En ihan ymmärrä miehiä. Nyt taas jotain juttua menossa reilu 4kk.Suhteen laadusta ei tietoakaan.Joskus pari vuotta sitten oli jotain säpinää,sen jälkeen ystävyyttä.Se mikä vaivaa on ettei hän soita eikä ota yhteyttä paljon enää.Vai ehdinkö minä aina ensin?? Vasta sitten kun olen lähes järkeni menettänyt ja uhkaillut katkaista kokonaan välitä. Hän soittaa hirveässä hädässä ja pyytelee anteeksi ettei ole ehtinyt huomioida minua tarpeeks paljon.
Mikä logiikka tässä on ylläpitää tätä jos hänellä ei koskaan ole aikaa??
Mutta nyt sai riittää.En tee enää mitään.Pallo on nyt hänellä.Toivottavasti tajuaa sen.
Mikä logiikka tässä on ylläpitää tätä jos hänellä ei koskaan ole aikaa??
Mutta nyt sai riittää.En tee enää mitään.Pallo on nyt hänellä.Toivottavasti tajuaa sen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet varalla. Kelpaat paremman puutteessa. Tuota kutsutaan löysässä hirressä roikuttamiseksi.
Anna olla ja irrottaudu. Itsesi kannalta ainoa oikea teko. Älä kiusaa itseäsi. Niin kauan kuin olet henkisesti kiinni hänessä, et kykene ottamaan vastaan todellista toimivaa suhdetta.
ja juuri kun minun tarinaani.
Olen ajatellut, että hän on varma minusta ja siitä , että sai minut rakastumaan itseensä. Hän taitaa pitää minua vain varalla. Etsii kokoajan uutta, että voisi kävellä pois läheltäni. Hänen ei tarvitse enää nähdä vaivaa takiani. Hän on jo "reikkonsa ampunut".
Minun puolestani , suksikoon Huissin Nevadaan koko äijä.
Älä jää kiinni tuollaiseen suhteeseen, hän käyttää valtaansa sinuun ja pitää sinut noilla keinoilla vallassaan. Tuskin on edes pahoillaan aidosti, ettei pidä yhteyttä. Jos naimisiin erehdyt , sama peli jatkuu. Nimimer. kokemusta on.
Lähde ulos tuulettumaan !!! Etsi uusia ihmisiä elämääsi, saat sisältöä ! Hän käyttää sinua hyväksi, kysymys kuuluukin haluatko olla hyväksikäytetty ??? Mikä on sinun arvosi ??? Itse en tuollaista katsoisi edes päin ! Saat varmaan elämässäsi parempaa kohtelua joltakin toiselta/toisilta ihmisiltä!
.. edelliset vastaajat viittaavat varalla pitämiseen, ja ihan mahdollistahan se on. Vähän mua olisi kiinnostanut, minkäikäisistä ihmisistä on kyse jne.
Itse elin pitkään - melkein vuoden - ihmissuhteessa, jossa ei seurusteltu. Molemmat oli ikäänkuin vapaita menemään, vaikka kumpikaan ei koskaan mitään tehnytkään. Näin miehen sitoutumiskammon ja särjetyn sydämen takia.
Hänessä oli tuo "sama vika", että tuntui kylmältä eikä pitänyt mun mielestä tarpeeksi yhteyttä. Käytin kyselijän metodia ja heittäydyin samanlaiseksi. Ajattelin, että maistakoon omaa lääkettään.
Mutta ei miehet tajua tällaista ollenkaan. Meillä ainakin meni asiat vielä enemmän solmuun. Niin sitä sitten päätettiin lopettaa koko "suhde", molemmat oltiin aika rikki. Ja puolen vuode päästä mies tuli takaisin, muuttuneena.
Ehkä sun miehellä on taustalla joku hyyyvin ikävä ihmissuhde, jonka johdosta hän on varovainen, ettei laske sinua "niskan päälle".
Kannattaisi varmaan jutella asiasta kasvotusten ihan kunnolla ja selvittää juttu perinpohjin. Ja jos tuo tosta pidemmän päälle jatkuu, on varmasti parempi olla ilman.
