Rahat!

" Onko tämä reilu järjestelmä? "

On ! Jos nuo työt teettäis vieraalla, summa olisi yli tonnin.
Ja yleensäkin , kun on suhteessa ja jos ei omasta halustaan huolimatta saa töitä, niin kyllä sen kuuluu maksaa jolla on rahaa, ja miehesi palkka on varsin hyvä.

Voit elää aivan hyvällä omalla tunnolla. Itse olin aikoinaan juuri samassa asemassa. Mitään tuloja minulla ei ollut, tein kaikki kotityöt lumitöihin asti, puhumattakaan puiden pilkkomisesta. Synnytin kuusi lasta siinä sivussa, mutta mieheni painui silti toisen syliin, ja avioliitto hajosi.
Miehelläni oli varsin hyvät tulot ja hän oli sitä mieltä, ettei minun tarvitse töitä etsiä. Kadun sinisilmäisyyttäni ja sitä, etten eron jälkeen enää saanut vakituista työpaikkaa, joka olisi ollut sitten todella tarpeen.

Pidä nyt vain huoli siitä, että tiedät tosiaan, missä miehesi on menossa. Itse en aikoinaan uskonut miehen käyttäytyvän noin, olinhan varsinainen kaunotar siihen aikaan. Tosin elintasoh*ksi minua ei koskaan kukaan ole kutsunut. Enkä sellaiseksi itseäni kokenutkaan. Teinhän lujasti töitä kotona, niin että mies sai mennä menojaan. En tosin arvannut, ettei kaikki reissut olleetkaan työmatkoja.

Toivottavasti sinun miehesi on tosi mies.

Kyllä mä ymmärrän sen, ettei se ole reilua jos vuosia toinen vaan maksaa - paitsi jos se molemmille sopii. Mutta eikös perhe ole perhe, eikös yhdessä asuessa olla perhe? Joten eikös me sitten silloin pysytä yhdessä ja elätetä toinen toisiamme jos tulee vaikea paikka. Pitääkö rakkaus ja koti oikeasti ostaa? Minusta sinäkin tavallaan ostat sitä, on tietty hyvä että teet kotitöitä etkä laiskana makaa sohvalla, mutta eikös koti ole ihan yhteinen vaikeinakin aikoina?
Minusta tuntuu, että sinä pidät itseäsi maksullisena. Sinulla on huono omatunto kun et voi maksaa ja maksat työllä kun ei ole rahaa, maksat ja ostat rakkautta ja olemassa olosi perheessänne. Miksi?

Jos tietenkin asuisit yksin, löytäisit kyllä varmemmin töitä tai olisit kadulla. Eli kysehän ei ole siitä. Pakko on hyvä syy.
Jotenkin siis koko systeemi on jonkun peitossa. Sinulla on huono omatunto, koska et todellisuudessa halua löytää töitä. Koska tiedät että hankit karenssin jostain omaa syytäsi ilmeisesti, ja jos olisit yksin, joutuisit paljon kovemmalla kädellä selviämään siitä. Vaikka ottamaan kaksi osa-aikaista työtä tms. mutta et pärjäisi noin. Huono omatuntosi ehkä juontaa siis siitä, että tiedät itsekin että et oikeasti tee kaikkeasi selvitäksesi. Mutta se, että pitääkö sinun vai ei, on sinun päätöksesi, sillä se ei liity siihen, pystyykö miehesi maksamaan tai onko sinulla oikeus olla perheessä missä olet.
Miehesi pystyy maksamaan ja perheessä ollaan rakkauden eikä rahan takia. Jokaisessa elämäntilanteessa mennään sen mukaan, mitä on.

Huorittelijoille saa aina ärähtää. Miehelläsi on todella idiootteja kavereita ja itse kannattaisin sen niin kylmän viileästi kertomista, että he todella tajuaisivat. Toteaisin ihan rauhallisesti, että huorittelevat miehet näkevät huoria kaikkialla, koska ehkä itse käyvät, ovat itse huoria tai sitten muuten vaan vajaita, ja olen vaan sitä mieltä, että kaverin naista huorittelevat ovat joka tapauksessa täysiä ääliöitä. En lähtisi edes riitelemään, haukkuisin heidät vaan silmää räpäyttämättä, täysin rauhallisesti ja kylmästi.

Ole onnellinen, ettet asu yksin, sossusta et saisi karenssin takia täyttä rahaa kuitenkaan, joten olisit yksin asuvana todella ku**ssa. Ole kiitollinen, että elämän tilanteesi sallii tuon.
Keskity olennaiseen.

