Olen seurustellut muutaman vuoden ja asuneet
yhdessä n.vuoden.Ongelmani on se etten kelpaa
missään asiassa.Minun mielipiteeni ja kaikki mitä
teen on aina väärin!Sitä vastoin hänen
perheensä,varsinkin siskon mielipiteet ovat muka
aina niin oikeita ja niitä sisar myös tunkee joka
väliin!Ja yleensä kun luulen että jokin asia on
ollut meidän välinen sen onkin sitten tiennyt
koko perhe ennen minua!Minusta ei myöskään tiedä
oikeastaan kukaan,mieheni ei koskaan halua lähteä
kanssani minnekkään,minä jään aina kotiin eikä
minulle ilmoitella mitään missä mennään
yms.Huvittavinta on että eräskin henkilö oli
kuvitellut mieheni asuvan siskonsa kanssa!Inhoan
sitä että esim.raha asiat jotka ovat mielestäni
henkiolökohtaisi on aina muiden tiedossa.
Haluaisin hoitaa sellaiset asiat kahden
kesken.Keskustelua näistä asioista on turha
yrittää,olen yrittänyt sitä päivittäin mutta
yleensä saan kuulla turpakiinni tai hän peittää
korvansa ettei kuulisi.Ihmettelen myös miksi hän
on luvannut kihlat monesti ja joka kerta
perunut,kun kysyn miksi saan vastaukseksi vain
että hän oli silloin sitä mieltä mutta ei enää=(
Saan tehdä kaikki kotityöt yksin ja jos rohkenen
ehdottaa että tekisikö hän niin siihen saan
vastaukseksi että irtisanotaan sitten tämä
asunto.Ja jos menen vaikka sohvalle makaamaan
hetkeksi saan heti kuulla että nytkö sitten aijot
maata siinä koko päivän.Mm.hänen veljensä on
haukkunut minut pahasti ja hän ei puolustanut
minua sanallakaan koskaan,edelleen he
ovat "ylimpiä ystäviä"...oli kuullemma täysin
minun vikaa.Aika usein saan myös kuulla olevani
hullu ja luulotautinen.Hän myös puhuu usein että
ei halua normaalia elämää(kuten minä)vaan
sellaisen että voi mennä miten huvittaa eikä ole
tilivelvollinen kenellekkään.J usein kun hän
suuttuu sanoo minulle että olen vienyt parhaat
vuodet hänen elämästään...ja minä kun luulin
antavani jotakin.Todella rasittavaa on sekin kun
hän menee nettiin vahtaamaan pornokuvia tai
katsoo videoita...ja minä en saisi sanoa
sanaakaan ja saan kauhean huudon kun minulle
tulee todella paha mieli ja sanon asiasta
mielipiteeni!En riitä ilmeisesti!Kun olen
yrittänyt keskustella näistä kaikista asioista
olen saanut kuulla myös että keksin kaikki asiat
yms.Itsekunnioitukseni on nolla tasolla.Ja vaikka
olen tyttöystävä niin minulla ei ole oikeutta
määrätä näin saan kuulla kun yritän sanoa ettei
ole mukavaa kun sisar tunkee nenänsä joka asiaan!
Ja yritän myös muuttaa häntä muka jos sanon että
minulla on yksinäistä kun hän on aina poissa
(kaverini asuvat toisella paikkakunnalla).Minulle
myös usein on luvattu soittaa tai lähettäåä
viesti että tiedän missä mennään tai ihan muuten
vaan mutta yleensä nekin lupaukset petetään!Mutta
jos hän lupaa kavereilleen tai perheelleen
jotakin niin siitä pidetään henkeen ja vereen
kiinni ja yleensä se olen minä joka saa kärsiä!En
halua erota mutten tiedä mitä tehdä.Haluaisin
edes yhden päivän olla rakastettu ja arvostettu!
yhdessä n.vuoden.Ongelmani on se etten kelpaa
missään asiassa.Minun mielipiteeni ja kaikki mitä
teen on aina väärin!Sitä vastoin hänen
perheensä,varsinkin siskon mielipiteet ovat muka
aina niin oikeita ja niitä sisar myös tunkee joka
väliin!Ja yleensä kun luulen että jokin asia on
ollut meidän välinen sen onkin sitten tiennyt
koko perhe ennen minua!Minusta ei myöskään tiedä
oikeastaan kukaan,mieheni ei koskaan halua lähteä
kanssani minnekkään,minä jään aina kotiin eikä
minulle ilmoitella mitään missä mennään
yms.Huvittavinta on että eräskin henkilö oli
kuvitellut mieheni asuvan siskonsa kanssa!Inhoan
sitä että esim.raha asiat jotka ovat mielestäni
henkiolökohtaisi on aina muiden tiedossa.
