Vantaan Lauri
Kolumni
Tipaton ja hipaton 14.01.2014
Tipatonta tammikuuta viettävät pyristelevät nyt puolimatkassa. Toiset tosin ovat nuolaisseet ja tipahtaneet päätöksestään jo kuukauden alkumetreillä.
Näitä teemakuukausia alkaa olla jokaiselle kuukaudelle: tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, lihaton lokakuu, mauton marraskuu… Teemakuukauden ongelma on se, että se demonisoi tietyn elintarvikkeen tai toiminnan. Jokaiselle kuukaudelle on oma pahiksensa ja seuraavassa kuussa voi jo lyödä kättä vanhan vihollisen kanssa. Totaalikieltäytyminen ei tuo kohtuutta loppuvuoteen, vaan puolessavälissä kuukautta lasketaan päiviä seuraavan känniin, porsaankyljykseen tai sipsipussiin.
Viini ei ole itsessään piru, vaikka monen lasissa se voi siksikin muuttua. Viini voi itse asiassa olla jopa hyvä piruntorjuntaväline. Lutherin mukaan paholainen on ilonpilaaja, joka nauttii ihmisten synkkyydestä. Sielunvihollinen vihaa Jumalan hyviä luomistekoja ja tahtoo tehdä ihmisistä äkäisiä, surullisia, yksinäisiä, pelokkaita, katkeria ja omavanhurskaita jurottajia. Oikeita mielensäpahoittajia.
Luther kehottaa vastustamaan paholaista kääntämällä mielensä huvituksiin, ystäviin ja elämän riemuihin. Herkut, viini, aviovuoteen ilot, kauneus ja hauskat tyypit ovat itsessään hyviä Jumalan lahjoja. Ei pidä tietenkään unohtaa kohtuutta eikä perinteistä piruntorjuntakalustoa: Raamattua, rukousta, rippiä ja ehtoollista.
En todellakaan vietä tipatonta tammikuuta. Kun tunnistan omalla kohdallani synkkiä piirteitä ja pimeiden ajatusten luodit ottavat mieleni tähtäimeensä, järjestän juhlat. Puen nätin mekon päälle, kutsun talon täyteen ystäviä, laitan musiikin soimaan ja nautin luomistyön ihmeistä ystävien kanssa. Jos naapurit tekevät valituksen metelistä, kuittaan syyt Lutherin niskoille. Enkä rajoita tätä vain tammikuuhun, vaan jatkan piruntorjuntaa tasaisesti koko vuoden.
Hanna Paavilainen
pappi, toimittaja
.www.vantaanlauri.fi
Kolumni
Tipaton ja hipaton 14.01.2014
Tipatonta tammikuuta viettävät pyristelevät nyt puolimatkassa. Toiset tosin ovat nuolaisseet ja tipahtaneet päätöksestään jo kuukauden alkumetreillä.
Näitä teemakuukausia alkaa olla jokaiselle kuukaudelle: tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, lihaton lokakuu, mauton marraskuu… Teemakuukauden ongelma on se, että se demonisoi tietyn elintarvikkeen tai toiminnan. Jokaiselle kuukaudelle on oma pahiksensa ja seuraavassa kuussa voi jo lyödä kättä vanhan vihollisen kanssa. Totaalikieltäytyminen ei tuo kohtuutta loppuvuoteen, vaan puolessavälissä kuukautta lasketaan päiviä seuraavan känniin, porsaankyljykseen tai sipsipussiin.
Viini ei ole itsessään piru, vaikka monen lasissa se voi siksikin muuttua. Viini voi itse asiassa olla jopa hyvä piruntorjuntaväline. Lutherin mukaan paholainen on ilonpilaaja, joka nauttii ihmisten synkkyydestä. Sielunvihollinen vihaa Jumalan hyviä luomistekoja ja tahtoo tehdä ihmisistä äkäisiä, surullisia, yksinäisiä, pelokkaita, katkeria ja omavanhurskaita jurottajia. Oikeita mielensäpahoittajia.
Luther kehottaa vastustamaan paholaista kääntämällä mielensä huvituksiin, ystäviin ja elämän riemuihin. Herkut, viini, aviovuoteen ilot, kauneus ja hauskat tyypit ovat itsessään hyviä Jumalan lahjoja. Ei pidä tietenkään unohtaa kohtuutta eikä perinteistä piruntorjuntakalustoa: Raamattua, rukousta, rippiä ja ehtoollista.
