Hei!
Asiani on seuraava:itse rakastan seksiä sen eri
muodoissaan, eri asentoja, paikkoja, aikoja,
tuhmia sanoja, hellyyttä ja rajuutta tykkään
kokeilla. Sitominen ja kevyt s/m kiinnostaa minua
myös.
Poikakaverilla on kuitenkin kamalasti estoja,
hänen on jopa sanoa että hän haluaa minua.
Sana "rakastelu" on hänelle kielletty, nolo sana.
Rakastelumme on ihanaa, mutta se olen minä, joka
hommaa johtaa ja tekee aloitteen. Koko ajan on
tunne että poikakaveri häpeää sitä että hän on
kiihottunut ja jopa "hieman muissa maisemissa".
Tiedän että vertaan häntä exääni, joka oli
kaikkeen uuteen valmis...vaikka rakastan
nykyistäni täydellä sydämellä, niin jotenkin
kaipaan sitä estotonta, vapaata, villiä seksiä,
jossa ei toiveitaan ja kiihkeyttään tarvinnut
ikinä salata tai hävetä..
Asiani on seuraava:itse rakastan seksiä sen eri
muodoissaan, eri asentoja, paikkoja, aikoja,
tuhmia sanoja, hellyyttä ja rajuutta tykkään
kokeilla. Sitominen ja kevyt s/m kiinnostaa minua
myös.
Poikakaverilla on kuitenkin kamalasti estoja,
hänen on jopa sanoa että hän haluaa minua.
Sana "rakastelu" on hänelle kielletty, nolo sana.
Rakastelumme on ihanaa, mutta se olen minä, joka
hommaa johtaa ja tekee aloitteen. Koko ajan on
tunne että poikakaveri häpeää sitä että hän on
kiihottunut ja jopa "hieman muissa maisemissa".
Tiedän että vertaan häntä exääni, joka oli
kaikkeen uuteen valmis...vaikka rakastan
nykyistäni täydellä sydämellä, niin jotenkin
kaipaan sitä estotonta, vapaata, villiä seksiä,
jossa ei toiveitaan ja kiihkeyttään tarvinnut
ikinä salata tai hävetä..
Vastaukset 26
Vanhimmat
jos kerran välität paljon? kannatta yrittää ottaa
asia esille. Keskustelu ei tee koskaan pahaa. Voi
olla että toinen menee itse siitä enemmän vaan
lukkoon. Mutta eihän sitä tiedä ennekuin yrittää.
Jos aikaa kuluu eikä homma siitä parane, niin
saattaa olla että kyllästyt. Jos sexi on sinulle
tärkeää niin voipi olla että siitä tulee vielä
suuri ongelma suhteessanne. Itselleni kävi juuri
niin ja se on aika hölmöä huomata se vasta "liian
myöhään"
Vaihda kumppania. Se on vaan näin. Jos sattuu
kuulumaan niihin joille seksi on määräävä osa
elämää, ei koskaan saa rauhaa normaalin ihmisen
kanssa. Ajatuksesi vainoavat sinua jatkuvasti ja
on sitäpaitsi epäreilua verrata nykyistä vanhaan.
Kaikki tuollainen pitää jättää taakse. Voihan
olla että hänkin saattaisi kaivata jotain
entisensä ominaisuuksia mitkä sinulta tyystin
uupuvat. On vain ymmärtänyt siirtää ne
historiaan.
itse kunnioitan ja rakastan omaa tyttöystävääni
täysin,mutta seksuulisesti olen liian
kokeilunhaluinen ja aktiivinen, joka tuo
ongelmia,itselläni myös suuntautumista S/M
touhuihin,mutta puolisollani ei eli sama
ristiriitainen tilanne,mutta minkäs teen??
Ja keskustelua ratkaisuksi ehdottavalle voin
sanoa, että sitä on - tietenkin - yritetty.
Sattuu vain olemaan niin, että seksistä
keskustelu saa miehen silminnähden nolostumaan ja
entistä estoisemmaksi. Välillä hän suorastaan
ahdistuu siitä, jos uskallan ehdottaa tai kysyä
häneltä jotain seksuaalisuuteen liittyvää. Ehkä
hän arvelee olevansa riittämätön, mikäli otan
asian puheeksi, vaikka yritänkin aina innostaa,
kannustaa ja kehua pikemminkin kuin tuomita ja
tyrmätä.
