vanhusten hoitotyöhön, neurologiaan ja esimerkiksi kipupotilaisiin ennenkuin he kirjoittavat eutanasiasta.
Muistisairas ihminen jonka muistisairaus on edennyt ei ole enää ihminen itselleen eikä läheisilleen.Hän on usein jatkuvasti hädissään ja ahdistunut koska hänen aivonsa rekisteröivät epärealiteettia todellisuuden kanssa.Hän on elävä ruumis joka syö ja kakkaa.Ihmisyys on poistunut hänestä kokonaan.Se mitä me kunnioitamme on elimistö jota ylläpidämme ruokkimalla ja hoitamalla.
Muistisairauden edetessä on kuolema väistämätöntä.Aivot rappeutuvat, ihminen ei tiedä kuka on, missä on.Häneltä menee nielemisrefleksi,puhekyky, yms.Riippuen mistä avojen rappeutumat alkavat.Käytös muuttuu (frontaalilohkon vauriot).
Onko parempi ylläpitää eettisten näkökantojen vuoksi yllä elävää ruumista joka on aivokuollut?Nämä muistisairaat ihmiset kuolevat kuitenkin nälkään (nielemisrefleksin loppuminen ja DNR päätös eli ei elvytetä) jos ihminen ei avaa suutaan tai ei osaa niellä syöttöletkuja ei laiteta, suuta kostutetaan kostealla pumpulilla mutta tippaa ei enää laiteta).
Kun ruokaa ei osata niellä ja kun nälkää ei tunne eikä kylläisyyden tunnetta ole.Kaikki johtuu aivojen rapistumisesta.Kävelykyky menee.On harhoja.Ei tiedetä missä ollaan keitä on ympärillä onko yö vaiko päivä.
Kannattaa lukea tämän tiedoston lopussa oleva esimerkkitapaus.Muistisairaus on yleisin sairaus vanhuksilla.
Muistisairaan ihmisen hyvä geriatrinen hoito - Mielen Muutos
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&ved=0CEAQFjAC&url=http://www.mielenmuutos.fi/document.php/3/935/Muistisairaan ihmisen hyv%E4 geriatrinen hoito/eb2c5d9163d9a67055f6f3048c8d97f8/0&ei=5fXYUv_yKKaeyQOZp4GwCQ&usg=AFQjCNHElvALS0WZ4IGR8l-PIzim7bsYZQ&sig2=a85UBQLX8sAkbpJ5Yjryxw&bvm=bv.59568121,d.bGQ&cad=rja
Muistisairas ihminen jonka muistisairaus on edennyt ei ole enää ihminen itselleen eikä läheisilleen.Hän on usein jatkuvasti hädissään ja ahdistunut koska hänen aivonsa rekisteröivät epärealiteettia todellisuuden kanssa.Hän on elävä ruumis joka syö ja kakkaa.Ihmisyys on poistunut hänestä kokonaan.Se mitä me kunnioitamme on elimistö jota ylläpidämme ruokkimalla ja hoitamalla.
Muistisairauden edetessä on kuolema väistämätöntä.Aivot rappeutuvat, ihminen ei tiedä kuka on, missä on.Häneltä menee nielemisrefleksi,puhekyky, yms.Riippuen mistä avojen rappeutumat alkavat.Käytös muuttuu (frontaalilohkon vauriot).
Onko parempi ylläpitää eettisten näkökantojen vuoksi yllä elävää ruumista joka on aivokuollut?Nämä muistisairaat ihmiset kuolevat kuitenkin nälkään (nielemisrefleksin loppuminen ja DNR päätös eli ei elvytetä) jos ihminen ei avaa suutaan tai ei osaa niellä syöttöletkuja ei laiteta, suuta kostutetaan kostealla pumpulilla mutta tippaa ei enää laiteta).
Kun ruokaa ei osata niellä ja kun nälkää ei tunne eikä kylläisyyden tunnetta ole.Kaikki johtuu aivojen rapistumisesta.Kävelykyky menee.On harhoja.Ei tiedetä missä ollaan keitä on ympärillä onko yö vaiko päivä.
Kannattaa lukea tämän tiedoston lopussa oleva esimerkkitapaus.Muistisairaus on yleisin sairaus vanhuksilla.
