"Hirteishumoristinen animaatio naisen elämästä, kamppailusta sisäisten demonien kanssa, vanhempien odotusten murskaamisesta ja uran romahduksesta."
http://areena.yle.fi/tv/2088415
Palstan nainen, tunnistatko itseäsi tuosta surullisesta tarinasta? Itse tunsin melkein myötätuntoa vaikka oli piirroshahmo kyseessä, voi kun se olisi jäänyt sen kivan poikaystävän kainaloon 50-luvun vaimoksi niin olisi monelta traumalta välttynyt.
http://areena.yle.fi/tv/2088415
Palstan nainen, tunnistatko itseäsi tuosta surullisesta tarinasta? Itse tunsin melkein myötätuntoa vaikka oli piirroshahmo kyseessä, voi kun se olisi jäänyt sen kivan poikaystävän kainaloon 50-luvun vaimoksi niin olisi monelta traumalta välttynyt.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moni nainen haaveilee juuri tuosta kainaloon pääsystä. Niitä kivoja poikaystäviä vain kaivattaisiin.
Oletko neitsyt?
Millainen on kiva poikaystävä?
Tuo nimimerkki kiva poikaystävä voisi varmaan kertoa tarkemmin millainen on?
Tämähän oli vallan hyvä, ja ajatuksiakin herättävä, pätkä. Samoja teemojahan palstalla käsitellään, oman itsen markkinointia, toisten odotusten täyttämistä jne.
"..voi kun se olisi jäänyt sen kivan poikaystävän kainaloon 50-luvun vaimoksi niin olisi monelta traumalta välttynyt”
En usko tuohon, koska Neiti Tärkeällä oli traumoja jo ennen kivan poikaystävän ilmaantumista - ja kuten tarinassakin huomattiin, ei poikaystävä, eikä kukaan muukaan ulkopuolinen niitä pystynyt ratkaisemaan. Poikaystävä sanoikin ”Anna minä korjaan sinut” (tjsp), mutta Neiti Tärkeän piti korjata itse itsensä. Sehän se pointti olikin.
Minusta tuntuu, että Neiti Tärkeän äiti oli ns. 50-luvun vaimo :). Hyvällä menestyksellä näemmä?
Niinpä, ovelasti muuten jätit vastaamatta kysymykseen :D
Minä taas uskon että ajan kanssa poikaystävä olisi hellästi aukonut solmukohdat ja pahimman pätemisvaihteen ylitse päästyään Neiti Tärkeä olisi itsekin huomannut että elämä on ihan kivaa oman rakkaan rinnalla vaikka se huippupesti jäikin saamatta, poinnti juurikin oli se että Neiti lhti ihan yksin yrittämämään maailman tuuliin vaikkei ollut siihen ihan valmis vielä.
Minusta taas se Neiti Tärkeän äiti oli edustusvaimo jolle on tärkeää miten kukin menestyy ja sitäkautta asettei paineita lapselleen, kunnon 50-vaimolle olisi riittänyt että lapsi on onnellinen omassa elämässään minkä tien sitten valitseekin eikä titteleillä olisi niinkään väliä.
Njääh, en itseäni pahemmin käsitellyt, koska olen täällä ehkä jo liikaakin itsestäni lätissyt. Mutta siis en tunnistanut itseäni, koska noin pahoja mörköjä ei itselle ole koskaan päässyt syntymään, isä ei hylännyt tms.. Mutta toki siellä joitakin sellaisia yleismaallisia teemoja, jotka tunnistan, esiintyi - kuten esim. tuo toisten odotukset vs. oma tahto, ja suorittaminen. Kuvittelisin, että tuossa pätkässä on joitakin kohtia, jotka moneen osuvat, vaikka tuo tarina äärimmilleen viety esimerkki olikin.
Voihan se olla, että poikaystävä olisi voinut solmujen aukomisessa auttaa - mutta varsinainen työ on jokaisen itse tehtävä. Tuo ”minä korjaan sinut” on aika… hmm, epäilyttävää, eli mahdollisesti poikaystävällä oli oma mörkö kaapissa? Minä en muuten nähnyt tuossa Neiti Tärkeän toiminnassa mitään pätemistä, vaan sitä, että isänsä hylkäämä ja äitinsä latistama lapsi yritti vanhempiensa odotuksia täyttää eikä pysähtynyt kuuntelemaan omaa itseään ennen kuin seinä tuli totaalisesti vastaan. Eli mahdollisesti Neiti Tärkeän ainoa mahdollisuus selvittää kuka hän on ja mitä haluaa, oli totaalinen irtiotto?
Ja vielä tuosta äidistä: eikö nimenomaan 50-luvulla ollut paljon edustusvaimoja ja sotien jälkeen menestymisen paine oli kova? Mutta oli miten oli (ja tottahan silloinkin vaimoja oli moneen lähtöön), niin vanhemmathan tuossa olivat ne odotukset Neiti Tärkeään pumpanneet, ja vaikutti siltä että heidän rakkauttaan Neiti Tärkeä yritti suorituksillaan ansaita - vain todetakseen, ettei mikään riitä.