Niille, jotka neuvovat panemaan miehen vaihtoon
sanon, että minä jaksan uskoa, toivoa ja odottaa,
sillä tämän miehen kanssa haluan jakaa arjen, oli
se sitten taistelua tuulimyllyjä vastaan tai ei.
Tällä viestilläni en haluakaan vinkua
tilannettani, vaan tuoda esiin sen, että
muillakin on aivan samanlaisia kokemuksia.
tässähän vaikuttaa sekin että mies on "estoinen".
Käänteisessä tilanteessa mies olisi "ainoastaan
seksistä kiinnostunut pervo". Eli nainen on
ainoastaan "vapaamielinen" tai "normaali", mies
ainoastaan "seksihullu" tai "estynyt".
- - juuri noin. Ehkä tässäkin. Mitä termiä itse
käyttäisit miehestä, josta ihon hyväileminen ja
kutittaminen tuntuu useimmiten epämiellyttävältä
ja jota intiimit kosketukset lähinnä kiusaavat?
Mitä sanoisit miehestä, joka ei kehtaa edes
ohimennen hipaista avovaimoaan julkisella
paikalla, puhumattakaan ohimennen pussaamisesta
ihmisten nähden? Millä sanalla määrittelisit
miestä, joka ei näytä pystyvän ilman
inhonväristyksiä koskettamaan rakastamansa(?)
naisen puhdasta häpyä ja joka ei edes oikein
kestä nähdä omaa siemennestettään yökkäämättä?
Minä olen oppinut pitämään tätä kutakuinkin
normaalina ja selitettävissä olevana käytöksenä,
vaikkakin jossain määrin kummallisena, ja ainakin
hyvin pidättyväisenä käytöksenä.
Toisaalta olen vähitellen alkanut pitää itseäni
jotenkin poikkeavana, ehkä kiimaisena ja jopa
seksihullunakin, ovathan seksuaaliset haluni
osoittautuneet paljon vahvemmiksi ja
voimakkaammiksi kuin miehelläni. Lisäksi tunnen
olevani jossain määrin likainen, haluaisinhan
kokeilla miehelleni selvästi vastenmielisiä
asioita kuten suuseksiä (niin päin, että mieheni
tekisi sitä minulle, toisin päin suuseksi toimii
mainiosti). Ja tottakai minun on oltava
suunnattoman vastenmielinen, kun kerran oma
mieheni ei näytä haluavan minua, vaikka toista
väittääkin!
nyt pillastu. Oot varmaan tosi ihana ja miehes
vaan on hullu. Oijoi.
Kiitos sarkasmista.
Enkä muuten pillastunut, olen vain niin
kyllästynyt.
(Ontuva runo, mut menköön.)
Kyllä naistakin nimitellä osataan. Tyttöä, joka
on seksiasioissa estynyt, pidättyväinen tai
haluton, kutsutaan helposti "lahnaksi" ja
"pihtariksi", kun taas naista, joka on
seksuaalisesti aktiivinen, nimitetään
"nymfo(-maani)ksi", "huoraksi" ja "lutkaksi".
Niin, että nimitteleminen taipuu naisestakin
puhuttaessa, enkä sanoisi, että kieli käsittelee
naista yhtään sen pehmoisemmin kuin miestäkään.
Oletko varma, ettei miestäsi ole käytetty esim.
lapsuudessa seksuaalisesti hyväksi??? Minusta tuo
selittäisi tilanteen. Tuo ei todellakaan
kuullosta normaalilta vaan juuri siltä, että
miehelläsi on joku paha trauma.
Kääntyisin yhdessä psykologin taikka
seksiterapeutin puoleen.
Sama on itsellänikin tullut mieleen. Olenkin
kuunnellut mieheni lapsuusmuistoja tämän mielessä
pitäen ja olen varovasti ja vaivihkaa kysellyt
jotakin, mutta kaikki kuuluu olleen ihan
kunnossa. On vaikea kuvitella, että niissä olisi
piilossa jotain todella traumaattista.
En välttämättä jaksa uskoa, että miestäni olisi
suorastaan hyväksikäytetty lapsuudessa. Ehkä hän
kuitenkin on sattumalta joutunut seuraamaan
sivusta jotain sellaista, joka ei ole ollut
lasten silmille tarkoitettua?
Voihan olla, että tämä mieheni "puritaanisuus" on
paljon myöhempää perua, se voi johtua vaikka
joistain ei-niin-mukavista nuoruuden kokemuksista.
