyttää koneen ja naksauttaa sen käyntiin. Sama pyykeissä, imuroinnissa... ja etenkin kun tyttö huutaa "kakka pyyhkiin".
Parisuhteessa pitää nähdä puolison huonot kaudet, ymmärtää niitä ja joustaa itse tehden enemmän kun toisella on energiat maassa. Mutta, pysyvä epätasapaino on ihan syvältä ja johtaa niiii-iiin helposti siihen, ettei laiskempi puolisko edes tajua toisen tekemän työn määrää. Työllä tarkoitan "aikaa joka on pois henkilön omasta ajasta" eli lasten kanssa ulkona oleminenkin on tavallaan "työtä"... vaikkei sitä oikeasti millään tapaa olekaan.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta : "Mutta ei naisenkaan kuulu heittäytyä "naisen rooliin" antaen miehen maksaa kaiken samalla, kun itse säästää palkkarahojaan parempaa tulevaisuutta varten.... se on raukkamaista." Tällaisesta en ole koskaan kuullut. Yleensä pienituloisempi nainen osallistuu suhteessa paljon enemmän yhteisiin kuluihin kuin mies.
On koettu ja nähty.
Miksi kahden työssäkäyvän perheessä miehen pitää käydä automaattisesti ruokakaupassa kattaen 80% perheen ruokakuluista, maksaa omistamansa perheen asunnon kulut 100%, tietoliikenne, sähkö ja yli puolet lasten kuluista vaimon saadessa lapsilisät??
Jos ei käy ruokakaupassa on valikoimassa lähinnä puuroa ja hernekeittoa... taidanpa muuten kokeilla.
No ehkäpä miehen kannattaisi saada se suunsa auki ja puuttua moiseen kohtuuttomaan kulujen jakoon. Ei tuo missään laissa säädetty juttu ole joten ei siihen tarvitse suostua jos ei halua.
Itse en kyllä ole tuollaista rahan jakoa kellään kuullut olevan
Jos tienaatte yhtä paljon suurinpiirtein, niin eihän tuossa silloin mitään järkeä ole. Miksi tosiaankin et ole nostanut kissaa pöydälle? Yhtä väärinhän se tietysti on, joutui kumpi tahansa maksamaan liian suuren osuuden, vaikka tulot on samaa luokkaa. Yleensä se vain on niin päin että nainen on se kituuttava ja kaiken maksava osapuoli, siksi ei voi kovin yleistäen kirjoittaa näin harvinaisesta tapauksesta. Siihen lähinnä puutuin.
yhgg
Olet erossa vaoittaja ! Olet hankkinut itsellesi paljon hyödyllisiä taitoja, sekä selkärankaa ja ahkeruutta. Niillä pääsee pitkälle niin sinkkuna kuin parisuhteessakin. Ei hätää, huolta tai pelkoa. Laiska miehesi joutuu joko pulaan, yksinäisyyteen tai riippuvaiseksi toisesta ihmisestä. Riippuvaiseksi negatiivisessä mielessä.
Aina voi voittaa !
Täällä ilmouttautuu mies joka käy töissä, kaupassa, tekee ruuan, tiskaa, siivoaa, pesee pyykit, ruokkii elukat jotka nainen on itse halunnut. Tälläinen työnjako täällä. Onhan se aina mukavaa, kun toinen on perse homeessa pääteen kimpussa eikä eväänsä liikuta minkään asian suhteen. Ja jos asiasta sanon, että olisi hänenkin aika osallistua askareisiin.. niin voi niitä krokotiilin kyyneleitä ties mistä tekosyistä. En ole ollut kovinkaan innokas itse tekemään aiemmin kotitöitä. Mutta kun toinen ei tee ja kämppä alkaa haista paskalle kun tarpeeks kauan odottaa, että nainen sotkunsa siivoaisi. Niin minkäs teet. Täytyy varmaan vaihtaa vaan paremmille apajille jos asioihin ei tule muutosta.
Sanon vain, että kyllä ne naisetkit jotkut osaavat olla patalaiskoja sohvaperunoita.
Ei kannata naida prinsessaa.
Asumme miesystäväni kanssa erillään ja usein olenkin hänen kämppäänsä siellä ollessaan siivoillut, kun mies ei ennätä. Ensin siivoan omani ja sitten menen kylään siivoamaan! Muutama kuukausi sitten päätin, että en tuhlaa energiaani siihen, että siivoan toisen kämpän. Ja sehän alkaakin olla sikolätti. Ei siellä tavarat ole levällään mutta se lika alkaa jo haista nokkaan, lakanat on vaihtamatta olleet puoli vuotta jne.... Enkä jää enää yöksikään, kun en halua likaisissa lakanoissa nukkua jne.....
Jo vain äidit poikia kasvattaa, mutta missä isät? Meillä äiti kyllä teki kaiken, mutta johtuu varmasti siintä, että isi oli sodassa. Juontaakohan tämä näistä, isiemme perinteistä? Joskaan en usko, että vielä tänä päivänä naiset tekevät kaiken tuon...