sietää...
kaljottelua kavereiden kanssa, ei aikaa olla
yhdessä - kavereille kyllä riittää aikaa ja
energiaa-, tyhjiä lupauksia,..
mä en nalkuta. kaveripiirissä on niin perkeleesti
nalkuttavia ämmiä - ja niitä muut jo karttaa - ja
sellaseks mä en aio. mutta millon mitta "saa"
täyttyä?
mieli muuttu asiasta kuin asiasta päivittäin,
esim. matkalle lähdöstä, hankinnoista, jopa
hääpäivän päättämisestä (tämä ehdotus tuli
mieheltä itseltään että päätetään hääpäivä heti
kun saadaan asunto, no, asunto on ollu jo tän
vuoden... eipä ole päivää päätetty)...
tyhjiä lupauksia vaan... ei taida ollakaan niin
vakavaa tää meidän juttu kun joka asiasta voi
luistaa...
perkele se ois niin helppoo jos ei rakastas niin
pirusti...
kaljottelua kavereiden kanssa, ei aikaa olla
yhdessä - kavereille kyllä riittää aikaa ja
energiaa-, tyhjiä lupauksia,..
mä en nalkuta. kaveripiirissä on niin perkeleesti
nalkuttavia ämmiä - ja niitä muut jo karttaa - ja
sellaseks mä en aio. mutta millon mitta "saa"
täyttyä?
mieli muuttu asiasta kuin asiasta päivittäin,
esim. matkalle lähdöstä, hankinnoista, jopa
hääpäivän päättämisestä (tämä ehdotus tuli
mieheltä itseltään että päätetään hääpäivä heti
kun saadaan asunto, no, asunto on ollu jo tän
vuoden... eipä ole päivää päätetty)...
tyhjiä lupauksia vaan... ei taida ollakaan niin
vakavaa tää meidän juttu kun joka asiasta voi
luistaa...
perkele se ois niin helppoo jos ei rakastas niin
pirusti...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sä rakastat?
..on olla. En millään ymmärää sitä, että suhde
pidetään kasassa pelkästään siksi, kun
niin "kuuluu" olla. Sano hänelle, että olet
tyytymätön suhteeseen ja siihen, että toinen
kohtelee sinua nyt jo piittaamattomasti. Entäs
sitten naimisiin kun olisitte ehtineet? Sittenkö
mies muuttaisi tapansa, vai sinä muuttuisit
tyytyväiseksi? Jestas sentään, ei naimisissa
olemisessa mitään hohtoa ole! Nalkuta reilusti
vaan, vielä pahempi tapaus on se, että koetat
sulkea suusi valituksilta ja aivan takuulla
katkeroidut ja pahasti. Vetäydy itse hiukan
suhteessa ja anna miehen miettiä mitä hän itse
suhteelta haluaa. Jäitä hattuun.
Mulla on melkeinpä samanlainen juttu.. paitsi että
se alkoi sitten kun jätkäni lähti inttiin.. se
muuti siellä täysin.. enään se ei ajattele mitä mä
haluan.. tekee niinkuin haluaa. Mutta mä rakastan
sitä niin paljon etten voi elää ilmankaan..
Mä aloin 14-vuotiaana seurustelemaan, ja olin sen
saman ihmisen kanssa yli 10 vuotta ja sit mä
tajusin, että me ollaan molemmat muututtu, et
vaikka tuntu, et mä rakastan, mä en voi olla enkä
elää ilman sitä jne... Jus tollai ajattelemalla
mä vaan pidensin välttämätöntä asiaa, eroa. Väen
väkisin vaan oltiin yhessä vaikka mä en ainakaan
ollut tyytyväinen. Ja just tollanen sekin oli,
lupas kaikkee, ja muuttu sellaseks, et kaverit ja
juhliminen kiinnosti mua ja lasta enemmän.
Sit mä tajusin et nyt erotaan ja sen jälkeen mä
löysin onneni! Mä tajusin, että mä todella pystyn
elämään ilman tätä ihmistä! Ja että kuinka ihanaa
se elämä olikaan ilman tätä ihmistä! Ystävät ja
perhe huomas, että mä kukoistin!
Niskasta kiinni vaan ja lätkimään!