Asun poikaystäväni kanssa yhdessä ja hän käy
viikonpäivät töissä ja minä opiskelen ja käyn
töissä niin viikot kuin viikonloputkin. Päivät
venyvät kahdeksasta helposti ilta yhdeksään ja
sen jälkeen onkin niin loppu, että kyllä uni
maitaa. Poikaystävälläni ei ole töitä
viikonloppuisin ja ne viikonloput menevät sitten
hyvin usein kavereitten kanssa dokaillessa.
Näemme toisiamme lähes tulkoon vain siinä kun
havahdun unestani kun hän kömpii sänkyyn.
Pelkään jo todella paljon, että suhteemme vain
kuolee kasaan. Ne hetket joita vietämme yhdessä
jos saamme siihen aikaa ovat ihania. Emme voi
pitää sormia erossa toisistamme ja tulemme
todella hyvin juttuun. Mistä lisää aikaa voisi
kehittää? Lopetanko työni, että näkisimme joskus
viikollakin?
viikonpäivät töissä ja minä opiskelen ja käyn
töissä niin viikot kuin viikonloputkin. Päivät
venyvät kahdeksasta helposti ilta yhdeksään ja
sen jälkeen onkin niin loppu, että kyllä uni
maitaa. Poikaystävälläni ei ole töitä
viikonloppuisin ja ne viikonloput menevät sitten
hyvin usein kavereitten kanssa dokaillessa.
Näemme toisiamme lähes tulkoon vain siinä kun
havahdun unestani kun hän kömpii sänkyyn.
Pelkään jo todella paljon, että suhteemme vain
kuolee kasaan. Ne hetket joita vietämme yhdessä
jos saamme siihen aikaa ovat ihania. Emme voi
pitää sormia erossa toisistamme ja tulemme
todella hyvin juttuun. Mistä lisää aikaa voisi
kehittää? Lopetanko työni, että näkisimme joskus
viikollakin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kait se on tehtävä, oikeesti!
ainakin vähentää työntekoa, jos vähemmilläkin
ansioilla tulee toimeen ja panostaa enemmän vapaa-
aikaan. Eihän se raha kaikkea merkitse ellei
teillä ole velkaa satojatuhansia. Sinähän raadat
itsesi aivan loppuun! Liika on liikaa!
Mistä sitä aikaa saisi? Minulla sitä on
liikaakin, tässä mennään täysin miehen menojen
ehdoilla. Eikä siltikään nähdä kuin kerran
viikossa muutama tunti kerrallaan. Eilen nähtiin
parin viikon jälkeen. Ajoimme Helsingistä
Vantaalle ja sieltä Virroille. Viisi tuntia
yhdessä oloa ja kädestä pitoa autossa, samalla
kun hän hoiti duunejaan. Vittu mitä juhlaa. Jos
en olisi niin älyttömän rakastunut en jaksaisi
päivääkään. Ehkä tämä joskus helpottaa.
Tuli heti mieleen, että onko sit aina joka
viikonloppu pakko olla vaan kavereiden kanssa?
Voisitte esimerkiksi sopia vaikka että
perjantaina teette jotain yhdessä ja sit vaikka
lauantaina voitte olla kavereiden kanssa. Ja kai
sinäkin voisit lähteä hänen kavereiden kanssa
mukaan, ja päinvastoin?
Tiedän, että on tosi hankalaa pysyä erossa,
ainakin kun suhde on vielä alkuvaiheissa.
Toisaalta sekin saattaa auttaa pitämään suhdetta
elossa. Minulla ainakin on sellaisia kokemuksia,
että miehet kyllästyy helposti jos istutaan
jatkuvasti kahdestaan kotona, eli kun ette näe
kovin usein, ja kun hänellä kuitenkin on aikaa
omille ystävilleen, ei hän yhtä helposti kyllästy
seurusteluun. Mutta sehän on tietysti
yksilöllistä.
Mutta yritä olla stressaamatta, sehän saattaa
tuhota suhdetta jopa enemmän. Eli älä anna asian
vaivata liikaa - mutta voittehan te kuitenkin
yrittää parantaa tilannetta järjestämällä edes
illan tai pari lisää yhteistä ohjelmaa viikossa.
... on lähes sama ongelma. En itsekään tiedä
siihen mitään patenttiratkaisuja, enkä edes hyvää
neuvoa. Aika vaan loppuu kesken. Ongelma on
suurempi kuin mitä aluksi arvaakaan. Ainoa neuvoni
on että yritä olla ottamatta liika paineita
ajanjärjestämiseksi, äläkä ainakaan painosta
poikaystävääsi. Keskustella kannattaa ja
ehdotankin että otat asian puheeksi, mutta vältä
katkeria ja syyttäviä kommentteja. Eli älä siis
aloita sanomalla: "Näemme toisiamme lähes tulkoon
vain siinä kun havahdun unestani kun sinä kömmit
sänkyyn juhlaillan jälkeen." tai "Sano terveisiä
töille!". Tuo saattaa masentaa ja stressata
poikaparkaa (kokemus puhuu).