Olen seurustellut yli kaksi vuotta. Suhde on
ollut koko ajan haastava, koska molemmat ovat
melkoisen vaikeaselkoisia ihmisiä. Mieheni sanoi,
ettei hän jaksa nyt panostaa suhteeseen, koska on
muutenkin hyvin kiireinen ym. Mä oon ollut kyllä
koko ajan se "riippuvaisempi" osapuoli, mutta nyt
olen herännyt tajuamaan, että ei toista ihmistä
varten voi elää ja olen saamassa "omaa
elämäänikin" vireämmäksi.
Voiko suhteessa olla kausia, jolloin kaikki muut
asiat kiinnostavat suhdetta enemmän ja
panostetaan ihan muihin juttuihin, nähdään
harvemmin, mutta suhde kuitenkin pysyy yllä ilman
sen kummempia ponnisteluja. Mun näkemys on, että
voi, mutta kertokaa tekin mielipiteitänne.
ollut koko ajan haastava, koska molemmat ovat
melkoisen vaikeaselkoisia ihmisiä. Mieheni sanoi,
ettei hän jaksa nyt panostaa suhteeseen, koska on
muutenkin hyvin kiireinen ym. Mä oon ollut kyllä
koko ajan se "riippuvaisempi" osapuoli, mutta nyt
olen herännyt tajuamaan, että ei toista ihmistä
varten voi elää ja olen saamassa "omaa
elämäänikin" vireämmäksi.
Voiko suhteessa olla kausia, jolloin kaikki muut
asiat kiinnostavat suhdetta enemmän ja
panostetaan ihan muihin juttuihin, nähdään
harvemmin, mutta suhde kuitenkin pysyy yllä ilman
sen kummempia ponnisteluja. Mun näkemys on, että
voi, mutta kertokaa tekin mielipiteitänne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on...sillonhan voi puhua vakiintumisesta...?
mulla ei silti ikinä noin pitkä suhdetta oo
ollu...luulis, että helpottavaa vain on, kun voi
keskittyä muuhunkin, kuin suhteeseen....ja omat
aktiviteetithan ovat suhteen pelastus.
Että ollaan lähekkäin, sitten välillä vähän
kauempana, mutta silti yhdessä.
Pitkäaikaisissa suhteissa se taitaa olla aika
luonnollista.
Ei se aina erityisempiä ponnisteluja vaadi, jos
kumpikin on sitoutuneita suhteeseen. Näin siis
pitempiaikaisissa suhteissa. Kaksi vuotta on
vielä kovin lyhyt aika.
Oletteko käyneet läpi yhdessä yhtään kriisiä ja
selvinneet voittajina. Suhdehan yleensä kaatuu
ensimmäiseen vakavaan kriisiinsä, ja tämä voi
olla teidän sellainen.
Oletko varma, että miehesi on sitoutunut
tulevaisuuteenne ja sinuun, jos hän sanoo, ettei
jaksa nyt panostaa suhteeseen? Jos työ ja
harrastukset menevät nyt edelle, menevätkö
sittenkin kun/jos ensimmäinen lapsi syntyy? Sehän
aiheuttaa kriisin ja eripuraa myös...
Vastaus kysymykseesi siis: Kyllä voi olla
sellaisiakin kausia, jolloin parisuhteeseen ei
tarvitse panostaa, mutta silloin suhteen on
oltava muuten vakaalla pohjalla. Jos suhde ei ole
koskaan ollu vakaalla pohjalla ja sitten
pistetään kaikki muu arvoasteikossa parisuhteen
edelle...no kyllähän sinä taidat jo sisimmässäsi
tietääkin, että ongelmiahan siitä seuraa....
noi käy, joka suhteessa se pitäisi jokaisen
tajuta ni ei sitten tule yllätyksenä ku se suurin
huuma (noin kahden vuoden kieppeillä) häviää ja
tavan arkikin tulee taas kuvioihin. Sellaista se
on pitkissä suhteissa mutta jos suhde todellakin
on vakaalla pohjalla, tulee ne "huumatkin" taas
välillä takaisin jolloin ollaan taas ihan
sekaisin toisesta ja taas tulee vaihe jolloin
ollan vähän etäämpiä mutta tietäen että yhdessä
ollaan ja lujasti. Ei sitä aina jaksa kiehnätä
kiinni toisessa vaikka rakastaakin, tietty jos
muuta ei olekaan ku "erillään" olemista ni
vikaahan on. Mutta normaalilta vaikuttaa jos on
vain tilapäistä. Me on otettu välillä tosi
rajusti yhteen niin että melkei erottu, muttei
kuitenkaan, kyllä suhteeseen pitää panostaa ni
sillon se kestää myös kun toinen on
inhottavimmillaan, väliaikasesti.