En todellakaan vietä tipatonta tammikuuta. Kun tunnistan omalla kohdallani synkkiä piirteitä ja pimeiden ajatusten luodit ottavat mieleni tähtäimeensä, järjestän juhlat. Puen nätin mekon päälle, kutsun talon täyteen ystäviä, laitan musiikin soimaan ja nautin luomistyön ihmeistä ystävien kanssa. Jos naapurit tekevät valituksen metelistä, kuittaan syyt Lutherin niskoille. Enkä rajoita tätä vain tammikuuhun, vaan jatkan piruntorjuntaa tasaisesti koko vuoden.
Hanna Paavilainen
pappi, toimittaja
.www.vantaanlauri.fi
Vastaukset 32
Vanhimmat
No tämähän on ihan normaali luterilainen naispappi, joka elää kuten muutkin syntiset; juo, juhlii rajusti ja harrastaa irtosuhteita - Niin ja voi olla lesbokin tai joku muu friikki.
Luterilainen kirkkohan on kieltänyt Raamatullisen Jumalan ja koko synnin olemassaolon. Sillä heidän jumalansa on kiltti kuin joulupukki, joka ei tuomitse mitään eikä ketään, sillä hän on satuolento.
Ei tuossa kirjoituksessa ollut mitään mainitsemiasi asioita. Siinähän pidettiin aviovuodekin kunniassa.
Sun päässäs nää lesbot, sun muut salaiitot, mikrosirut, reptiilit ja Ufot kummittelee...
Säälin syvästi!
SINULTAHAN ei kysytty mitään, sillä mielipiteesi ovat aina Jumalan/elämän vastaisia!
KTS on totuuden asialla ja sehän ottaa pikkusieluisten luikureiden päähän!
" Lutherin mukaan paholainen on ilonpilaaja, joka nauttii ihmisten synkkyydestä. Sielunvihollinen vihaa Jumalan hyviä luomistekoja ja tahtoo tehdä ihmisistä äkäisiä, surullisia, yksinäisiä, pelokkaita, katkeria ja omavanhurskaita jurottajia. Oikeita mielensäpahoittajia."
Tuosta olen Lutherin kansssa samaa mieltä. Usko on ILOINEN ASIA.
Kirje filippiläisille 4
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! 5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Mutta sitä ihmettelen, että lut.kirkko on minun silmmisäni aina ollut harmaa , kuollut ja väritön.. Missäs kirkko meni harhaan ?
Ja ap:n ilonpitoon, mikäli se ei ole humaltumistarkoituksessa pidettyä iloa, niin
mitä pahaa on kivassa mekossa ja ystävien tapamisessa, ehkäpä hyvää ruokaakin. ?
Joillakin ihmisillä on ammattina ILON SAMMUTUS.. Kannattaisi sammuttaa niitä oikeita tulipaloja, eikä iloa.
ryypätä Hannan kanssa ja sen jälkeen me voisimme... Aah!
Hanna myös lyö kovaa:
"Hanna Paavilainen (os. Vaittinen): pappi, amatoorinyrkkeilijä, Tosi-TV:stä ja Basso-radiosta tuttu, kirjailija, tytär ja vaimo. Blogini tarkoitus on kannustaa sen lukijoita nautiskelemaan elämästä - ei enää mitään (arjesta) selviytymistä! "
http://www.lehtikuningas.fi/blogi/hanna-paavilainen
Luterilainen kirkko tosiaankin rakastaa syntiä ja siunaa sen. Raamattu on heitetty kirkontornista alas jo vuosikymmenet sitten - tai ehkä koko Raamattua ei otettu edes esille, kun ei tehty kunnollista pesäeroa katolisesta kirkosta. Jäi tämä valtiollisuus ja lapsikaste kuvioihin.
Helluntaikirkko on kuitenkin kiinteässä yhteistyössä luterilaisten kanssa. Monella helluntailaisella on kaksoisjäsenyys kirkkoonkin: ollaan samalla helluntailaisia mutta kuulutaan luterilaiseen seurakuntaan. Näin yhdistyy kaksi eri uskontoa ja kaksi eri pelastustietä. Kätevää!