Yksi yksinkertaisimmista selityksistä kaiken
tämän taustalla on huono itsetunto, erityisesti
mitä omaan vartaloon tulee. Mieheni ruumiinkuva
on muovautunut sellaiseksi, että hänen on vaikea
pitää itseään mitenkään komeana tai
puoleensavetävänä. Iän tuomat muutokset
vartalossa senkun heikentävät hänen itsetuntoaan,
vaikka sitä kuinka yrittäisi kohottaa.
Ehkä mieheni on epävarma ja hänen itsetuntonsa
heikko jo siksikin, että hän ole koskaan ollut
mikään naisten kaataja. Itse asiassa myös
"kokemattomuus" voi olla yksi tekijä tämän
estoisuuden taustalla: mies ei ole tottunut
hyväilyihin tai hyväilemään.
En tiedä. Jokin kuitenkin tuntuu olevan vialla.
En oikein rohkene muutoin kuin leikkisästi
mainita miehelleni, että mielestäni hänen
käytöksensä toisinaan on kovin erikoista,
puhumattakaan, että uskaltaisin ehdottaa
terapiaa. Haluan uskoa, että selviämme tästä
yhdessä ajan kanssa.
Lakkaa nyt lehmä vinkumasta! Oon seuraillut tätä
mankumistasi jo pidempäänkin. Miksikä se tilanne
täällä ulisemalla muuttuu? Keksi välillä muutakin
sanottavaa, eihän näitä jaksa lukea! Onko tullu
mielees, että oot niin saatanan vastenmielinen,
ettei miehes todellakaan voi tehdä mieli tommosta
urputtajaa??? Vaihda ukkoa jos niin vaikeeta on!
Mikä SINÄ olet muita lehmittelemään? Millaiset
jutut sinun mielestäsi tänne kuuluvat, ja kuinka
monta kertaa samasta asiasta saa mainita
kirjoituksissaan? Eikös jokainen saa kirjoittaa
tänne aivan siitä, mistä itse haluaa, vaikka
omista kokemuksistaankin? Voi olla hyväkin, että
joku rohkenee kertoa vaikeistakin kokemuksistaan,
se helpottaa mahdollisten kohtalotovereiden oloa.
Onko sinun pakko seurata tämän ihmisen
kirjoittelua, jos se sinua kiusaa ja pistää
ilkeästi silmään? Kehitä suvaitsevaisuuttasi!
Kyllä tuo voi johtua toki muistakin syistä kuin
hyväksikäytöstä. Esim. joidenkin ihmisten
uskonnollinen vakaumus voi aiheuttaa koviakin
estoja ja pelkoja seksin suhteen.
Asia saattaa todella selittyä myöskin aiemmista
huonoista kokemuksista. Jos ihmisellä on jo
valmiiksi heikko itsetunto, niin sen lopunkin
tuhoamiseksi ei paljoa vaadita. Esim. yhdelle
kaverilleni kävi näin:
Hän oli ihastunut mukavaan tyttöön, mutta koska
hän on ujo ja huonolla itsetunnolla varustettu
tytön lähestyminen kesti kauan. Lopulta pitkän
prosessin jälkeen tyttö tuli hänen asunnolleen
kylään. Tyttö meni vessaan ja kaveri jäi
odottamaan. Yhtäkkiä tyttö tulee vessasta ilman
vaatteita istuu kaverin syliin ja alkaa suudella
kiihkeästi. Kaveri meni ihan puihin. No sitten he
siirtyivät sänkyyn, mutta kaveri oli niin
shokissa, että sillä ei seisonut sitten millään.
Tämän havaittuaan tyttö purskahti itkuun ja
rupesi sitten syyttämään ja haukkumaan kaveria.
Tästä on jo lähes 10 vuotta aikaa ja kaverin
itsetunto ja mielenterveys saivat hommasta
ikuiset arvet. Tämän jälkeen vastakkaiseen
sukupuoleen tutustuminen, saati sitten seksi
harrastaminen on ollut hänelle vaikeaa tai
mahdotonta.
Ehkä miehelläsikin on jotain tälläisiä juttuja?
Vai oletko ensimmäinen? Joitain miehiä liian
aktiiviset ja päällekäyvät naiset jopa pelottavat.
Miehen itsetunto ja varsinkin seksuaalinen
sellainen on joskus hauras kuin munakuori. Olkaa
siis hienotunteisia rakkaat siskot!
Kiitos lämminsävyisestä, ymmärtävästä, ajatuksia
herättävästä vastauksesta, Rockhard!
