... suhteista täällä tunnutaan puhuvan paljon.
Hyvä niin: kaikillehan meille on tuttua se että
kotiolot joskus tympäännyttävät vaikka kaikki
olisikin oikein mainiosti. Niinhän se on
meilläkin. Meillä eletään oikein luvallisesti
vieraissa suhteissa. Nyt on vain käynyt niin,
että (ainakin minun puoleltani, ja ehkä
miehenkin) luvallinen syrjähyppyni on alkanut
häiritsevässä määrin vaikuttaa avioelämääni.
Puhumme päivittäin pitkiä puheluita,
kirjoittelemme tekstiviestejä ja sähköposteja...
Joskus tuntuu kuin olisin enemmän tekemisissä
tämän nk. vieraan miehen kanssa kuin oman
aviomieheni. No, OK, suhteemme on aika uusi ja
tuore ja seksuaalinen vetovoima välillämme on
melkoisen voimakas. Pidän hänen kokeneisuudestaan
(21 v. vanhempi kuin minä) ja luonteestaan, hänen
kanssaan on vaarallisen helppoa puhua ym ym ym.
Ajattelen häntä paljon ja tiedän että minä olen
hänen ajatuksissaan ainakin yhtä paljon. Mitä
tehdä kun elämäni täyttyy ihmisestä jonka kanssa
en voi (enkä loppujen lopuksi haluakaan) olla
yhdessä?
Rakastan miestäni, haluan elää elämäni hänen
kanssansa. Syrjähyppyni on myös naimisissa joten
nk. yhteistä tulevaisuutta ei millään muotoa ole
näkyvissä sillä emme kumpikaan halua luopua siitä
mitä meillä puolisoittemme kanssa on. Kuitenkin
yhteyden jano on valtava..... Neuvoja, ja ilman
moralisointia kiitos, tällaisen tilanteen
käsittelemiseen tarvitaan. Saisinko niitä täältä?
Hyvä niin: kaikillehan meille on tuttua se että
kotiolot joskus tympäännyttävät vaikka kaikki
olisikin oikein mainiosti. Niinhän se on
meilläkin. Meillä eletään oikein luvallisesti
vieraissa suhteissa. Nyt on vain käynyt niin,
että (ainakin minun puoleltani, ja ehkä
miehenkin) luvallinen syrjähyppyni on alkanut
häiritsevässä määrin vaikuttaa avioelämääni.
Puhumme päivittäin pitkiä puheluita,
kirjoittelemme tekstiviestejä ja sähköposteja...
Joskus tuntuu kuin olisin enemmän tekemisissä
tämän nk. vieraan miehen kanssa kuin oman
aviomieheni. No, OK, suhteemme on aika uusi ja
tuore ja seksuaalinen vetovoima välillämme on
melkoisen voimakas. Pidän hänen kokeneisuudestaan
(21 v. vanhempi kuin minä) ja luonteestaan, hänen
kanssaan on vaarallisen helppoa puhua ym ym ym.
Ajattelen häntä paljon ja tiedän että minä olen
hänen ajatuksissaan ainakin yhtä paljon. Mitä
tehdä kun elämäni täyttyy ihmisestä jonka kanssa
en voi (enkä loppujen lopuksi haluakaan) olla
yhdessä?
Rakastan miestäni, haluan elää elämäni hänen
kanssansa. Syrjähyppyni on myös naimisissa joten
nk. yhteistä tulevaisuutta ei millään muotoa ole
näkyvissä sillä emme kumpikaan halua luopua siitä
mitä meillä puolisoittemme kanssa on. Kuitenkin
yhteyden jano on valtava..... Neuvoja, ja ilman
moralisointia kiitos, tällaisen tilanteen
käsittelemiseen tarvitaan. Saisinko niitä täältä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on paljon kysymyksiä joihin minä en pysty
sanomaan mitään, sinun juttusi kuuluu niihin, on
yksinkertaisesti hyväksyttävä asiat niin kuin ne
on ja elää niiden kanssa eikä haettava mitään
mullistavaa moraalista vastausta koska semmoista
harvoin löytyy. Eiks ollu hyvä kommentti, heh heh
... oikeassa olet. Noin sitä itsekin loppujen
lopuksi ajattelen. Kiitoksia kommentista,
kuitenkin ;-)
että elämä on täynnä valintoja.
Tuon käsittelemiseen ei kai tarvita kuin
oman itsensä tutkiskelua.
Itselläni myös suhde "seksisuhde" 9v. nuorempaan
rouvaan eli siis olimme kummatkin naimisissa. 5
vuotta suhteen alkamisesta olimme kummatkin jo
eronneet ja suhteen täyttäessä 8 vuotta olimme
naimisissa, keskenämme.
... Täytyy vain toivoa että meille ei sentään
ihan noin käy ;-) Me kun molemmat rakastamme
aviopuolisoitamme ihan oikeasti, ja he ovat myös
tietoisia suhteestamme: kai hyväksyvätkin sen.
Mutta juu, vaara voi piillä vakiintuneimmassakin
suhteessa. Kuitenkin suuri ikäerommekin jo
vaikutta asiaan. En voisi kuvitella eläväni
vakituisessa suhteessa isäni ikäisen miehen
kanssa... Hyi minua...
Olen aina sanonut ja aina tulen sanomaankin ettei
nämä ns. vapaat suhteet pitemmän päälle toimi...
Itse en siihen alkaisi, huvittavaa vain vierestä
seurata niitä jotka tosissaan yrittävät, voisiko
joku pitkän (esim. yli 5v kestäneen) vapaan
suhteen elänyt kommentoida?
... aviomieheni kanssa vapaa suhde on kestänyt
neljä vuotta. Ja on tähän saakka toiminut. En
tiedä mikä ihmeen mielenhäiriö meikäläiseen on
iskenyt kun näin päätä pahkaa ihastuin... Mutta
sellaista elämä on.
pehmeetä touhua,mitä vittuu yhdes ootte,eiks olis
helpompaa ku harrastelisit niit suhteitas iha
singlenä???sairaus!!tollanen suhde!!
... kuule itse vittu! Mitä sä tulet moralisoimaan
pyhää närkästystä uhkuen. Huh-huh... Taitaa pipo
pahemmin kiristää päätä. Eiköhän ole kunkin oma
asia miten suhteensa elää ja kokee, ja sä voisit
pitää mölyt mahassasi. OK?
ikävä kyllä mä olen kokenut ton saman...silloinen
suhteeni kaatui just sen takia et mua "kiinnosti"
se vieras mies enemmän kun omani.
minunkin tapauksessa se toinenkin mies
seurusteli,eikä kummankaan ollut edes aikomus
luopua siitä mitä jo ennestään oli.
no mun suhde loppui kuitenkin,ei mun aloitteesta
vaan mies jätti.
ajattelin että se mun sivusuhde loppuisi myös
siihen kun suhde katkesi.
niin siinä kävi.
molemmat miehet jäi.
kunnes löysin uuden,sitten tämä ns.toinen mies
ilmestyi taas kuvioihin.hän seurustelee
edelleenkin sen saman naisen kanssa.
ja täs mennään taas.en enää tiedä mitä
tekisin,mut haluan kai vaan sanoa et otahan päivä
kerrallaan,tee se mitä oikealta tuntuu,ole
itsekäs. tsemppiä sulle! hali!