Yhä ollaan yhdessä, mutta täytyy sanoa että jos tietäisen sen mitä nyt, niin lähtisin saman tien. Kaikki se nöyryytys, tuska, epäily ja lopulta asian hyväksyminen ei ole anteeksiantamisen arvoista. Lapset joutuivat oman romahdukseni takia aikamoiseen myllytykseen, mutta koska olot täällä kotona on rauhoittuneet, en halua lähteä tekemään lasten elämään enää yhtään muutoksia. Olen tässä ainakin heidän kotoa muuttoonsa asti.
Rakkaus ei koskaan enää ole samanlaista eikä sen arvoista että pitäisi jäädä petturin luo. Miehellä oli 8 kkn suhde 17 vuotta nuorempaan työkaveriinsa.
Rakkaus ei koskaan enää ole samanlaista eikä sen arvoista että pitäisi jäädä petturin luo. Miehellä oli 8 kkn suhde 17 vuotta nuorempaan työkaveriinsa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei muuten tee vaikutusta minuun toi läppäsi.
Meillä on 17 kk siitä kun tiesin ja 13 kk siitä kun jouluaattona käräytin vaimoni yli vuoden kestäneestä suhteesta hankittuine asuntoineen päivineen... ja näköjään olen nyt noin 16.000 valovuotta sinua edellä tässä ja nyt. Kyseisen asunnon kuluja kannetaan perheessämme vieläkin.... se on vielä tuossa näköetäisyydellä. Tyhjänä.
Lapsieni kanssa menee paremmin kuin ikinä, vaimoni taistelee yhä oman osuutensa kanssa. Minä olen minä ja nimeni tarkoittaa voittajaa. Niin tai näin, minä en huku mihinkään toisen heikkouden aiheuttamaan idiotismiin.
Toivon parasta ja jos se pettää... niin en voi enään enempää surra vaan ainoa tie on jatkaa eteenpäin.
Niin että oliko sinulla joku valittamisen aihe mistä hait sympatiaa tms ??
Tuon tekstin jälkeen täytyy sanoa, etten ihmettele miksi vaimosi petti. Ihmettelisin, jos olisi kestänyt ilman pakotietä, joka sattui olemaan toinen mies. Hulluksihan tuollaisen miehen kanssa tulis jokainen.
Tsemppiä aloittajalle. Asiat tuppaavat järjestymään lopulta parhain päin!
Perheenisä katsoo asiakseen moittia keskustelun aloittajaa heikoksi sympatian kerjääjäksi. Perheenisä sen kun porskuttaa, ja muut petetyt ovat heikkoja, jos pettäminen jää vaivaamaan. Että silleen, perheenisähän syyllistetää petettyä ihan kuin pettäjä konsanaan.
Äläs muuta sano.
Sitä paitsi se, että petetyllä pettämisen jälkeen menee hyvin tai huonosti, on suurimmaksi osaksi kiinni siitä miten pettäjä on ottanut vastuun teostaan. Toisin sanoen "perheenisän" on aivan turha elvistellä. Hänen osuutensa aiassa voi olla vain tohvelsankarimainen alistuminen.
Kun pettäjä ottaa vastuun teostaan, eli katuu, osoittaa katuvansa ja pyrkii tekemään kaikkensa korjatakseen ja hyvittääkseen tekonsa, niin jatkolle on mahdollisuus Muussa tapuksessa edessä on aina ero tai se, että petetty alistuu tai ei vain välitä, ja kumpikaan näistä ei ole terveen parisuhteen perusta.
Hei oikeasti,
lukekaa nyt vähän tarkemmin. AP on suhteessa ja tilanteessa jota ei itse hyväksy ja kirjoittaa aivan epäloogisia "jos tietäisin mitä tiedän nyt, niin lähtisin heti"... no, nyt on nyt ja hän tietää sen mitä tietää nyt eli miksei sitten lähde?
Jos ei pysty antamaan anteeksi, ei voi jäädä. Jos ei siis kohtuullisen nopeasti pysty näkemään alkusumun läpi anteeksiannon jälkeiseen elämään, niin ei ole mitään järkeä jatkaa. Aika ei paranna mitään, se vain vie kivun pois ja sitten ollaankin ongelmissa kun ei enää tunnu miltään ja asiat on yhä auki. AP kärsii tavattomasti ja se on hänen ihan oma valinta... mitä en todellakaan ymmärrä, sillä me kaikki olemme itse vastuussa onnellisuudestamme.
Pitäisi tajuta, että itsekunnioitus ja itsestään pitäminen on oikeasti saatava kuntoon, jotta elämä voi jatkua. Toisen uskottomuus vie ihmiseltä viimeisenkin pisaran sokeaa luottamusta ja se on elämän kovin paikka melkein aina. Ainoa tie ulos on ylös.
Onko ketään muuta teistä kuin AP:ta petetty, BTW?
niin, sinä olet mies kirjoituksesta päätellen
et halua jäädä liian pitkäksi aikaa mässäilemään liian suruun ja analysoimaan mitä on tapahtunut ja miksi
Väärin.
Kyllä siihen meni joka päivä reilu puoli vuotta ja paljon asioita muuttui täysin sen tuloksena.