Selitänpä vielä hiukan taustaa:
Miehelläni on käsittääkseni ennen minua ollut
vain yksi seksisuhde hänen aiemmassa
seurustelusuhteessaan, joka kariutui tytön
lähdettyä. Kuten tiedetään, jätetyksi tuleminen
on kolaus kenen tahansa itsetunnolle.
Olen lisäksi ymmärtänyt, että mieheni ei ollut
nuorempanakaan mikään Don Juan tai Casanova, vaan
tytöt kuuluvat kiinnostuneen tuolloin pikemminkin
muista pojista. Kehittyvä "miehisyys" on tainnut
jo varhain saada kovia kolauksia. Ei siis ihme,
jos miehelläni on heikko itsetunto. Se selittäisi
ainakin osan hänen nykyistä käytöstään.
Seksuaalisiin haluihin vaikuttaa eittämättä myös
se, millaiseksi kokee oman vartalonsa. Huomaan
miestäni haittaavan suunnattomasti, että hänen
vyötärölleen on vuosien varrella kerääntynyt
hieman ylimääräistä. Myös hiusten harveneminen on
ollut hänelle suuri ongelma jo pidemmän aikaa.
Tuntuu, että kaikki vakuutteluni hänen
komeudestaan kaikuvat kuuroille korville.
Voi olla myös, että mieheni kokee olevansa
vuoteessa jotenkin taitamaton, sillä kuten
sanottu, hänellä ei juuri ole kokemusta naisista.
Uskoinkin aluksi, että tutustuttuaan minuun
paremmin ja minun häntä rohkaistessani ja
kehuttuani hänestä vähitellen karisisi ujoudet ja
muut. Uskoin, että kanssani hän varmasti
omaksuisi luontevan tavan suhtautua seksiin,
oppisi erilaisia juttuja ja alkaisi pitää seksiä
luonnollisena nautinnollisena asiana. Niin ei -
ainakaan vielä - näytä käyneen.
Olen tullut ajatelleeksi myös sitä, että ehkä
tosiaan oma aktiivisuuteni pelottaa miestäni.
Toisinaan päätän olla kiusaamatta miestäni ja
olla kiehnäämättä hänen kimpussaan; aion vakaasti
jättää hänet rauhaan ja tyytyä niihin
läheisyydenosoituksiin, jotka hänelle näyttävät
hyvin riittävän (istuskeleminen rinnakkain,
vierekkäin nukkuminen sekä halaukset ja pusut
aamuin illoin). Huomaan kuitenkin poikkeuksetta
viimeistään parin kuukauden kuluttua haluavani
muutakin kuin hyvänyönpusun ja hellän
aamurutistuksen ennen miehen uppoutumista
työkiireisiin. Vaikka olenkin kiitollinen näistä
huomionosoituksista, toivoisin... jotain enemmän.
Jaksan kuitenkin uskoa, että kyllä tämä tästä!
(Nämä kaikki viestit kirjoitettuani minua
hävettää avoimuuteni. Joitakin kirjoitukseni
näyttävät, täysin ymmärrettävistä syistä,
suorastaan raivostuttavan. Parisuhteen intiimien
asioidenhan ei pitäisi olla julkisesti
reposteltavaa aineistoa.
Haluan kuitenkin uskoa, että lukijoiden joukossa
on edes muutama, joka on samassa tilanteessa:
ehkä he nämä typerät viestini luettuaan
huomaavat, että muitakin kohtalotovereita on.
Saamani asialliset, kannustavat kommentit
puolestaan antavat minulle uutta pontta rynniä
parisuhteessani eteenpäin. Kiitos niistä!)
Nuo raivonpurkaukset yms. epäasialliset kommentit
johtuvat siitä, että näillä keskustelupalstoilla
suuri osa porukasta on keskenkasvuisia teinejä,
jolla ei ole vielä oikeastaan mitään
elämänkokemusta ja joiden ainoa tarkoitus on
häiriköidä muita. Ei noista kakaroiden jutuista
kannata välittää. Onneksi täältä löytyy myös
kaltaisiasi fiksuja (aikuisia) ihmisiä.
Minusta tämän palstan tarkoitus on juuri jakaa
muille niitä hyviä ja huonoja henkilökohtaisia
kokemuksia ja asioita. Ne antavat muille
ajateltavaa ja vinkkejä. Lisäksi voimme sivistää
teinejä, jotka täällä roikkuvat ja antaa heille
asiallista informaatiota.
