Jo 2-3vuotta olen pohtinut eron mahdollisuutta aika ajoin kun mieheni on töpeksinyt pahasti. Hänen töppäilynsä ovat tehneet hänet silmissäni epäluotettavaksi ja hän on alkanut ällöttämään minua henkisesti sekä fyysisesti. Olen kyllä yrittänyt vuosien varrella muuttaa omaa suhtautumistani häneen. Ajoittaisia parempia jaksojakin on ollut. Tuntuu kuitenkin,etten enää rakasta häntä ja kosketuskin saa kavahtamaan. Olemme käyneet terapiassakin,mutta mieheni on niin huono puhumaan,ettei hänestä saanut terapian aikana mitään irti,joten näimme parhaaksi lopettaa terapian. En tiedä mitä teen tämän suhteen kanssa,teen sisäistä kuolemaa kuin häkkiin nääntyvä eläin...Ainoaa asia,joka estää eroamasta on lapset...toisaalta oma huonovointisuuteni on alkanut heijastumaan jo arkeen ja myös minun ja lasteni välisiin suhteisiin,joten ehkä lapsienkin parhaaksi olisi erota.
pohdinnassa...
juostavaijäädä
1173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä on tasan yksi elämä. Älä jätä elämättä sitä, vaan eroa, jos eläminen on huonoa.
Lapset voivat olla vaikka vko / vko kummallakin vanhemmalla.