Kirjoitan tähän oman tarinani, ehkä joku jaksaa sen lukea.
Olen elänyt kauan avoliitossa. Puoli vuotta sitten tapasin, ihastuin ja annoin itseni rakastua tai ainakin menettää koko sydämeni toiselle miehelle. Se oli aivan ihanaa. Pitkästä aikaa jopa nautin seksistä ja halusin sitä. Kaipasin kamalasti läheisyyttä siltä mieheltä. Tapailimme silloin tällöin. Avoliittoni tietysti häiritsi, mutta, typerä kun olin niin muutimme avokin kanssa erillemme vasta reilu kuukausi sitten. Nyt sitten kun olisi ollut kunnon mahdollisuus johonkin tämän toisen miehen kanssa, niin hän ilmoittaa tylysti tekstiviestillä, että on ehkä asiat vielä kesken exän kanssa?!?! Ei vastaa puheluihin, ei maileihin, ei mitään.
Nyt vaan sattuu ja ahdistaa. Itkusta ja kyynelistä ei tule loppua. Miksi en vaan eronnut avokistani aikaisemmin? Olisivatko asiat voineet silloin olla toisin? Uskallanko mennä tapaamaan tätä miestä (onnistuisi hänen työpaikallaan) ja ehdottaa edes ystävyyttää ja yhteydenpitoa? En millään pysty kilpailemaan kenenkään exän kanssa, mutta haluaisin vielä mahdollisuuden.
Ei pysty nukkumaan, eikä syömään. Tästä tylystä tekstiviestistä on nyt aikaa viikko.
Onko minulla kohtalontovereita? Loppuuko tämä tuska ja kipu koskaan. Tuntuu, ettei mitään muuta pysty edes ajattelemaan.
Olen elänyt kauan avoliitossa. Puoli vuotta sitten tapasin, ihastuin ja annoin itseni rakastua tai ainakin menettää koko sydämeni toiselle miehelle. Se oli aivan ihanaa. Pitkästä aikaa jopa nautin seksistä ja halusin sitä. Kaipasin kamalasti läheisyyttä siltä mieheltä. Tapailimme silloin tällöin. Avoliittoni tietysti häiritsi, mutta, typerä kun olin niin muutimme avokin kanssa erillemme vasta reilu kuukausi sitten. Nyt sitten kun olisi ollut kunnon mahdollisuus johonkin tämän toisen miehen kanssa, niin hän ilmoittaa tylysti tekstiviestillä, että on ehkä asiat vielä kesken exän kanssa?!?! Ei vastaa puheluihin, ei maileihin, ei mitään.
Nyt vaan sattuu ja ahdistaa. Itkusta ja kyynelistä ei tule loppua. Miksi en vaan eronnut avokistani aikaisemmin? Olisivatko asiat voineet silloin olla toisin? Uskallanko mennä tapaamaan tätä miestä (onnistuisi hänen työpaikallaan) ja ehdottaa edes ystävyyttää ja yhteydenpitoa? En millään pysty kilpailemaan kenenkään exän kanssa, mutta haluaisin vielä mahdollisuuden.
Ei pysty nukkumaan, eikä syömään. Tästä tylystä tekstiviestistä on nyt aikaa viikko.
Onko minulla kohtalontovereita? Loppuuko tämä tuska ja kipu koskaan. Tuntuu, ettei mitään muuta pysty edes ajattelemaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on se pettäjän tie, josta joudut maksamaan lopun ikäsi. Jokaiselle annetaan pahaa vastaava määrä kuin on ite toisille tuottanut... Kärvistele vaan, oot sen ansainnu
oisko ekana pitänyt erota ukostas?sit vasta alkaa muuta.aina niinku mies kerrallaan..
ite oon eronnu,vaan eipä tyyppi kenestä oon kiinnostunut jaksa kiinnostuu.ihan hyvin menee yksinkin.pettureitahan en elämääni enää ota...
että minua petettiin ja alistettiin koko sen avoliiton ajan. Ei se ollut mitään idylliä :( Jostain syystä (tuttu ja turvallinen?) vain roikuin siinä kiinni. En todellakaan tiedä miksi en eronnut jo aikaisemmin.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.. Minulle kävi aivan samoin, pitkän avosuhteen lopetettuani, jota olin puinut jo pari-kolme vuotta koska olimme eläneetkin kuin sisarukset saman katon alla, joten mitään ei ollut enää jäljellä, siksi oli helppo lähteä. Samoin kuin sinä annoin itseni rakastua ja elämä oli todella elämisen arvoista pitkästä aikaa. Mutta ihanan viikonlopun jälkeen putosin todella korkealta maan pinnalle takaisin. Hänen mielestään minulla oli vielä entinen suhden käymättä läpi. Näin naisen vaistolla sanoisin, että menin halpaan ja olin tuolle miehelle vain keräilykappale, kuukauden verran oli ihanaa, mutta sitten mies halusi jo uuden petikaverin, vaikka meille se oli täydellistä. Minä vain olin liian sinisilmäinen ja uskoin tähän rehellisen tuntuiseen loistoyksilöön.
Mutta, jos mies sanoi syyksi ainoastaan sen, että sinulla on vielä vanha suhde käymättä läpi, niin silloin käsittäisin, että sinulla olisi ehkä vielä kuitenkin mahdollisuus hänen kanssaan johonkin. Hänellä ei ainakaan ole exä (tai kukaan muukaan) kuvioissa. Tsemppiä sinulle :)
että hän on ollut varattu koko ajan ja nyt kun
olis mahdollisuus "kunnon suhteeseen" niin hän kieltäytyy..En usko että se oli siitä kiinni että vasta muutit ex.si luota pois.Jos hän rakastaisi sinua niin hän olisi sinun kanssasi eikä Muka yritä vielä oman Ex.nsä? kanssa?
Miksi onnistuu hänen työpaikallaan, miksei kotona? Jos on kerran ex.sä..
Luulempa että olit vaan lelu, hän tiesi että olet varattu, ehkä hän halusi vain toisen varatun että olisi vähän vaihtelua? onko mahdollista.Tai oletko koskaan käynyt hänen luonaan? On totta ette pysty kilpailemaan ex.n kanssa jos se nyt on edes ex...Älä roiku kiinni, ei se varmaan ihan turhaan sano että jutut kesken ex.n? kanssa.Voithan tietysti "kävästä" mihen luonna.Katsoa että mikä on tilanne tai lähetä viesti että piipahdat käymään hänen luonaan, reaktiosta voit päätellä miten asiat ovat..Kun olet selvittänyt asian tai te niin sinun on helpompi päästä eteenpäin...Kirjota tänne sit et mitä teit..
En usko (tai ainakaan haluaisi uskoa), että olin hänelle vain lelu/pano. Kävin hänen luonaan monta kertaa. Ihan ensimmäisen kerran olimme yhteyksissä jo melkein kolma vuotta sitten ja silloin myös treffasimme ihan ensimmäisen kerran. Silloin en hänen yrityksilleen lämmennyt, arvaa harmittaako nyt. Vuosien varrella häneltä tuli silloin tällöin viestejä, että nähtäiskö, mutta meni näinkin kauan, ennenkuin suostuin. Ja sitten se olikin menoa. Hän sanoi pariinkin otteeseen, että pitää minusta, mutta se häiritsi, että olin varattu. Ja kun kysyin, että muuttaisiko minun ero mitään, niin hän sanoi, että muuttaisi, sillä silloin voisimme nähdä useammin ja kenties jopa seurustella. Hemmetti, kun en tajunnut lähteä huonosta (jo pitkän aikaa sitten pelkäksi kaveruudeksi muuttuneesta) suhteesta jo heti silloin. Nyt ne syyt, miksi jäin, tuntuvat niin älyttömän hölmöiltä, kun olisin voinut saada tämän ihanan miehen sydämen.
Nyt vaan mietin, menenkö käymään hänen työpaikallaan jo tällä viikolla vai vasta ensi viikolla. Haluaisin kysyä, voisimmeko pitää edelleen silloin tällöin yhteyksiä ja olla edes kavereita, sillä niitä minulla ei pahemmin ole :(
Vai kiusaankohan sillä tavalla vain itseäni, kun kuitenkin sisimmässäni toivoisin enemmän...?
Älä mene hänen työpaikalleen!
Sun on aivan pakko unohtaa hänet.
Me naiset ollaan niin hölmöjä, että rakastutaan päätä pahkaa... ja miehet vain hurvittelevat.
Pitäis osata kylmän viileästi suhtautua näihin suhdejuttuihin - kun kaikki on ohi, niin asia on kerrasta selvä, kuten tämä mies sinulle ilmoitti!
Itseäsi säästät, kun suuntaat energiasi muualle!
Voimia!!!
Tuska ja kipu loppuu... usko pois!
En usko, että suhteenne olisi yhtään sen kummempi, vaikka olisit avokistasi aikaisemmin eronnut! Olit hetken "huumaa", niin julmalta kuin se tuntuukin.
Älä nolaa itseäsi ja yritä roikkua tässä miehessä epätoivoisesti. Hän ei ole sen arvoinen! Koita kestää... kulje lenkillä, keksi jotain tekemistä itsellesi, ettet ehdi ajattelemaan tätä miestä.
Jätä kaikki yhteydenpidot... jos sinä jotain hänelle merkitset, hän ottaa sinuun yhteyttä!