Tälläkin palstalla luterilaiset ja helluntailaiset taistelevat verissäpäin kumpi on parempi uskonto, vaikka eihän niissä mitään todellista eroa ole. Kumpikin on yhtä kaukana Jumalasta - mutta vain eri suuntiin on liikuttu. Tosiasiassa sekä luterilaisuus että helluntailaisuus ovat ekumeenisia uskontoja, molemmat hyväksyvät kaikenlaiset mielipiteet ja uskonnot, vaikka ne olisivat kuinka kaukana tahansa Raamatun opista. Kunhan vain väellä on hauskaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Karismaattisuuskin on edennyt jo luterilaiseen kirkkoon kovalla voimalla, sama siansaksakieli porisee niin helluntaikirkossa kuin luterilaisessakin kirkossa. Molemmissa ajetaan piruja ulos ihmisistä, molemmat kirkot harjoittavat henkiparannusta, rahankeräystä, demonioppia, jonka mukaan maailmaa hallitsevat demonit eikä Jumala. Varsinkin helluntailaisilla demonit hyökkäävät joka tuutista ja heidän pienellä kirjoitettu jumalansa on avuton ja voimaton. Vain joku henki, joka erityisesti kutsutaan paikalle, on kykenevä toimimaan: saa kielet vääntämään siansaksaa ja ihmiset kaatuilemaan ja kouristelemaan lattialla. Voima sekin, mutta miksi? Mitä hyvää ja pyhää on älämölöän sopertamisessa ja kaatuilussa? Tekeekö se ihmisen paremmaksi, - päivä päivältä enemmän Kristuksen kaltaiseksi? Kaatuiliko, kouristeliko ja sopersiko Jeesus siansaksaa?
"...ei tehty kunnollista pesäeroa katolisesta kirkosta." Tämän papittaren sukunimikin on PAAVILAINEN!
Saastaa.
Petri Paavola sanoo että olette luterilaisten perässä tulossa... kaikki kirkkokunnat kun ovat kohta saatanallisia.. ja maanalainen seurakunta syntyy...
se Petri Paavola-jumalasi sinun pyllyvakoosi!
Hanna
Tämä on helluntailaisuus-palsta, enkä näe hyväksi kopsata tänne yhden luterilaisen papin blogikirjoitusta. Vaikka kansankirkko onkin monella tavalla maallistunut, niin yksi pappi ei anna oikeaa kuvaa kokonaisuudesta. Niinkuin ei anna oikeaa kuvaa helluntailaisuudestakaan yhden paimenen syntielämä ja Raamatun Sanan vastaisuus. Valitettavasti myös viimeksi mainitusta minulla on kokemusta.
Samaan hengenvetoon, kun arvostellaan Hanna Paavilaista totuudesta irtautumisesta, annetaan hänestä väärä todistus: "...joka elää kuten muutkin syntiset; juo, juhlii rajusti ja harrastaa irtosuhteita - Niin ja voi olla lesbokin tai joku muu friikki." Hän ei sano juhlivansa rajusti ja kertoo olevansa avioliitossa, eikä missään irtosuhteissa. Vihjaus lesbouteen on kieroa panettelua. Ettekö tiedä, että väärän todistuken antaminen on syntiä? Kirjoituksessaan Hanna Paavilainen toteaa: "Ei pidä tietenkään unohtaa kohtuutta eikä perinteistä piruntorjuntakalustoa: Raamattua, rukousta, rippiä ja ehtoollista."
Ketjussa mainittu Petri Paavola pyrkii mielestäni hyvin raamatullisesti arvioimaan nykyajan kristillisyyden eri muotoja ja näkee ympärillämme laajaa luopumusta. Mistä teille kertoo Suomen heluntailaisten hajaannus ja keskinäinen kiistely? Tällainenkin kommnetti saa plussaa: "Tunge se Petri Paavola-jumalasi sinun pyllyvakoosi!" Millä Raamatun kohdalla perustellaan moinen rakkaudellinen kehotus toiselle uskovalle?