Muistisairaan ihmisen hyvä geriatrinen hoito - Mielen Muutos
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&ved=0CEAQFjAC&url=http://www.mielenmuutos.fi/document.php/3/935/Muistisairaan ihmisen hyv%E4 geriatrinen hoito/eb2c5d9163d9a67055f6f3048c8d97f8/0&ei=5fXYUv_yKKaeyQOZp4GwCQ&usg=AFQjCNHElvALS0WZ4IGR8l-PIzim7bsYZQ&sig2=a85UBQLX8sAkbpJ5Yjryxw&bvm=bv.59568121,d.bGQ&cad=rja
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2477028
Epäkelvot lopetukseen!
No... odotetaan kunnes sinun läheisesi on tuossa tilassa miltä sinusta tuntuu katsella elävää ihmiskuorta joka ei ole enää ihminen sananmukaisessa merkityksessä.
Minä ainakin haluan eutanasian jos sairastun muistisairauteen tai sellaiseen tautiin joka vie ihmisyyden tai muuhun vastaavaan tai erittäin tuskalliseen tautiin.
Sofiassa voisi järjestää viikonloppukurssit alkaen 26.6.
Samalla voisi juhlia Jormaa, Elviiraa, Leoa ja Pietaria.
Pappienko olisi nyt päätettävä kenet lopetetaan?
Ihmisellä itsellään on oikeus päättää mihin saakka hänen elämäänsä jatketaan tietyissä tapauksissa.
Kristinuskoon ei kuulu ihmisen lopettaminen, mutta ei myöskään tarpeettomien hoitomuotojen kokeileminen. Kun kroppa on saavuttanut luontaisen luhistumisen vaiheen, ei sitä pidä enää turhaan elvyttää tai pitää letkupatterilla väkisin elossa.
Kunnniallinen kuolema tarkoittaa, että ystävät ja papit viettävät riittävästi aikaa saattohoidettavan luona ja lääkärit huolehtivat riittävästä kivunlievityksestä.
Elämä sanana tarkoittaa minulle ihmismäistä elämää ei mitään vihanneksena makaavaa kuorta.
Valitsen eutanasian tavalla tai toisella jos itselleni tulee eteen tuollainen tilanne joskus.Ulkomailla on klinikoita tätä asiaa varten.
Kristus kärsi jo meidän puolestamme.
Olen itse harkinnut sellaisen hoitotestamentin tekemistä, että ennen dementian puhkeamista hankin tietooni, miten tauti etenee ja valitsen taudinkuvasta sen kohdan, jonka jälkeen Luojalta lahjaksi saamaani keuhkokuumetta ei enää saa hoitaa. Tällä hetkellä ajattelen, että se on siinä kohdassa, kun en enää pysty omatoimisesti kääntymään seisovilla jaloillani. Tällainen vaihe nimittäin kyllä tulee (olen seurannut taudin etenemistä äitini kohdalla). Tämän vaiheen ollessa päälle soisin vain yhden keuhkokuumeen tulevan hoidetuksi. Silloin he omaiset ja ystävät, jotka haluaisivat vielä olla vierelläni, saisivat tähänkin tilaisuuden.
Tämä saattaa kuulosta ylimieliseltä - ts. hahmotelmassa on omalla tahdolla aika paljon painoa ja valittu ajankohta saattaa olla pelkurimainenkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuolemaa ei pitäisi pelätä ihan niin paljon, kuin nyt tapahtuu. Mielestäni ihminen, joka on voittopuolisesti elänyt oikein, osaa myös kuolla oikein. Tästä mainitsisin esimerkkinä isäni.
Siitä olen kiitollinen, että molemmat vanhempani saivat kokea lastensa rakkautta ja läsnäoloa ennen kuolemaansa.
Elämästä irrottautumiseen liittyy se vaikea vaihe, jota voisi sanoa kuolemiseksi (vrt. as I lay dying) ja joka jää aktiivi-ikäisen täyden toimijuuden jälkeen tulevan hidastuksen ja lopullisen kuoleman väliin.
Luulen, että jos edellä esitetyssä ajatuksessani siitä, missä vaiheessa soisin kuolevani on jotain raukkamaista, niin se liittyy nimenomaan pelkoon KUOLEMISEN tuottamasta kärsimyksestä - ehkä kipuihin ja toimintakyvyn menetyksestä johtuvaan mieliharmiin.
Vihannes ei ole ihminen vaan vihannes.Vihanneksessa ei ole enää ihmistä on vain kuori jota syötetään ja joka paskoo.
Vihannes ei käsitä olevansa enää ihminen hän on älyllisesti täysin taantunut.Ei tajua osoittaa onko kipuja, ei tajua onko nälkä vaiko kylläinen.
Minä en halua olla vihannes missään elämäni vaiheessa.Kun järjen ääni häviää joutaa hävitä ruumiskin.Ihna turhaa pitää hengissä enää.