Mutta sinun tilanteeseesi/ongelmaasi. Minulla oli
aiemmin aivan samanlainen tilanne ex
tyttöystäväni kanssa. Hän jännitti sängyssä
kauheasti ja piti seksiä jotenkin likaisena ja
paheksuttavana asiana. Mitään aloitetta hänen
puoleltaan ei koskaan tullut, eikä puheet ja
kärsivällisyys tuotaneet tulosta. Lopulta
puutteessani päädyin seksisuhteeseen toisen
naisen kanssa. Suhde syveni nopeasti ja jätin
lopulta entiseni. Nyt olen ollut jo pari vuotta
tuon uuden kanssa ja päivittäin joudun
nipistämään itseäni että olenko hereillä vai onko
tämä märkää unta? Olen nimittäin viimein tavannut
vertaiseni naisen, jonka kanssa KAIKKI seksiin
liittyvä on: mahdollista, luonnollista, kivaa,
hauskaa, jännittävää, tyydyttävää, monipuolista,
kokeilunhaluista ja sitä saa paljon!
Minun kokemukseni mukaan (valitettavasti)ihmisen
syvintä luonnetta ei voi muuttaa. Joillekin
ihmisille seksi on tärkeää ja toisille ei. Jotkut
suhtautuvat siihen luonnollisesti ja toiset
eivät. Jos haluissanne ja tarpeissanne on selvä
ristiriita en usko, että tilanne välttämättä
korjaantuu. Mieti jaksatko elää lopun elämääsi
puutteessa/tässä tilanteessa? Jos vastaus on "Ei"
niin lähde. Asian pitkittäminen tekee sen aina
vain vaikeammaksi. Vieraissa käyminen ei ratkaise
itse ongelmaa ja vain harvoilla pareilla voidaan
tehdä sopimus siitä, että toinen voi tyydyttää
tarpeensa toisen luvalla.
Sorry, jos masensin, mutta näihin tuloksiin olen
itseni ja tuttujen kokemusten myötä tullut. Onnea
matkaan ja tsemppiä joka tapauksessa!
Niinpä niin...
Parhaimmat ystäväni ja uskottuni ovat yrittäneet
kertoa minulle samaa, ja täältäkin olen saanut
lukea saman ajatuksen useampaan otteeseen. On
tunnustettava, että joskus eron ajatus on käynyt
vahvana myös minun mielessäni.
En kuitenkaan haluaisi millään uskoa siihen,
etteikö tilanteemme voisi vielä muuttua.
Pidettäköön sitä naiviutena, paksukalloisuutena
tai yltiöoptimistisuutena, mutta aion pysyä tässä
suhteessa, katsoa uhmakkaasti eteenpäin ja
toivoa, että löydämme tähän asiaan tasapainon.
On otettava huomioon, että tilanne vaatii
muutosta minultakin. Seksin ei tarvitse olla
ollenkaan niin tärkeä asia parisuhteessa kuin
miksi sen olen aiemmin mieltänyt. Jos en tätä
ajattelua omaksu, voi olla, että jonkin ajan
kuluttua väsyn uskomaan ja toivomaan...
Kiitos vielä kerran asiallisesta, ystävällisestä
suhtautumisestasi ja siitä, että viitsit
kommentoida viestejäni. Toivotan Sinulle oikein
ihania, lämpimiä syysiltoja oma kulta kainalossa!
Omapa on elämäsi eikä kukaan voi sinulle kertoa
mikä sinulle on parasta. Jossakin vaiheessa
kärsivällisyyskin kuitenkin muuttuu tyhmyydeksi.
Seksi on sinulle tärkeää, se on helppo huomata,
eikä sitä voi tukahduttaa. Niin tai voi ehkä
jollakin hormoneilla, esim. joitkut e-pillerit
poistaa halut tehokkaasti ilman että edes tajuat
asiaa.
Kokemukseni mukaan seksi on parisuhteessa se
liima, joka lähentää ja liimaa pariskunnan
yhteen. Jos liima puuttuu rakennelma hajoaa
yleensä ennemmin tai myöhemmin. Tämä ei
tietenkään päde jos MOLEMMAT puolet ovat täysin
epäseksuaalisia ja haluavat vain platonisen
suhteen. Siloinhan se voi hyvin toimiakin.
..se pelle. Ei kenenkään tulisi parisuhteessa
sietää sitä, että toinen kieltäytyy tekemästä
jotain mitä toinen osapuoli haluaa.
se välttämättä nyt ihan noinkaan ole.
