Elikkä mulla on muuten ihana kaveriporukka, mutta yhden ihmisen käytös alkaa mennä yli hilseen. Tuntuu, kuin hän viis veisaisi toisten mielipiteeistä. Tästä esimerkkinä niinkin pieni asia kuin istutaanko kahvilan pöytään vai ei. Ei asialla sinänsä ole minulle väliä, mutta kun hän vain päättää asian. Eikä tämä ole ainoa tapaus. Kävelylle mennään, kun hän niin sanoo, ja ei mennä jos hän eu tahdo. Minut hän pakottaa mukaansa aina kuin tahtoo. En yleensä pistä vastaan, koska itsekkin pidän kävelystä. Pitäisikö välillä kieltäytyä ihan piruuttaan ja näyttää, etttä minullakin on mielipiteeni? Vai onko se lapsellista?
Kerran tuli porukalla puheeksi uskonnollisuus. Kaikki muut porukastamme ovat ateisteja, paitsi hän. Minun puolestani kaikki saavat uskoa moten haluaa, mutta ei hänen mielestään. Siinä vaiheessa, kun hän sanoi, että hän ei ole ateistien kaveri, olin raivon partaalla. Sanoimme hänen sanojensa olevan rasistisia. Hän veti sanansa takaisin, mutta karvas maku jäi suuhun. Oliko hän tosissaan?
Hänen riitelytapansa ovat puistattavat. Hän käyttää fraaseja; "Kaikkihan sen tietää....", "Olen tutkinut asiaa... (Vaikka minä oikeasti asiaa tutkineena tiedän, ettei hän ole) ja mielestäni törkeimpänä: "Mä lähden kotiin, jos me ei tehdä niin kuin mä sanon." Viimeisen kohdalla olen vain sanonut no hei hei jos heti menet, eipä lähtenyt.
Kerran riitelimme siitä, voiko hän tietää mielipidettään lasketteluun, jos ei ole kokeillut. Ennakkokäsityksen voi muodostaa, mutta varmaa tietoa ei voi saada. Tämä riita päättyi lähinnä minun tekemään kompromissiin, mitä jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut tehdä. Saman kaltainen riidanpoikanen syttyi pelistä, jota tiesi vihaavansa ennen kuin kokeili. Nyt hän on pelaamassa sitä koko ajan. Ja hän kun vielä sanoo olevansa avoin uusille asioille!
Olen väsynyt aina joustamaan hänen tahtonsa mukaisesti. En voi häätää häntä porukastamme, se ei ole minun päätettävissäni. Olisiko joitain keinoja auttaa häntä muuttamaan käytöstään? En tiedä, saisinko aikaan kasvokkain keskustelua. Onko tekstailu liian etäistä, ehkä ilkeää? Olemme siis lukiolaisia.
Kerran tuli porukalla puheeksi uskonnollisuus. Kaikki muut porukastamme ovat ateisteja, paitsi hän. Minun puolestani kaikki saavat uskoa moten haluaa, mutta ei hänen mielestään. Siinä vaiheessa, kun hän sanoi, että hän ei ole ateistien kaveri, olin raivon partaalla. Sanoimme hänen sanojensa olevan rasistisia. Hän veti sanansa takaisin, mutta karvas maku jäi suuhun. Oliko hän tosissaan?
Hänen riitelytapansa ovat puistattavat. Hän käyttää fraaseja; "Kaikkihan sen tietää....", "Olen tutkinut asiaa... (Vaikka minä oikeasti asiaa tutkineena tiedän, ettei hän ole) ja mielestäni törkeimpänä: "Mä lähden kotiin, jos me ei tehdä niin kuin mä sanon." Viimeisen kohdalla olen vain sanonut no hei hei jos heti menet, eipä lähtenyt.
Kerran riitelimme siitä, voiko hän tietää mielipidettään lasketteluun, jos ei ole kokeillut. Ennakkokäsityksen voi muodostaa, mutta varmaa tietoa ei voi saada. Tämä riita päättyi lähinnä minun tekemään kompromissiin, mitä jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut tehdä. Saman kaltainen riidanpoikanen syttyi pelistä, jota tiesi vihaavansa ennen kuin kokeili. Nyt hän on pelaamassa sitä koko ajan. Ja hän kun vielä sanoo olevansa avoin uusille asioille!
Olen väsynyt aina joustamaan hänen tahtonsa mukaisesti. En voi häätää häntä porukastamme, se ei ole minun päätettävissäni. Olisiko joitain keinoja auttaa häntä muuttamaan käytöstään? En tiedä, saisinko aikaan kasvokkain keskustelua. Onko tekstailu liian etäistä, ehkä ilkeää? Olemme siis lukiolaisia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhu muiden kanssa asiasta ensin ja sitten sen jälkeen menette keskusteleen "kyrvän" kanssa asiasta ja koitatte tehdä vaikka kompromissin...