Eutanasia ei ole pelkuruutta vaan rohkeutta kohdata kuolema ennen tolkuttomia kärsimyksiä ja turhaa elämän ylläpitämistä.
Pelkuruudesta kärsimyksessä puhuvat ne jotka eivät ole koskaan oikeasti sairastelleet.
Kuolema on aina armelias se ei tuota kipua vaan päästää kivuista pois.Sairastaminen taas tuottaa kärsimystä samoin elämä.
DNR päätös takaa kenelle tahansa kuolevalle että ei enää hoideta muuta kuin lievitetään kuolevan ihmisen kipuja ja olotilaa tietyillä asioilla.DNR päätöksen tekee jokatapauksessa joku viimeistään lääkäri kun ihmisen tila lähenee tiettyä pistettä.
Tähän tiettyyn pisteeseen pääseminen ja keuhkokuumeen saaminen voi antaa odotuttaa itseään jopa vuosikymmeniä.Sitä ennen saatat olla vihanneksena useita vuosikymmeniä.
Monesti ihmiset osaavat miltei suoralta kädeltä kieltää keinotekoisen elämän ylläpitämisen äkillisten tapahtumien sattuessa mutta vihanneksena näköjään toivoisivat elävänsä.Eivät tajua mitä on vanhuuteen kuoleminen.Menkää vanhainkoteihin ja hoivakoteihin katsomaan mitä se on ja kysykää itseltänne onko siinä enää mitään järkeä mitä näette tai jotain ihmisyyteen viittaavaa.
Te ette tiedä mitä todellinen kuoleminen vanhuuteen oikein on tai muistisairauteen.Tässä pari poimintaa omaishoitajilta toki olen itsekkin näitä nähnyt päivittäin työssä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11309052
Omaishoitajuuteni intervallijaksoilla olen vieraillut vanhainkodilla. Hoidettavani on siellä muutaman päivän kuukaudessa.
Voi karmeaa niita kasveja joita pidetään elossa.
Toivon sydämestäni että ymmärrän päättää itse päiväni dementian ensi oireiden ilmaannuttua. Jos ei eutanasia tule siihen mennessä lailliseksi. Ainakin minä kannatan sitä että kärsivä ihminen pääsee kitumasta, armahdetaanhan eläimiäkin.
Puhuin itsestäni, toivon että joku armahtaisi jos en itse pysty.
Näin uskon myös monen muun toivovan.
Eutanasia ei ole tappo, vaan armokuolema. Olen tehnyt hoitotestamentin, eivät ainakaan väkisin pidä hengissä. En ole tappamassa ketään, jos joku haluaa itse eutanasian vaikkapa silloin kun ei toivoa enää ole ja elämä on sietämätöntä, se piätisi hänelle suoda, eutanasia pitäisi tehdä ammattihenkilökunnan avulla eikä omin päin! Olen varma, Eutanasia on yleisempää kuin moni uskoo, kuolemaa vain nopeutetaan, esim. loppuvaiheen syövässä on pakko antaa niin paljon kipulääkettä että poitlas voi menehtyä vähän aikisemmin kuin ilman lääkitystä.
Kun makaa suu auki sängyssä ilman tietoa maailmasta, ei elämä enää ole elämisen arvoista. Yleensä potilas kuolee kun viimeinenkin nielemisrefleksi menee. Mutta mistä tiedätte kuinka kovia kipuja tämä "kasvi" kärsii, ei vain osaa ilmaista itseään enää.
Kyllä dementiaan kuuluu minun saamani koulutuksen mukaan myös nielemisvaikeuksia jos sairaus on edennyt hyvin pitkälle. Ja jos ei osaa niellä niin pillipullot ja nokkamukit ei kyllä auta: jos nielaisua ei tule ja kurkkuun vaan kaadetaan tavaraa, menee valtaosa henkitorveen ja seurauksena sitten usein keuhkokuume ja kuolema sitä kautta. Nenämahaletkua (letku nenän kautta vatsalaukkuun) voidaan käyttää tilapäisesti noin 3 vkoa ja koska dementiapotilailla nieleminen ei palaudu, se on hyvin lyhytaikainen ratkaisu. Peg-letku (letku vatsan peitteiden läpi) voidaan halutessa käyttää, mutta nämä ovat vaikeita eettisiä asioita: kuka päättää onko ihmisen elämää mielekästä jatkaa eli laitetaanko elämää pidentävä letkuruokinta vai annetaanko ihmisen kuolla nälkään, jos ei enää pysty nielemään lainkaan tai kuolla keuhkokuumeeseen/tukehtua jos nielee, mutta ruokaa tai juomaa menee väärään kurkkuun (nieleminen ei siis ole mikään täysin on off-juttu) tai jos ei niele mutta suuhun väkisin kaadetaan ruokaa tai juomaa? Pelkällä tipalla ei saa ravintoa, vain nestettä ja erikoissairaanhoidossa sääntönä yleensä on, että tippa on max 3 vrk.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1654350-mitas-sitten-tapahtuu-kun-dementiapotilas-ei-osaa-enaa-niella/sivu2.html
Minun äitini oli tehnyt jo hyvissä ajoin hoitotestamentin, että ei letkuja, eikä muita piuhoja.
Kun hänellä (87 v) sitten todettiin koko elimistön kattava tulehdus, ei sitä enää ryhdytty hoitamaan, vaan viimeiset viikot tehtiin siedettäviksi kipulääkityksellä. Olin hänen luonaan siinä vaiheessa, kun hän lakkasi hengittämästä. Lähtö oli rauhallinen. Muutamaa tuntia aikaisemmin hän oli vielä keskustellut sisareni kanssa.
Onneksi minäkään en omista mitään sellaista, mistä riidelläkseen jälkikasvu mahdollisesti haluaisi viivyttää väistämätöntä kuolemaa.
Hoidollisen kokemuksen puuttuessa joutuu todellakin turvautumaan vain yksittäistapaukseen. Halusin tuossa vain tuoda esiin, mitä vaihetta itse jo pitäisin sillä tavalla hälyttävänä, että en kovin pitkään enää sen perästä ehkä haluaisi jatkaa. Oireet varmaan kuitenkin kehittyvät aika samanlaisina vaikkakin eri aikasarjassa - lieneekö niin.
Esitin tuolla sellaisen oireen, että dementian kehittelijä ei enää kykene kääntymään itsenäisesti seisaallaan. Tätä tilaa tai sairauden etenemisvaihetta varten on kaiketi olemassa jonkinlainen pyörällinen alustakin, jonka avulla esim. vessassa voi lavuaarilta kääntyä lähtemään pois. Jouduin tuollaisessa tilanteessa keräilemään äitiäni lopulta lattialta, kun kääntyminen ei onnistunut. Nielemisvaikeus tuli olennaisesti myöhemmin kuin tämä oire.
Hoitotestamenttiin kirjattuna tämä kaiketi tarkoittaisi kuitenkin, että elvytys- ja hoitokielto minun osaltani tulisi voimaan oman ymmärrykseni mukaan omalta kannaltani siedettävässä vaiheessa. Maallikkona siis suosittelen kyllä oman tilanteen varhaista arviointia ja sen mukana sitäkin, mitä muita hyviä sairauksia saatan saada jo ennen dementiaa. Itselläni tällaisia perimän altistuksen perusteella ovat sydän- ja verisuonitaudit, syöpä ja sokeritauti. Eiköhän jonkun noista hoitamatta jättäminen vie voimat dementialtakin. Ihminenhän voi itse ilmaista hyvissä ajoin senkin, mitä lääkitystä ja hoitoja edelleen haluaa ottaa vastaan.
Tätä muiden sairauksien olemassaoloahan passivista eutanasiaa suosivissa hoitoyhteisöissä ilmeisesti käytetään myös vielä elinkelpoisten ja elämänhaluistenkin vanhusten elämän lopettamisessa. Tämäkin on mielestäni melko paha eettinen ongelma eikä sitä saisi ratkaista vetämällä välistä. Tarkoitan tässä välistä vetämisellä sellaista tietoista sairauden hoitamatta jättämistä, joka johtaa kuolemaan, vaikka potilas ei vielä ole lähestulkoonkaan vihannes, vaan läheisensä hyvinkin tunnistava yksilö.
Tällainen kuoleman tuottaminen on mielestäni kyllä edelleen rikos, etenkin jos se tehdään asiantuntemuksella, mutta hämyristi sopimatta asiasta sen enempää potilaan kuin hänen omaistensakaan kanssa. Tällainenkin 'hoito' eli hoidontarpeen vastainen kohtelu kyllä tuottaa kärsimystä ja lyhentää varmasti elinikää ja heikentää hyvinvointia rajusti. Näissä tapauksissa ei aina ole kysymys kelvottomasta hoidettavasta vaan haluttomuudesta käyttää taloudellisia resursseja potilaan hoitamiseen.