Miksi naisen on vaikeampi ...

Kyllä miehillekin koville ottaa hyväksyä naista,
jolla on lapsi ennestään. Joskus tuntuu, että
miehet saattaisivat kyllä hyväksyä naisen, mutta
lapsi ei aina kovin paljon ymmärrystä saa.

Se, kuinka yhteiselämä yksinhuoltajan ja uuden
kumppanin välillä lähtee sujumaan, riippuu
tietysti pitkälti tilanteesta. Osittain se
riippuu lasten suhtautumisesta isän tai äidin
uuteen seurustelukumppaniin, osittain taas lasten
ja vanhemman suhteesta sekä tietenkin
yksinhuoltajan suhteesta ex:äänsä eli lasten
toiseen biologiseen vanhempaan. Jos suhde ex:ään
on lasten takia kovin tiivis, vaaditaan uudelta
kumppanilta usein aika paljon, jotta hän jaksaa
tässä lasten ja eksien myllytyksessä. Siinä
vaaditaan etenkin lujaa itseluottamusta ja
luottamusta tähän uuteen seurustelukumppaniin.
Lisäksi lapsetkin voivat välillä olla aika
vaikeita uutta kumppania kohtaan... Siinä on
yksinhuoltajan vaikea tasapainoilla: kuinka
paljon pitää ymmärtää lapsia ja antaa(?) heidän
kohdistaa tunteitaan uuteen kumppaniin ja
toisaalta millä intensiteetillä voi "puolustaa"
seurustelukumppaniaan ilman, että lapset tuntevat
itsensä hylätyiksi. Vaikka kyllähän sitä oppii
tasapainoilemaan kaikkien vaatimusten välimailla.

taustalla voi piillä esim. lievää
mustasukkaisuutta tai pelkoa siitä hyväksyykö
lapsi/lapset uuden kumppanin ja miten lasten
biologinen äiti suhtautuu asiaan. Itse seurustelen
Yh-isän kanssa, jolla on entisestä avioliitostaan
7- vuotias poika. Ja olen huomannut suorastaan
nauttivani ns. äitipuolena olemisesta. Eihän se
aina helppoa ole, mutta tähän asti kaikista eteen
tulleista ongelmista on selvitty.

Joskus pahimpana päivänä on mieleen tullut se,
että ei lapsi ole minun, mutta sitä asiaahan ei
voi muuttaa. Joten on vain hyväksyttävä tilanne
tai unohdettava koko juttu.
Nainen on helposti mustasukkainen mm. exälle,
koska miehellä on lapsen takia edelleen "suhde"
exään. Suhde yksinhuotaja isään tai -äitiin vaatii
molemminpuolin enemmän työtä ja panostusta, jotta
suhde ja yteinen elämä sujuu. Kyllä se oikea
lapsirakas nainen vielä löytyy. Pää pystyyn ja
kohti uutta syksyä!

En jaksa uskoa, että naisen on sen vaikeampi
hyväksyä "lapsellista" miestä kuin miehen hyväksyä
yh-äitiä.

Helppoa se ei ole kaikille, sen uskon, mutta en
jaksa uskoa, että tilanteesi olisi kovasti
erilainen kuin yh-äidinkään.

tavannut vain vääränlaisia naisia. Itse olen
seurustellut noin 10 kk:n ajan miehen kanssa,
joka elää 17 v tyttärensä kanssa kahdestaan. Olen
alusta lähtien tehnyt selväksi, etten aio ruveta
tyttärelle äidiksi, enkä myöskään aio sekaantua
tyttären ja isän välisien asioiden selvittelyyn.
Olen tyttärelle hyvä ystävä, ja meillä on
yhteisiä asioita, joista ei keskustella edes
isälle. Tytär on aina etusijalla kaikessa
tekemisessämme, kuten vapaa-ajan vietossa.
Hänelle on annettu vapaus valita, tuleeko
mukaamme, vai tekeekö jotain muuta. Se on
kuitenkin tosiasia, että tässä suhteessa minun
tulee omata hyvä itsetunto ja luottaa mieheen
täydellisesti. Entinen aviovaimo kyllä pitää
huolen siitä, että yhteys mieheen säilyy. Mikä
onkaan parempi tekosyy olla yhteydessä mieheen,
kuin yhteinen tytär. Entinen vaimo on halunnut
vapauden elää ja saanut vapauden, mutta se ei nyt
taidakkaan riittää, varsinkin kun tietää minun ja
miehen suhteesta. Mikä onkaan parempi tapa
myrkyttää suhdettamme, kun tekemällä tehdyt
"asiat". Onneksi ystäväni kertoo aina entisen
puolisonsa soitot ja asiat.
Kaikesta huolimatta uskon huomiseen ja toivon,
että myös Sinä löydät hyvän naisen, joka ei koe
lastasi esteenä, vaan mahdollisuuteena.

Hyvää syksyn jatkoa Sinulle!