Jokaisessa kristilisessä liikkeessä on paljon syntiä ja syntisiä, jotka tarvitsevat joka päivä Jumalan armoa. Synnin suosiminen merkitsee jo luopumista Jeesuksen seuraamisesta. Toteamus, että luterilainen kirkko rakastaa syntiä, ei ole oika - sen sijaan totta on, että monet luterilaiseen kirkkoon kuuluvat rakastavat syntiä. Samoin helluntailaisuudessa on monia niitä, jotka rakastavat syntiä tekemättä niistä parannusta. Kuinka laajaa tällainen synnin suosiminen eri kristillisissä yhteisöissä on, se on ratkaisevan tärkeä. Meidän on muistettava se, että Suomen luterilaiseen kirkkoon kuuluu useita sellaisia herätysliikkeitä, jotka eivät ole hyväksyneet kirkolliskokouksen Raamatun vastaisia linjauksia - esimerkiksi Suomen Raamattuopistolle tai Kansanlähetykselle emme voi antaa samanlaista arvosanaa kuin kansankirkon korkeimman tason päättäjille.
Pastori Hanna Paavilainen esiintyi lehtitietojen mukaan jossain selviytyjät TV-ohjelmassa ja sai siitä kuuluisuutta. Haastatteluissa hän on kertonut rukoileensa paljon, hämmentäneensä muita osallistujia ruokarukouksilla ja puhumalla Jeesuksesta. Paavilaisen blogikirjoituksissa ei Jeesus-keskeisyydestä näyttänyt olevan tietoakaan. Tuomitsematta häntä suoraan (en häntä tunne) mieleeni nousee kuitenkin Jeesuksen sanat: "Eivät kaikki, jotka sanovat Herra, Herra pelasta, vaan se, joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon".
En tahdo puolustella Hanna Paavilaista, mutta kaikki arviointi pitäisi tehdä Raamatulla ja totuuteen pitäytymällä. Ovatko ylilyönteihin menevien nimimerkkien "Haluaisin" ja "Tunge sinä" takana helluntailaisia vai mitä he ovat?
KORJAUS:
"Eivät kaikki, jotka sanovat Herra, Herra pelasta..."
Pitää olla: pelastu
No mikä se ASIASI oli tälle lukijakunnalle kaiken tuon humaanin huminan lisäksi ?
Kiitos kysymyksestä ja tässä vastaukseni:
1. Mitään hengellistä liikettä ei saa kokonaisuudessaan tuomita vääräksi joidenkin yksittäisen henkilöiden elämäntavan perusteella.
2. Meidän on syytä tiedostaa, että myös ketjun omassa liikkeessä, helluntailaisuudessa, on työssä ääritapauksia, jotka suosivat omassa elämässään räikeääkin syntiä. Emme saa tulla omavanhurskaiksi ja korostaa oman liikkeen erinomaisuutta kaikkien muiden kirkkokuntien yläpuolelle.
3. Pastori Hanna Paavilainen todistaa Jeesuksesta ja omasta uskostaan huolimatta hänen blogeissa kirjoittamistaan hyvinkin maallisista teksteistä. Jeesuksen mukaan me tunnemme väärät profeetat heidän hedelmistään - uskosta voi puhua myös sellainen, joka elämäntavoillaan kieltää Jeesuksen Herruuden. Tällainen vaara vaanii niin Hanna Paavilaista kuin kaikkia meitä muitakin. Jos tekomme todistavat muusta kuin sanamme, niin maailma uskoo enemmän tekojamme.
4. Luterilainen kansankirkko ei ole koko kuva Suomen luterilaisuudesta, vaan moni herätysliike on murheissaan kirkon tilasta ja torjuu sen vapaamielisen liberaaliteologian, joka kansankirkkoa on mädännyttänyt.
5. Annoin positiivisen palauttaan Petri Paavolalle, joka mielestäni syventyy poikkeuksellisen tarmokkaasti Raamatun Sanaan ja sen opetuksiin.
6. Arvostelin joitakin alatyylisiä kommentteja tässä ketjussa ja toivon, että kirjoittajat jakaisivat ajatuksiaan asiallisesti.
Tuossa aikaisemmin kirjoitukseni sisällöstä lisäselvitystä, vaikka lukija saattoi asiani kyllä jo ensimmäisestä viestistäni lukea. Mikä sinun, nimimerkki "ei läydä" asiasi oli - jos halusit jotain tarkennusta tai selvitystä, olisit hyvin voinut viitata johonkin tekstini kohtaan ja kysyä tai kommentoida. Kuten varmaan luit, totesin, että kaikki on arvioitavat Raamatun Sanalla - ei humaanilla huminalla.