Heitän ihan hullun arvauksen, ettei varmaankaan mitenkään epätavallista, että tuon tyyppinen tausta on monella masennusta sairastavalla? Mutta, niin, pätemisestä siinä ei ole kyse, vaan siitä murheellisesta asiasta että jostain syystä ei tunne itseään arvokkaaksi tai rakastetuksi omana itsenään.
No joo, hyväksyttäneen noi hyvillä perusteilla vastaamattomuus. Kyllä tuosta varmaan monikin löytää yhtymäkohtaa nykypäivänä kun suorittaminen & menestyminen on nostettu vähän liiankin suureen arvoon.
Kieltämättä onhan se aikaa naiivia todeta että "korjaa" toisen, toki voi yrittää ja jos se toinen tulee vastaan ei se mahdottomuus varmaankaan ole, itsetunto ym. voi kohentua varmaankin valtavasti jos on ymmärtäväinen kumppani tukena enkä tällä tarkoita pelkkää paapomista.
Joo, no olihan niitä toki varmaan ja osassa parempia perheitä lienee ylioppilaaksi tulo ym. olleet varmaan aika toivottuja itsestäänselvyyksiä. Se onkin kyllä sitten melkein automaattisesti taanut paikan herrahississä.
Ei varmaankaan ihan hullu arvaus, itsekin olen vähän päätellyt että ihan joka asiassa liiallisuuksiin ja ääripäihin meno lienee ei ole hyväksi ja varmaankin sellainen joka lapsen/lapsien kautta väkisin yrittää elää omia menetettyjä mahdollisuuksiaan ja lataa liian suuria odotuksia on varmaankin vielä vaarallisempi ja tuhoisampi vanhempana kuin joku hälläväli-asenteella kasvattava.
En tunnista, mutta katsoin vain vähän alkua. Ahdistus ei ole tuttu tunne enkä ole sitten neljännen luokan ollut kiltti tai tunnollinen. Mielenkiintoinen animaatio, täytyy katsoa loppuun illemmalla.
Vaimoni kyllä tunnistaa.
Kuinka väärin voi tulkita animaation?
Varmaan yhtä väärin kuin tulkitsee kaiken muunkin.
Vai katsoitko edes ajatuksella loppuun? Päähenkilö olisi voinut olla mieskin. Nykymaailmassa, ei 50-luvulla.
Olet kyllä todella pihalla kaikesta, jopa reaalimaailmasta.
Niin ja tässä saimme näytteen kauniisti puhuvan nykynaisen aiheeseen liittymättömästä artikuloinnista. Nimikerkki on kyllä osuva, kuvaa sinua mainosti :D
eipä tuo sinullakaan osuvampi voisi olla.
Eipä niin, itsehän sen valitsin ja ylpeä olen minäkin.
Hui, tämä meni liian läheltä. Tunnistin todella paljon itseäni tuosta, mutta olenkin aina ollut erittäin ahdistunut, ja aina pyrkinyt saavuttamaan asioita joihin ihan ei rahkeet riitä. Tiedä sitten kenen vuoksi, itseni vai muiden. Välillä itsekin miettii tuota "suurien tulevaisuudenodotusten" hautaamista, mutta pelottaa että jäljelle ei jää mitään (enkä kestäisikään sitä kuten animaation päähenkilö). Jos jokin kultainen keskitie kuitenkin löytyisi, vielä täällä sumuverho yllä hakataan päätä seinään. Sentään ei enää makoilla mörön kans kaikkia päiviä ja öitä.
Kiitos tuosta linkistä, helpottaa kun tietää että on muitakin jotka kamppailevat samanlaisten mörköjen kanssa.
Ohhoh, yhdeksän miinusta? Mieluummin olisin ottanut ne verbaalisessa muodossa. Tiedä vaikka olisi oppinut jotain uutta elämästä ja itsestään :/
Naiset ansaitsevat rutkasti miinusta, ei teillä ole ikinä mitään fiksua sanottavaa.
Mutta kieltämättä tarinan loppu oli vähän lannistava. En itse usko vastaavanlaiseen katharsis-kokemukseen. Oma elämä täytyisi vain sinnikkäästi taistella paremmaksi, ja kun siihen ei ole voimia eikä resursseja, niin ihan loogisesti voi todeta tehtävän mahdottomaksi.
Huvittava animaatio. Ei tosin siksi että olisin sympannut päähahmoa - koska se oli nainen! - mutta koska tunnen yhden tytön jolla on hyvin samanlainen tarina. Kovat haaveet kaikesta on rampauttanut hänet jotenkin. Epästabiili tapaus. Kuitenkin mielenkiintoinen. Ja samalla helkkarin ärsyttävä! En ymmärrä miksi naiset valittavat aina kaikesta, vaikka heillä on niin paremmat eväät ja saumat ihan mihin vaan. Sama juttu tämän animaatiohahmon kanssa. Hirveä vollotus, vaikka kaikki oli mahdollista. Vittu mitä paskaa.
Psykoterapian ja työkkärin kanssa asiointi toi elävästi mieleen omatkin kokemukseni. Ihan turhia instansseja.