Olen pyöritellyt asiaa mielessäni jo pitkään. En ymmärrä, tutustuin ihanaan mieheen vajaa vuosi sitten, aloitimme seurustelun vaikka molemmat olivat vastikään eronneet edellisistään ja ensimmäiset pari kuukautta menivät huumassa ja molemmat kiinnyimme toisiimme.. sitten iski selittämätön ahdistus. Mies on täydellinen ja ihana, oikea unelmaprinssi! mutta... mieleni ei saa rauhaa ja ahdistus piinaa, en osaa nauttia suhteestani enkä oikeastaan ymmärrä syytä. Ahdistus saattoi alkaa seurustelumme alkumetreillä kun varasimme yhteisen matkan mauritiukselle vuoden päähän ja saimme molemmat pulittaa matkasta melkoisen summan. Se oli silloin kiehtovaa rakkauden huumassa.. mutta nyt tiedän että se olihätiköityä ja tyhmää. Nyt en enää tiedä olenko miehen kanssa vain matkan johdosta (joka on siis tulossa loppukeväästä). Matkaa ei voi peruuttaa ilman rahojen menetystä.. Lisäksi suunnitelmissa oli yhteenmuutto ennen matkaa... mutta en ole enää varma siitäkään. tuntuu kuin olisin valinnoillani ajanut itseni loukkuun. Mieheni on ihana ja rakastan häntä, mutta samalla intuitioni sanoo että tämä ei ole oikea elämänpolku, että minun pitäisi kasvaa ihmisenä. Olen kuitenkin säästänyt matkaa varten pidemmän aikaa rahaa ja eron myötä joutuisin ilmeisesti luopumaan matkastakin ja pitkä säästäminen menisi hukkaan, Mitä siis tehdä? mitä sinä tekisit minun tilanteessani? Miehessä ei ole siis mitään vikaa, mutta luulen että minä olen vielä keskeneräinen ihmisenä. Tapasin hyvän miehen väärään aikaan..
mies on unelma, mutta ahdistaa
tomppeli
4440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Talvi menee todella nopeasti, parempi kivan kanssa kuin yksin jokatapauksessa.
Sovi ystäväsi tai siskosi kanssa, että ostaa matkan mieheltä ettei sinun tarvitse matkustaa miehen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti myy oma matkasi jollekin miehen kaverille. Yleensä matkoja voi kyllä perua, muutella ja siirtää muutenkin.
Äläkä väitä, että rakastat, kun et halua olla miehen kanssa.
Positiivista asiassa on, että tunnistat ongelman ja myönnät sen. Moni ei siihen pysty tai tajua. Ja vaikka tunnet, että olet umpikujassa valinnoiden kanssa niin yleensä löytyy aina toinen tie, kun saat vähän etäisyyttä ongelmiisi. Et ole siis jumissa vaikka tunnet nyt niin.
Yksinollessa voit vapaasti kokea muita ihmisiä ja löytää samalla itseäsi. Kunhan pidät tietyn järjenhivenen mukana touhus.
Selvitä puhelimitse vaihtoehdot siis tuolle matkalipulle ja pahimmassa tapauksessa punnitse sitten: "Vankeus" matkalla ollessa vai vapaus kotona.
Näin on näppylät. Itse juurikin tulin juuri viikon matkalta, joka oli varattu kuukausi aiemmin ja silloin matkaan lähtiessä tuntui siltä, että eroan heti kun matka on ohi. No, olikin yllättävän kivaa synkkas hyvin enkä ole eroa nyt tekemässä. Siitä huolimatta ahdistun, jos mies rupeaa puhumaan vuoden päästä tai edes keväällä tehtävistä matkoista, puhumattakaan yhteen muuttamisesta. Mielestäni se kertoo siitä, etten ole valmis sitoutumaan tähän mieheen.
Jos pystyisit kertomaan huolistasi hänelle, niin ehkä saisit selville haluatko todella jatkaa hänen kanssaan siihen asti. Aina on kuitenkin parempi olla rehellinen, koska itsestäni tuntui kauhealta koettaa teeskennellä matkan aikana... ja yllättäen sitten enää ei tarvinnutkaan. Mutta kaikilla ei välttämättä käy näin.