Siunausta päivääsi!
Petri Paavola on (aito) Paavi.
Helluntailaiset pitävät monilla paikkakunnilla yhteisiä jumalanpalveluksia luterilaisen kirkon kanssa. Muutenkin heillä on paljon yhteisiä evankelioimiskampanjoita, vaikka molemmilla on selvästi eri evankeliumi. Luterilaisethan uudestisyntyvät ja pelastuvat kasteen kautta imeväisiässä! No, Raamattu kyllä varoittaa veljeilystä väärien opettajien kanssa, mutta tuskinpa kumpikaan näistä uskonnoista Raamattua kunnioittaa!
Nyt on mielenkiintoinen aika, kun luterilaisten Kari Mäkinen kävi kumartelemassa paavia. Siinä tuli aimo harppaus paavin istuinta kohti ja uskontojen yhdistymiseen. Helluntailaisista taas valtaosa kuuluu katolisen kirkon vallan alle, noin maailmanlaajuisesti. Luterilaisessa kirkossa vaikuttaa karismaattisuus jo täydellä teholla, suuri osa papeista puhuu sujuvasti siansaksaa ja kaataa ihmisiä. Meno on kuin helluntaikirkossa! Samat henkikokemukset on jo 60-luvulta lähtien ollut katolisen kirkon piirissä. Nyt siis saman henkikasteen kokevat yhdessä luterilaiset, katoliset ja helluntailaiset! Heillä on sama henki! Jokainen, joka lukee ja USKOO Raamattuun, Jumalan sanaan, tietää, että Pyhä Henki johtaa ihmistä TOTUUTEEN! Miten joku voisi väittää, että tämä luterilaisten, helluntailaisten ja katolisten henkikaste olisi Pyhästä Hengestä? Miksi Pyhä Henki johtaisi valheeseen? Miksi henkikasteen jälkeen luterilaiset yhä uskovat lapsikasteeseen, helluntailaiset Azusa-kadun oppiinsa ja katoliset palvovat Mariaa? Onko Pyhä Henki kenties lakannut olemasta Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä Jumala?
Ei. Kyllä meidän täytyy tehdä selkeä johtopäätös Raamatun perusteella, että tämä henkikaste on perkeleestä, se on riivaajahenkien antama kaste ja johtaa ihmiset tuhoon ja kadotukseen.
Paaviahan on nämä kaikki käyneet suutelemassa ihan järjestään arkkipiispoista. Nämä kaikki ovat Paavin nuolijoita ja katolliseen kirkkoon haikailijoita, nämä luteruksen ylimmystö. Luther totesi aikoinaan, että on aivan sama istuuko Paavin istuimella sika vaiko koira, se on ihan yhtä epäpyhä, mutta nämä Lutheruksilaisiksi itseään kutsuvat käyvät kumartamassa tätä valtaistuinta, jota Luther halveksi. Tosin tämä epäuskoisen ristiriitainen linja näkyy monessa muussakin asiassa. Samaan hengen vetoon kun he haukkuvat esim. helluntailaisia perkeleellisiksi, he tarjoavat jopa murhamiehille ehtoollista tai samaan aikaan kun helluntailaisten oppi on perkeleestä he lausuvat lähes kenelle tahansa lapsikasteen armon, oli vaikka ateisti niin taivaaseen menee. Jos tässä alkaisi muutenkin luettelemaan historiallista pakkokaste käytäntöä, pappejen ylhäimmistö asiaa, heidän sortoansa suomalaista talonpoikaa kohden, pakkokirkollisuutta menneinä vuosisatoina, niin koko lutherilainen instituutio voitaisiin julistaa rooma kakkoseksi inkvistioineen päivineen. Tosin luterilaisen mielestä millään ei ole mitään väliä, mutta kuitenkin he ovat ainut oikea ja oikeassa oleva kirkko! Muut ovat lahkoja ja ties mitä! Joten mikään ei ole muuttunut, ei edes pappien kaapujen värit, saati sitten tämän valtiollisen instituution toiminta.
Ei Lutherkaan mikä pyhimys ollut, hän eli erittäin raskaan synnin alaisuudessa kirjoittaessaan juutalaisista mitä pöyristytttävimpiä pilkka- ja vihakirjeitä, joita myös juutalaisten massamurhan arkkitehti Hitler käytti omissa juutalaisvastaisissa kiihoituspuheissaan ja kirjoituksissaan.
