Appivanhempien suhtautuminen

Avoimuus ja rehellisyys kannattaa.
Tottakai appivanhemmat ottavat osaa mummoina ja vaareina osaa lapsiperheiden elämään.
Tästä syystä lapseton sisaruspariskunta voi kokea itsensä syrjäytytetyksi, vaikka appivanhemmat eivät sitä tarkoittaisikaan.
Appivanhempiin voi pitää kuitenkin yhteyttä muilla asioilla kuin pitämällä heitä lapsenvahteina.
On luonnollista, että appivanhemmat kuin vanhemmat yleensäkin toivovat suvunjatkajia.
Lapsettomuus koskettaa kaikkia, ja omasta lapsettomuudestaan voi puhua avoimesti. Se vähentää takanapäin puhumista.
Lapsettomuus ei kuitenkaan ole maailmanloppu. Se voi olla oma valintakin.
Lapsettomuus antaa mahdollisuuden tehdä muita asioita sen tilalle, sydämen vievä harraste tai vakaumus. Aina voi ottaa kehitysmaasta ns. kummilapsen, jota auttaa eteenpäin.

Ihan tosi.
Toisella sisaruksella on lapsia, ja niitä pallutetaan ja palvotaan ihan kaiken aikaa, mutta toinen sisarus ei saa mitään.
Väärin.

Ai, sillä toisella sisaruksella ei ole kakaroita? Jaa, väärin kuitenkin, sillä voisihan hänellä olla. Jos toisen lapset saavat 100 eurolla lahjoja, niin toisen sisaren pitää saada sama summa rahana. Voitaisiin leikkiä, että silläkin on kakarat.

Täällä hoidetaan toisen lasta ja toisen koiraa. Molemmissa puolensa.

Koira ei vaadi samalla tavalla perään katsomista. Lasta ei taas tarvitse pisulenkittää ulkona ylenaikaa säässä kuin säässä.

Talvipuvut on ostettu molemmille sekä lapselle että koiralle.

Lapsi tietenkin rakkaampi ja tärkeämpi kuin koira, vaikka koirakin saa hellyyttä ja halitusta yllinkyllin. Koira ei osaa olla mustasukkainen, sen omistajasta en tiedä? ei ainakaan näytä sitä.

Hei,

Ihailen taitoasi miettiä tätä asiaa monelta eri kantilta.
Et kerro, oletko itse se lapsellinen/lapseton osapuoli.
Lapsenlapset vievät varmasti isovanhempien huomion aina yhdessä koolla ollessanne. Ymmärrettävästi se tilanne voi lapsettomassa pariskunnassa aiheuttaa kateutta tai katkeruutta. Vaikka lapsellinen sisarus ei mitenkään ole syypää toisen sisaruksen lapsettomuuteen. Nämä ovat asioita, joissa tunteet pyrkivät pintaan ja siksi satuttavat.

Toivottavasti lapseton sisarus ei ala kartella tilanteita, jossa molemmat ovat läsnä vanhempiensa kanssa. Ihanne olisi, jos tämä lapseton pariskunta olisi osa näiden lasten läheisiä. Monesti sisarukset toimivat veljen/siskonlapsien kummeinakin ja saavat täten yhteyden heihin.

Lapsen saaminen ei nosta ihmisen arvoa sen enempää. Kaikki me olemme samanarvoisia täällä maailmassa. Lapsettomuus on kipeä asia ja harvoin siitä rohkenee puhumaankaan edes läheistensä kanssa. Ihanne tietysti olisi, jos tämänkinkaltaisen kipeän asian voisi puhua auki. Kertoa omista tuntemuksistaan.

Kirkolla on perheasianneuvottelukeskuksia, joista löytyy ammattitaitoisia auttajia tämänkinkaltaisiin kysymyksiin. Rohkaisisin teitä rohkeasti hakemaan keskusteluapua sieltä.

t. Maarit-pappi