Erosimme avovaimoni kanssa, mutta en ole valmis päästämään irti. Ero tuli hänen aloitteestaan. Tarkoitukseni on antaa hänelle aikaa, niin paljon kuin tarvitsee. Asumme molemmat nyt erillään, vaikka erosta ei ole kauaakaan. Haluan pitää häneen silti yhteyttä ja yrittää selvittää asian hänelle, koska minäkin pystyn muuttumaan ja korjaamaan asiat mitkä suhteessamme oli vialla.
Tietysti minullakin on epäilykseni asiaan, pystyykö hän korjaamaan asiat jotka olivat suhteessamme vialla? Kannattaako minun jäädä roikkumaan, vai unohtaa tunteet ja jatkaa eteenpäin? Rakastimme toisiamme kovasti, mutta pienet asiat ajoivat eroon. Tiedostan ne ja osaisin asiat nyt korjata.
Tietysti minullakin on epäilykseni asiaan, pystyykö hän korjaamaan asiat jotka olivat suhteessamme vialla? Kannattaako minun jäädä roikkumaan, vai unohtaa tunteet ja jatkaa eteenpäin? Rakastimme toisiamme kovasti, mutta pienet asiat ajoivat eroon. Tiedostan ne ja osaisin asiat nyt korjata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nää on niin suomi24-henkilökunnan lakonisia provoviestejä herättämään keskustelua :)
Busteeeeeeddd!!!!!!
Oletko sama, joka kirjoitti hetki sitten tuonne kuntosaliosastolle?
Ei, en ole, mutta ymmärrän kyllä että tästä voisi helposti provosoitua. Kyllä täällä ihan oikea ihminen on, oikeiden tunteiden myllerryksessä.
Jos aiheessa jatketaan, niin toisaalta itse myös haluaisin eroa, mutta silti en haluaisi kuitenkaan. Näiden ajatuksien kanssa painiminen on hankalaa, varsinkin kun ei halua päästää toisesta irti. Tiedän osaltani että roikkuminen on vain tietty keino, yrittää selvitä tästä erosta. Jonkinnäköinen itsesuojelu tila.
Haluat selvittää asioita ja olet valmis tekemään töitä suhteen eteen.Se on hieno juttu, että pystytte puhumaan asioista.Miettikää asioita ensin yksin sitten yhdessä.Suurin kysymys on, että onko suhteenne sen arvoinen, että siihen kannattaa panostaa? riittääkö rakkautta molemmilta niin paljon?
Juurikin tuo kysymys nousee esiin useasti, Haluanko jatkaa? Haluanko siihen samaan tunnetilaan kuin ennen ja tällä en tarkoita rakkautta, vaan sitä epävarmuutta toisen rakkaudesta. Sitä epävarmuutta että mitä tapahtuu.
En ole varma, mutta haluaisin ehkä yrittää kuitenkin. Ehkä aika näyttää miten asiat menevät.
mielleyhtymä tuli mieleeni...
Avovaimosi teki ensin ratkaisun...mutta onko lopulta kuitenkin niin, että sinä olet se, joka tekee valinnan suhteenne jatkumisesta?
Been there done that. Älä jää roikkumaan. Jos se on ollut hänestä kiinni tuo ero,niin kyllä hän ottaa yhteyttä jos tahtoo - jos ei ota,niin sitten ei ota.
Roikkumalla teet vaan itteles hallaa. Mee eteen päin....
Luultavammin se olen minä sitten kuka tekee jatkosta päätöksen, eli toisin sanoen minä päätän lopetanko roikkumisen. Luultavasti roikkuminen ei tee kenellekkään hyvää, vaan aiheuttaa enemmän surua ja kaipausta. Eteenpäin se on mentävä, vaikka pahalta tuntuukin. Tuntuu ettei hän kuitenkaan ole enää se sama henkilö, johon joskus rakastuin. Mietin myös liikaa niitä asioita, jotka hänessä oli myös vialla.