Minkä takia tää lössi aina jauhaa tästä samasta kirjasta. Siihen aikaan lyötiin KAIKKIA toisukoisia kuin vierasta sikaa eivätkä juutalaistekaan olleet poikkeus.
Silloin ei ollut ekumeniaa. Ei sekään tosin lössille kelpaa.
höh
Vai siihen aikaan...jos Luther kirjoitti kokonaisen kkirjsn siitä millaisia juutalaisrt hänen mielestään ovat kyse ei ole mistään pienestä mielipiteestä vaan hänen käsityksestään ja teologiastaan. Vai oliko Mein kampf myös vain retorinen lipsahdus samoin kuin mohammedin lausumat juutalaisten tappamisesta? Ilmeisesti katollisetkaan eivät olleet tosissaan kun inkvisitiota harjoittivat. Näin ne asiat vesittyy.
No ei todellakaan ollut ekumenia kun lutterin porukka kävi aseellisesti kiinni niihin, jotka kastoivat Raamatullisella kasteella, siinä oli esimakua mitä tuleman piti kun lutherin porukka alkoi pakko luterilaistaa kansaa.
Ensimmäisellä vuosisadalla jo kastettiin niin kuin luterilaiset nyt ,tutki kirkkoisä ireneus ja kaikki alkukirkon historia niin tiedät.
No ei todellakaan ollut ekumenia kun lutterin porukka kävi aseellisesti kiinni niihin, jotka kastoivat Raamatullisella kasteella, siinä oli esimakua mitä tuleman piti kun lutherin porukka alkoi pakko luterilaistaa kansaa
Olet oikeassa. Juutalaissukuni pakko-luterilaistettiin ja nimet muutettiin suomalaisiksi taviksiksi, kuten tuhansien muidenkin Suomen sukujen - toisena vaihtoehtona epäinhimmillinen vaino, pahoinpitelyt ja lopulta kuolema.
Oliko tää vitsi? Et löydä kirkko historiasta mistään ensimmäiseltä vuosi sadalta lapsikasteiden harhaa. Tämä harha astui kuvioon vasta kun katollilaisuus syntyi.
Mitä tulee kasteeseen Paavali viittaa tapaan kastaa ihmisiä kuolleidenkin puolesta 1 Kor.15, joka oli selkeä harha-oppi, eli tarkoittaako se sitä, että kaikki mikä on historian kirjoissa tapahtunutta on oikein ja noudatettava tapa? Voisiko joku nyt näyttää yhden ainoankin paikan raamatussa missä lapsi kastetaan ja pelastuu kasteessa ja ei mitään katekismus sepustuksia. Sellaista kohtaa ei siellä ole, mutta useita kohtia, jossa ihmiset ottivat vastaan evankeliumin ja kastettiin, eli tässäkin nyt näkyy kirkon tämän kaksijakoinen rooli. Sitä tapaa mitä ei löydetä Raamatusta perustellaan kristilliseksi, mutta se joka sieltä löytyy, kävipä itse Herrakin kasteella, niin sitä perustellaan epäraamatulliseksi! Selittäkää vaan selittäkää, on se nähty mihin ne selitykset johtaa.
Luterilaisen naispapin kirjoitusta kaste palstalta:
Kastaessamme lapsiamme ajattelemme heidän parastaan. Pyydämme Taivaan Isää ottamaan heidät lapsikseen ja siunaamaan heitä. Lapsi saa anteeksisaamisen mahdollisuuden. Hän saa myös oman suojelusenkelin turvakseen elämän matkalleen. Lapsen puolesta rukoillaan ja hänet siunataan. Pyhä koskettaa ja on käsinkosketeltavaa kastemaljan ympärillä. Kastepisaroiminen on papin työn parhautta.
...jeejee... menee jo aika epäraamatulliseksi tollainen suojelusenkelien saaminen lapsikasteen yhteydessä...
Mites ne miljoonat lapset joita ei ole valeltu? Ovatko he ilman Jumalan varjelusta? Tää koko lapsikaste-oppi on ihmisteon oppi.
On kuin saatana olisi pukeutunut papin kaapuun ja esiintyy jumalan nimessä.
Ai jumalattomuuden määrää!