Haluaisin hoitaa sellaiset asiat kahden
kesken.Keskustelua näistä asioista on turha
yrittää,olen yrittänyt sitä päivittäin mutta
yleensä saan kuulla turpakiinni tai hän peittää
korvansa ettei kuulisi.Ihmettelen myös miksi hän
on luvannut kihlat monesti ja joka kerta
perunut,kun kysyn miksi saan vastaukseksi vain
että hän oli silloin sitä mieltä mutta ei enää=(
Saan tehdä kaikki kotityöt yksin ja jos rohkenen
ehdottaa että tekisikö hän niin siihen saan
vastaukseksi että irtisanotaan sitten tämä
asunto.Ja jos menen vaikka sohvalle makaamaan
hetkeksi saan heti kuulla että nytkö sitten aijot
maata siinä koko päivän.Mm.hänen veljensä on
haukkunut minut pahasti ja hän ei puolustanut
minua sanallakaan koskaan,edelleen he
ovat "ylimpiä ystäviä"...oli kuullemma täysin
minun vikaa.Aika usein saan myös kuulla olevani
hullu ja luulotautinen.Hän myös puhuu usein että
ei halua normaalia elämää(kuten minä)vaan
sellaisen että voi mennä miten huvittaa eikä ole
tilivelvollinen kenellekkään.J usein kun hän
suuttuu sanoo minulle että olen vienyt parhaat
vuodet hänen elämästään...ja minä kun luulin
antavani jotakin.Todella rasittavaa on sekin kun
hän menee nettiin vahtaamaan pornokuvia tai
katsoo videoita...ja minä en saisi sanoa
sanaakaan ja saan kauhean huudon kun minulle
tulee todella paha mieli ja sanon asiasta
mielipiteeni!En riitä ilmeisesti!Kun olen
yrittänyt keskustella näistä kaikista asioista
olen saanut kuulla myös että keksin kaikki asiat
yms.Itsekunnioitukseni on nolla tasolla.Ja vaikka
olen tyttöystävä niin minulla ei ole oikeutta
määrätä näin saan kuulla kun yritän sanoa ettei
ole mukavaa kun sisar tunkee nenänsä joka asiaan!
Ja yritän myös muuttaa häntä muka jos sanon että
minulla on yksinäistä kun hän on aina poissa
(kaverini asuvat toisella paikkakunnalla).Minulle
myös usein on luvattu soittaa tai lähettäåä
viesti että tiedän missä mennään tai ihan muuten
vaan mutta yleensä nekin lupaukset petetään!Mutta
jos hän lupaa kavereilleen tai perheelleen
jotakin niin siitä pidetään henkeen ja vereen
kiinni ja yleensä se olen minä joka saa kärsiä!En
halua erota mutten tiedä mitä tehdä.Haluaisin
edes yhden päivän olla rakastettu ja arvostettu!
Vastaukset 17
Vanhimmat
haluat olla rakastettu, niin lähde ihmeessä
lätkimään. Luuletko, että miehesi tuosta
muutuu???? Epäilen syvästi. Turha tänne on
ruikuttaa...anna mennä vaan ja lähde lätkimään!!!!
ota ja lähde! näytä, että sinä et ansaitse moista
kohtelua ja että moinen paskiainen ei ansaitse
sinua!!! miehesi käytös on sikamaista. eläköön
oman perheensä kanssa ja sitä rataa, mutta anna
jo hyvä ihminen sille kenkää!!! olet ansainnut
paljon parempaa!!!!
syntyy siitä, ettet anna muiden kohdella itseäsi
huonosti.
että sussa olisi jotain vikaa? Että osa niistä
miehen sua kohtaan esittämästä kritiikistä olisi
totta?
Mä nimittäin tunnen joitain tollasia akkoja jotka
vaan valittaa että mikään ei ole heidän vika.
Että miks heitä hakutaan "enhän mä mitään oo
tähnyt väy väy". Mutta eipä tämäkään kritiikki
auta jos olet sellainen, koska olen sulle vain
yksi listassa jotka ei ymmärrä sua.
Mutta en tunne sinua joten se siitä. Hyvä esittää
vähän erilainen mielipide näiden "voi voi"
juttujen lisäksi
.. ns. poikaystäväsi luota. Vaikka se ehkä
kuulostaa maailman julmimmilta ja
vaikeimmalta asialta.
En usko, että saat ns. poikaystävääsi koskaan
muuttumaan. Parempi lähteä nyt, nuolla haavat,
kerätä itsetunto ja sitten katsella noita miehen
köriläitä uusin silmin. Tiedän, että heidän
joukossaan on niitä, jotka antavat arvoa toiselle,
kuuntelevat ja välittävät. Ja nythän osaat itsekin
arvostaa näitä miehiä sitten ihan eri tavalla. Ota
tämä elämänkokemuksena siitä, mitä et ainakaan
halua ;)
Mielestäni olet jo askeleen lähempänä tuota
viimeistä askelta kun jo tänne osasit noin
selkeästi kirjoittaa omista ajatuksistasi ja
tunteistasi.