Olemme 22v ja 28v.
Jokin asia häntä vaivaa.Sen kyllä selvästi huomaa.
Jäi kovasti vaivaamaan kun hän sanoi että pitää jatkuvasti olla tekemistä ja menossa ettei tarvitse ajatella mitään, kuinka elämä on perseestä jne.
Löysässä hirressä voi roikuttaa tahattomastikin. Kun ei ole selvillä omista tunteistaan, eikä uskalla lähteä yrittämään. Varmaan taustalla on kolauksia ja hän on tullut varovaiseksi. Tilanne on joka tapauksessa sama. Ei voi rakastaa toista terveeksi. Eikä pidä jäädä roikkumaan. Voi olla ystävä ja avittaa jos hän apua tarvitsee. Muuten keskityttävä omaan elämään. Jos ja kun hän saa oman sielunelämänsä kasaan ja kykenee sitoutumaan uuteen suhteeseen, niin sitten voi katsoa asiaa uudestaan.
Kyllä miehet tajuaa. Kaikki ei vain ryhdy pelaamaan ihmissuhdepelejä. Puhuminen on varmaan tässäkin tapauksessa ainoa lääke selvittää tilanne. Monesti tuo kiertely ja viileys vain kertoo siitä, että sitä todellista kiinnostusta yhteiseen elämään ei sitten kuitenkaan ole.
Mulla vahan samanlainen tilanne. Aluksi mies kovasti kiinnostunut ja yrittaa suhteessa kaikella
tavalla ja saa toisen rakastumaan itseensa eli
tavallaan koukkuun. Mutta nyt kun on varma toisesta ei enaa valita pitaa yhteyksia esim. ei soita jos ei toinen ensin ota yhteytta. Tuntuu niin turhauttavalta ja kummalliselta ja yksinaiseltakin, kun aikaisemmin tottui toisen laheisyyteen... en enaa tieda miten pitaisi suhtautua tollaiseen valinpitamattomyyteen, kun ei ymmarra mista muutos johtuu...neuvoja kaipaisin saman kokeneilta.
Kannattaa kokeilla itse olla ottamatta minkäänlaista yhteyttä mieheen.Ihan vaikka vain pari päivää olla ettet soita/viestittele etkä käy hänen luonaan.Jos ei siinä aikana kuulu mitään miehestä sen voi jo päätellä ettei hän kovin paljon ikävöi.
helppoa, vai mitä?
En pitanyt mitaan yhteytta pariin paivaan, mies soitti kerran, kun olin suihkussa, enka kuullut puhelinta, mutta ei yrittanyt enaa uudestaan. Pidin taas vrk taukoa ja yritin sitten soittaa ja lahetin hyvanyontoivotuksenkin...ei mitaan vastausta! Viikonloppu taas tulossa eika mitaan tietoa suhteemme tilasta. Tuntuu tosi oudolta!
Ehka hanella on tyopaineita tai muita kiireita, mutta silti voisi edes kertoa ja huomioida minuakin jotenkin.. Rakastan hanta, enka haluaisi aloittaa uutta suhdetta, varsinkin kun ei edes tieda mika tassa suhteessa meni vikaan.. Mutta ei yksinolokaan ole helppoa.Puhuminen olisi niin tarkeaa, mutta kai se on hanelle niin vaikeata ainakin talla hetkella.. Harmittaa tosiaan tallainen salamyhkaisyys! Neuvokaa viela miten tasta umpikujasta paasee pois, please!
kokeilin kans olla pari päivää ottamatta mitään yhteyttä.Mies soitti pari kertaa yön aikana.Jostain ihmeen syystä olin niin vihainen hänelle etten vastannut.Nyt harmittaa.Sain viestin häneltä 3pvä sitten viimeksi.Sitten taas jatkui sama "hiljaisuus".Tänään otan itse yhteyttä viimeisen kerran.Jos ei vastausta tule se saa loppua siihen.Eihän tässä mitään muutakaan voi tehdä!?