Esimerkiksi jos naisesi pitäisi
pissa/kakkaleikeistä?
Tulisit illalla töistä kotiin ja ensimmäiseksi
muija sanoisi että - Mene maahaan makaamaan mä
kusen sun päälle!
Ei paljoa naurattaisi...
Mutta tämä esimerkki oli tietysti aika
epätavallinen ja aika ääripäästä. Jos miettii
noita "leikkejä"
Jos naiseni haluaisi kusta päälleni ja minä en
sitä haluaisi, niin selvästikään me emme sovi
yhteen. Sitten pitää naisen löytää sellainen mies
jonka päälle saa kusta (niitäkin on) ja minun
sellainen nainen joka ei halua kusta päälleni.
Mulla on vähän sama ongelma...Mua ahistaa se et
mun jätkä(jota kans rakastan tosi paljon)häpee
itseänsä eikä yksinkertaisesti voi esiintyä mun
edessä alasti ja mä haluaisin taas kans jotain
villimpää! Mä oon kans se joka tekee alotteen ja
niin edelleen...
... että monen naisen unelma on ujo mies, joka
täytyy ensiksi hitaasti kaikella oveluudella ja
taidolla houkutella pois kuorestaan, ja sitten
hänestä paljastuukin todellinen peto, vain
minulle. :)
Kyllä sekin joskus onnistuu, luottakaa vaan
siihen, naiset.
Ainakin tämän naisen unelma on sellainen! Ja
unelmansa kyllä tällä kertaa saanutkin.
Löysin miehen,jota joskus petetty niin pahasti,
että ennen minua hän ei ollut naisen kanssa
pariin vuoteen,koska hän ei halua harrastaa yhden
illan juttuja, vaikka niitä tarjolla olisikin
ollut vaikka kuinka paljon.
Hän jaksoi kiusoitella, että osaakohan hän enää
edes jne... Minä tein aloitteen, sillä hänen
lähellään minusta on tullut totaalinen
seksihullu, haluan häntä jatkuvasti ja koko ajan!
...Ja voi hyvät hyssykät mikä ihana seksipeto
sieltä alta löytyikään! Hänen kanssaan seksi on
ihanaa, taivaallista, suurenmoista...
sanoinkuvaamatonta. Se on rajua, hellää, herkkää,
tavallista, uuden kokeilua, eri paikkoja... Oli
se mitä hyvänsä, se on silti hänen kanssaan aina
RAKASTELUA isolla R:llä!
Hän sanoo aina, että hän saa suurta nautintoa
siitä, kuinka estoton olen ja kuinka paljon hän
antaa minulle nautintoa, että uskallan hänelle
näyttää kuinka ihanaa rakastelu hänen kanssaan on.
Hänet löydettyäni ymmärrän, että seksi on niin
monesta tekijästä kiinni, kahden ihmisen
välisestä kemiasta ja jos sitä ei ole, niin...
...vanhana kynikkona tulee mieleen, että mitä jos
tuo miehesi onkin ollut koko ajan seksipeto?
Jos see vaan kertoi sinulle, tuon "voi minua
reppanaa" tarinan sinulle vaan pokataksesi sinut?
Itsekin olen tuota nuorempana harrastanut hyvällä
menestyksellä ja toimii...
Eihän siinä sinällään mitään pahaa ole jos
molemmat on tyytyväisiä. Sodassa ja
rakkeudessahan kaikki keinot on sallittuja?
Hän oli kyllä jo "vompannut" minut paljon ennen
sitä. Rakastuin hänessä huumoriin ja
keskustelutaitoon ja olimme puhuneet jo ummet ja
lammet muutaman viikon aikana ennekuin
tajusimme,että tunteemme olivat muutakin kuin
ystävyyttä ja vasta sen jälkeen tuli puhetta myös
entisestä seksielämästä ja sen sellaisesta.
Mistähän sitä niin tietysti tietää, mutta meidän
rakkautemme on niin uskomattoman puhdasta ja
ainutlaatuista, että en usko, että hän minulle
yhä pystyisi aiheesta valehtelemaan, jos
alunperin olisi valkoisen valheen kertonut.
Ja mitä siinä sitten loppujen lopuksi vaikka
olisikin... Joka tapauksessa hän antoi minulle
sen tyydytyksen, että sain hänessä seksipedon
esiin... Se ja hänen rakkautensa riittää minulle
enemmän kuin hyvin.