Tsemppiä ja rohkeutta! Kun joku päivä seisot
omilla jaloillasi ja katsot taaksepäin tuota
ihmistä, joka nyt kohtelee sinua huonosti.. tajuat
mitä olet voittanut. JA muista ÄLÄ RAKENNA
ITSETUNTOASI MIEHEN KAUTTA! Vaan sitä kautta missä
itse olet hyvä!
Että nykyisessä suhteessasi sitä et saa, sut on
alistettu henkisesti tilaasi.
Jos sinusta todella tuntuu tuolta, en käsitä,
miten ihmeessä voit jaksaa suhteessa eteenpäin.
Täytyyhän teillä joitain ihaniakin kokemuksia
yhdessä olla; onhan teillä oltava muutakin kuin
riitoja ja miehen välinpitämättömyyttä sinua
kohtaan?!
Löytyykö näitä myönteisiä puolia siinä määrin,
että niiden perustalle voisi parisuhdetta
rakentaa? Mikäli vastaus on kielteinen, en
kertakaikkiaan käsitä, miten alistut tuollaiseen
huomiotta jättämiseen parisuhteessa.
Alituinen uhrautuminen ja petetyksi ja
hyväksikäytetyksi tulemisen tunne ei tee hyvää
pitkään kestäessään. Itsekunnioitus ja -arvostus
ropisevat vähitellen kokonaan. Vaarana on alistua
täysin toisen kynnysmatoksi. Selkärangattomasta
otuksesta taas on helppo välittää aina vain
vähemmän.
Miksi roikut tuossa suhteessa, kun kaikesta
päätellen miehesi ei välitä tunteistasi
pätkääkään? Luetun perusteella voisi jopa
epäillä, että hän nimenomaan haluaa sinusta
eroon, ainakaan hän ei viestisi perusteella ole
vielä valmis parisuhteeseen.
Yritäpä tutkailla omaa ja miehesi käytöstä ja
käypä läpi tunteitasi ja mietteitäsi. Tuntuuko
sinusta, että sinua kohdellaan huonosti aivan
aiheetta? Jos näin, mikset keräisi
itsekunnioituksen rippeitäsi, pakkaisi
kamppeitasi ja lähtisi etsimään onneasi muualta?
Loppujen lopuksi marttyyriys parisuhteessa ei tee
kenestäkään parempaa ihmistä, se ei pidemmän
päälle jalosta ketään. Jatkuva alistuminen ja
alistetuksi tuleminen vain katkeroittaa ja saa
aikaan pahaa mieltä. Rajansa masokismilläkin.
Tän on pakko olla joku vitsi!! ei kukaan voi olla
noin säälittävä! ja urpot viel vastailee ihan
tosissaan!!!
Monta kertaa totuus on, rakas Kuikka, tarua
ihmeellisempi. Hämmästyisit, jos tietäisit...
Kukas se siellä "urputtaa"?
...lukutaidossasi vikaa? Urputtaja olen ma, Siru,
äS Ii äR Uu Paina mielees.
Tuosta suhteesta ei taida koskaan tulla tuon
kummosempaa. Olet takuulla ansainnut parempaa.
Sinun on vain tehtävä radikaali ratkaisu ja
katkaistava suhde. Varmasti kohtaat vielä
sellaisenkin miehen, joka antaa tunteen siitä,
että olet rakastettu, arvostettu ja hyväksytty
juuri sellaisena kuin olet. Olen siitä varma.
toivottavasti tämä oli vaan pilaa!!! jos ei ollut
niin ehkäpä kannattaisi häipyä suhteesta...
Halusimme vaan nähdä kuinka eritavalla ihmiset
reagoi tälläiseen!!!!Osa arvasikin että oli
keksittyä juttua....mutta voisihan jollakin olla
näin.
Tämä juttu oli keksitty, mutta vastaavia
tosikohtaloitakin löytyy. Toivottavasti joku
tällaisissa tosielämän ongelmissa kamppaileva
löysi tämän ja luki neuvot...
Kun noita juttuja luki niin huomaa että
suomalaiset pohjimmiltaan ovat hyvinkin
toisistaan välittävää kansaa!Paitsi poikkeuksia
aina on mutta kritiikkikin on ihan hyvä
juttu,kunhan sillä ei poljeta vaan lisää
maantasalle ihmistä jolla on oikeasti hätä!
oletko nyt ihan tosissasi että haluat
kihlasormuksen JUURI TUOLTA mieheltä? Lähde pois,
silloin sinulla on mahdollisuus löytää ihminen
joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet.