Paras panssarivaunu kautta aikojen?

Eikö T-34 : llä ollut hyvä liikkuuvuus ja nopeus, ja yleensäkin luotettavuus.

Tiikeri oli hidas ja kulutti paljon polttoainetta, Pantterissa oli ainakin

alkuvaiheessa moottoriongelmia. Mutta jos mitattaisiin sitä, että mikä

vaunu kesti eniten osumia, niin se olisi tietenkin Tiikeri.

Ennen kuin lähden arvuuttelemaan parasta vaunua kautta aikojen, muutama kannanotto sotien aikaisista vaunuista.

T-34:n etuja olivat ilman muuta yksinkertaisuus, hyvä panssarointi, liikkuvuus maastossa ja massatuotanto. Heikkoutena taas saksalaisiin verrattuna tykkien 76 mm ja 85 mm tehot.

Saksalaiset 75 mm ja 88 m tykit olivat kentällä ylivoimaisia. Lähtönopeudet olivat korkeat ja ulottuvuus omaa luokkaansa. Heikkoa Panther ja Tiger -huippuvaunuissa olivat alussa niiden telapyörät ja heikko liikkuvuus maastossa ja kenties panssarointikin. PzKpfw IV oli tykistään huolimatta tuolloin itärintamalla vanhentunut T-34 vastaan.

Kurskin mutkan taistelussa, joka on edelleen historian suurin panssaritaistelu, tuli selväksi, että saksalaiset vaunut pärjäsivät tulitaistelussa hyvin T-vaunuja vastaan voittaen useita yhteenottoja. Toisaalta T-vaunujen massaesiintyminen yhdistettynä tykistön tulivoimaan oli liikaa saksalaiselle. Määrä voitti siis laadun Kurskissa ja siitä eteenpäin.

Silloiset länsivaunut olivat kauttaaltaan heikompia ominaisuuksiltaan kuin saksalaiset vaunut. Mutta niin vain kävi lännessäkin, että materiaalisodan voittaa se, kellä on eniten kamaa. Palataan asiaan ajan kanssa.

Edelliseen vertailuun lisää se, että Kurskissa T-34 kulki dieselmoottorilla, mutta saksalaiset vaunut bensiinimoottoreilla. Etu oli tässäkin neuvostojoukoilla.

> Miksi Hollanti luopuu sadasta käyttökelpoisesta panssarivaunusta?

Vilkaisepa karttaa.

> Mihin tarpeeseen Suomi tarvitsee sata panssarivaunua?

Vilkaisepa toisen kerran karttaa.

Kartan vilkuilulla pääsee nykyisin vain lopputulemaan, että yksin on kurja olla.
Muutamalla sadalla vaunulla ei se uskottavuus oman puolustuksen riittävyyteen, tehoa muuta kuin kotimaisiin hönöihin.
Natoon pitäisi liittyä, jos halutaan uskottavuutta puolustukseen, tai vaihtoehtoisesti sitten liittoutua itänaapurin kanssa.

Hauskaa, kun meillä on Puolustusministereinä ensin Muumi Mamman näköinen frouva, joka ei tahtois tappaa yhtään ketään. Nyt sitten Harry Potter. On selvää, että hankinnat menevät metsään. Horneteista maksettiin ylihintaa ja mihinkään muuhun ei ollut varaa. Nyt ostetaan metalliromua, jotka voi siirtää suoraan Parolan panssari museoon. Oisko RKP:llä antaa Pelle Peloton. Hän varmaan ymmärtäisi, että automaatio on nykyisen sodan käynnin se juttiu. Tietysti, jos panssarit voidaan automatisoida ja kulkevat miehittämättömina metsässä niitä voidaan käyttää sodassa. Muuten ne käyvät vain aseettomien mellakoitsijoiden hillitsemiseen kaupungeissa. Tietysti RKP ennakoi pakkoruotsia vastustavien ryhtyvän mellakkaan.

Todellinen Suomen olosuhteisiin tarkoitettu puolustusase olisi miehittämättömät kauko ohjatut helikopterit. Patria tai Walmet pystyisi varmasti helposti sellaisen suunnitella. Elektroniikka löytyisi Nokialta. Tollainen kompakti helikopteri ei painaisi miehittämättömäna kovin paljon ja ne olisi helppo siirtää minne tarvitaan. Aseistukseksi, joku Stinger tai tykki ja tietysti tarkat kamera ja kuuntelulaitteet.
Mikäli kopterit tehtäisiin Suomessa tulisi töitä ja valuutta ei valu ulkomaille.
Kopterit sopisivat rauhan aikana erinomaisesti rajojen valvontaan.
Olisi hyvä saada vihdoinkin puolustusministeri, joka olisi pätevä. Ruotsinkielisyys ei jotenkin pätevöitä pelkästään. Mannerheim oli sotilas.

Siinäpä olikin napakka mielipide, järjen kanssa on sitten vähän heikommin.
Missähän maassa se on puolustusministeri kun nuo hankintapäätökset tekee ?

Miten mittaat tuon asian ja mitä se vastaus sinulle antaa?

Erilaisia vempeleitä jotka rakennettu eri aikoina eri tarkoituksiin. Jos haluat tykkitornin, se on Tiikeri. T34 hyvä yleisvaunu. Pantherkin näyttää olevan sellainen hyvä yleisvekotin.

Korjattavuus ja kesto ovat kyllä paljon tärkeämpiä kuin luulisi ja niistä ei saa paperilta tietoa. Esim. Abramsin konevaihto onnistuu nopeasti minkä vuoksi niitä ei kauheasti tuhota vaikka sellaisen "mobility kill"in saakin ihan molotovilla aikaiseksi.

Tuollaiset discovery ohjelmat ovat kyllä aika kaukana todellisuudesta.

Ambramsin etu on nimen omaan sen moottori. Moottorin paino/teho/koko -suhde on erittäin hyvä. Moottori on nimittäin kaasuturbiinikone. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoa. Kaasuturbiini kuluttaa polttoainetta huomattavasti enemmän kuin ottomoottori. Toimintasäde ei ole siten vaunun paras ominaisuus.

Tuohon Abramsiinhan asennettiin apumoottori jotta pensankulutus olisi pienempi tyhjäkäynnillä. Ihan eri kone nykyään jos vertaa ensimmäiseen jossa 105mm tykki. Sama koskee Leopardia. Turpiinin kiihtyvyyskin on ihan eri luokkaa verrattuna dieseliin - tällä on iso merkitys kaupunkiympristössä.

Onhan näitä koneratkaisuja ollut monenlaisia. Japanilaisessa Type 95 vaunussa oli jo 1940-luvun alussa Mitsubishi ilmajäähdytteinen diesel, joka oli sopiva ratkaisu mm Mantsuriaan, jossa vettä ei juuri ollut. Muuten aseena vaunu oli kehno, alkuperäinen aseistus koostui 37 mm tykistä ja kahdesta 7,7 mm konekivääristä.

Amerikkalaisissa M4 Sherman -vaunuissa olikin monenlaisia moottoreita. Kummallisin ratkaisu oli ilmajäähdytteinen tähtimoottori, joka kävi bensalla! Vaunun nickname oli tästä syystä tupakansytytin.Tykkinä näissä oli 75 tai 76 mm kanuunat, jotka eivät tehossa pärjänneet sakujen 75 ja 88 mm hyville tykeillä

T-26 vaunuissa oli myös ilmajäähdytteinen bensiinimoottori. Tämäkin tappovälinen syttyi iloisesti, kun joku suomalainen sai heitettyä Molotovin cocktailin takasillalle. Moottori suorastaan imaisi tulen sisälle.

Ja kaiken lisäksi vaikka olisi hienot vehkeet niin ei se voittajaksi tee. Katsotaanpa vaikka ww2 ilmataisteluita. Japseilla hienot koneet mutta kuitenkin kill-ratio oli huono. Sama Brewsterin kanssa suomessa - vanha kone mutta hyvissä käsissä tulosta tuli niin että pamahti.

Kiva jutella tankeista. Mutta voisit rajata kysymyksen esim. 1939-1941 tai 48-56. Silloin voisi vertailla saman aikakauden vehkeitä ja saisit paremman yleiskuvan ja ymmärryksen siitä mikä tekee tankista hyvän.

Täällähän on paljonkin asiantuntevaa keskustelua syntynyt. T-34 on saanut puoltolauseita jne. Kun itse en ole törmännyt erityiseen Sotka-kauhuun suomalaiskertomuksissa, niin siksikin tuo 1. sija vähän ihmetytti.

Ennemmin olisin kauhupisteet pistänyt Klimille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/KV-sarja
Ja onhan tuossa ollut oikea panssarikin, kuten nimikin jo edellyttää.

Vaan tuollainen tuotannollinen teho, siis helppo valmistettavuus, on kaiketi riippuvainen myös materiaalin saatavuudesta. Saksalla oli niukkuutta myös teräksestäkin, mitä nyt Ruotsi myi natseille, jolloin T-34 ei olisi mitenkään parantanut Saksan armeijan suorituskykyä, kun sen teho taisi perustua siihen, että kaksi T-34 olivat yhteensä parempia kuin yksi saku.

Mitä sitten panssarikauhun aiheuttamiseen tulee, niin japanilainen polkupyörä pääsee ihan kärkeen. Britit luikkivat jo äänen kuullessaan karkuun Singaporen liepeillä.

Mielenkiintoinen on neuvostovaunujen kehityskulku. Amerikkalainen Christie M1930:n moderni ja erikoinen alusta oli BT -vaunujen perusta ja näistä kehittyi T-34. KV -vaunujen juuret ovat taas jättimäisessä T-35-ssä ja siitä kehitetyssä T-100:ssa. Jollakin tavalla tämän kehityssuunnan taustalla näkyy englantilainen Vickers-Armstrong -alusta eli venäläisittäin T-26.

Rynnäkkötykeistä SU-85 ja SU-100 rakennettiin T-34 alustalle, mutta SU-152 tehtiin KV -alustalle. Samoin raskaiden IS (Josif Stalin) vaunujen sarja rakennettiin käyttäen lähtökohtana KV -alustaa.

Olivatko ne hyviä vai huonoja? Ehkäpä se ei ollutkaan oleellista. Tärkeämpää oli luoda tuotantorakenne, joka pystyi tuottamaan massoittain taistelukeloisia asejärjestelmiä.

Paras panssarivaunu verrattuna senhetkiseen muuhun panssarivaunukalustoon on ehdottomasti Britsh Mark 1.