Pari vuotta sitten vaimoni jäi kiinni pettämisestä. Kuukausien selvittelyjen jälkeen avioliittomme kolmen lapsen kera jatkuu onnellisena ainakin pintapuolisesti, mutta taustalla koitan edelleen palauttaa ja rakentaa luottamusta samalle tasolle kuin se oli ennen kaiken paljastumista. Jos ei ole kokenut samaa, ei voi samastua asiaan.
Samaa historiaa täälläkin. Parisen vuotta pitkän salasuhteen paljastumisesta. Yritin aikani, mutta en pystynyt enää luottamaan. Erosin. Luottamuksen katoamisen lisäksi katosi kyllä myös (ex) vaimon arvostus aviokumppanina. Siinä ovat eväät lopulta vähissä.
Itse koen että pettäminen tahraa ihmisen ja suhteen lopullisesti vaikka ulospäin kaikki olisi hyvin. Epäilys on pahinta. Jos ei luota. Itsestä tuntui kun mies olisi vetänyt vessanpöntöstä alas kaikki. Hän pyytää antamaan aikaa. 2 vuotta kulunut ja vieläkin saa pahoja raivareita asian tiimoilta. Menetän järkeni kokonaan. Ainoa keino on se että asiaa ei ajattele tai keskittyy siihen mikä on hyvin. En todellakaan tiedä haluanko liittoa jatkaa koska en pääse yli. Viha kasvaa ja kasvaa. Vihaan naista, miestäni aika-ajoin. Pään täyttää ahdistavat ajatukset mitä jos suhde jatkuu???? Osansa on tehnyt myös kakkonen kertomalla valheita joista on jäänyt kiinni. Kiusannut ja pyörittänyt veistä haavassani. Mies ei ota kantaa koska on meidän kahden välinen asia mitä teemme. Minusta asia ei ole niin. Hän ei vain ole halunnut valita puoltaan. Mistä sekin sitten johtuu????
Sinulle kypsää viljaa, kaikki kunnioitukseni. Jaksat yrittää, rakastaa, unohtaa, anteeksi antaa, mitä vielä? Itse en jaksanut ollenkaan, olin murtua kokonaan ihme että tässä vielä pystyn kirjoittelemaan. Kaikki voimani on mennyt itseni kasaamiseen viimeisen puoli vuotta. Olen ollut yksin ja surrut rikkimennyttä pitkää liittoani, vihannut katalaa naista ja vielä katalampaa miestäni täysillä. En ole kuitenkaan tehnyt mitään pahaa kellekään vaikka sitäkin on tullut harkittua. Lopulta kuitenkin oma itse on se jota täytyy kuunnella ja jonka mukaan täytyy toimia, ei muut. Siksi tunnen nyt jo ajoittain rauhaa, aion jatkaa elämääni eteenpäin puhtaalta pöydältä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Sulle toivon jaksamista ja parempaa huomista.
Olisiko aika päästää tuollainen luuseri vapaaksi, jos ei osaa edes valita puoltaan!!! Ilmeisesti välittää tästä toisestakin, jos ei suostu aviovaimonsa vieressä yhdessä rintamassa seisomaan?
Miten ihmeessä kolmiodraama on vain teidän kahden naisen välinen asia? Mieshän se suhteenne on huuhtonut vessanpytystä alas! Eikö tämä kanna minkäänlaista vastuuta tekemisistään?
Ja mitä toinen nainen muka voisi valehdella sinusta? Tunnette ilmeisesti toisenne?
Sun ei ole mikään pakko uhrata itseäsi ja elää onnettomana tuollaisessa liitossa. Miksi et lähde nyt, kun tiedät aivan varmasti, ettei tilanne muutu ja luottamus liitossanne palaa? Lapset sopeutuu kyllä, kun puhutte heille asiallisesti ja sovussa (ei tietenkään sitä, että isä juoksee vieraissa, elleivät he sitä jo tiedä). Marttyyriksi ei kannata heittäytyä. Se kopsahtaa aikanaan omaan nilkkaasi, kun tajuat, että olisit voinut elää onnellisen elämän ilman miestä, lasten kanssa.
Mun mielestä sä pelkäät muutosta ja sen takia mieluummin kannat marttyyrin viittaa harteillasi ainakin siihen saakka, kun lapset lentää pesästä. Pelottaako sua oikeasti vain se, että jäät eron jälkeen yksin?
Vain järjettömät antaa elämänsä seksin alttarille. Seksin ohjaama elämän suunta ei tuo onnellista elämää edes addiktille. Uusikin parisuhde arkipäiväistyy ja eteen tulee myös ongelmia. Hyvin monet katuu mutta on liian myöhäistä korjata enää mitään. Liian monet ei näe omia virheitä ja vikoja ajoissa. Parisuhteessa on helppoa syytellä toista kaikista omistakin ongelmista. Järkevyys ajoissa on paras tapa pitää elämänsä harmoonisena. Kun ihmiset myös käyttäisivät järkeään. Valehtelijat sanoo että kuunnelkaa vain sydämen ääntä. Pelkkiin tunteisiin luottava menee harhapoluille jonka päässä on vain rikottu elämä.