Olet alistetussa asemassa ja köyhyydessä. 200e ei ole oikein. Sun pitäisi saada 650e. Miehesi ei huolehdi velvollisuudestaan huolehtia omaisestaan eli sinusta, vaan laistaa täysin. Susottelen että hankit oman asunnon ja et ole naimisisssa/avoliitossa, jos työttömyys jatkuu nyt. Nähdä voi muutenkin, ettei yksin itke. Sovitte vaan miehen kanssa asiat miten tuntuu.. Itse tiedät parhaiten mitä haluat tehdä työksi tai opiskella, ja joskus eläkekin on ok jos jaksaminen loppuu. Voit myös (jos on innnokkuutta) mennä katsomaan rekrytointifirmaa, kysyä suoraan isolta yritykseltä työtä tai lähettää CV tai työnäytteit - soittaakin/käydä/esittäytyä/linkittää/verkostoitua. Voit myös pyytää tuttujasi tai miestä puhumaan sut firmaan. Voit pyytää myös mieheltä lisää rahaa (kannatan tätä vaihtoehtoa) tai vanhemmiltasi, ja kertoa heikko tilanteesi ettei sossusta saa ja karenssi tuli vahingossa. Lainaaminen ei oikein toimi, ei ole varmaa että sen saisi maksettua takaisin. Ja voit kertoa suunnitelmasi jatkoon. Miehen kaverit eivät ole oikeutettuja kutsumaan sillä nimellä, miten voit nähdä heitä, eikö mies puolusta sua.

Missään nimessä ei huonoa omaatuntoa sinulle tai syytöstä - olet yrittänyt riittävästi. Siivous kuuluu tehdä puoliksi vaikka olisit työtön, mies kanssa - toki jos haluat miellyttää mutta ei se kiva ole sulle. Ainoa on mies, jolla se huono omatunto pitäisi olla kun ei susta huolehdi riittävästi. Tai vanhempasi jotka eivät auta. Pidä oikeuksistasi kiinni, vaadi myös lakimuutosta jatkossa ettei karenssia/leikkausta tule ihmisille ja että puolison tulot eivät vaikuttaisi. Tarkista myös saatko tukia, älä oleta mitään. Mitä muut ovat tehneet tuossa tilanteessa, kysele palstat ja muut. Googlehakuja tee. Voit myös saada lisätuloja hankkimalla laitteen ja valmistamalla sitä mikä tuntuu sinusta hyvälle. Harrastuksesi kautta voit myös keksiä jotain uutta. Luovasti.

Voit myös katsoa lakia, millä tavalla se velvoittaa puolisoa sossun mielestä. Tai siis valtion mielestä. Älä nöyrry ja kumartele muita loputtomasti, se on turhaa. Sen verran pitää pitää kiinni ihmisarvoisesta elämästä. 200e on pelkkä masennuksen/ahdistuksen aihe. Rangaistus ei ole oikein valtiolta. Eikä keneltäkään. Kannustakaamme toisiamme elämässä.

Onhan sulla töitä. Olet miehen palvelija ja miehes maksaa sun elämisen siten.

No toi oli vitsi, mun mielestä sun pitää erota miehestäs.

Jos tosissaan yrität löytää töitä ja on suunniltemat laadittu työkkärissä ym. ja vieläpä hoidat kotihommia, niin ei ole syytä tuntea alemmuutta. Karenssihan ei kestä kuin muutaman kuukauden...? Tottahan tiedän kyllä että työttömyyden pitkittyessä epätoivokin kasvaa ja töiden löytäminen tuntuu vaan toivottomammalta, mutta itsekin olin valmistumisen jälkeen työttömänä 9 kuukautta ennenkuin löysin työpaikan. Jos ei ole kunnollista koulutusta, niin voisiko opiskelu auttaa...?

Ihmettelen vaan miten miehesi suvaitsee kavereidensa naljailla sinun kustannuksellasi? Kuulostavat vaan niin sovinistijunttipelleiltä. Lähteekö mies naljailuun mukaan nauramaan tms. siitä pitäisi keskustella...

Älä ainakaan "kilttiä" miestä ota tosissasi, se on vaan katkera ja yksinkertainen, hieman vajaavainen peräkammarin poika joka aina täällä palstoilla itkee miten kaikki naiset on ääliöitä kun eivät tule kotoa hakemaan tai halua muutenkaan suhteeseen, nyyh nyyh...

Kunhan kyselet pohjimmiltasi tyytyväisenä!

Elin samanlaista elämää vuosikaudet edes etsimättä työtä ja saamatta rahaa mistään penniäkään.
Jos olisin ilmoittautunut tv-toimistoon niin minut olisi osoitettu välittömästi johonkin joten en viitsinyt leikkiä.
Tämä oli mieheni kanssa sovittu järjestely.
Meillä ei ollut koiraa enkä ollut uuttera kodin hengetär mutta kolmen vuoden jälkeen hankimme kaksi lasta lyhyin välein.

Kotivuosina minä hoidin kaiken. Mieheni ei tarvinnut huolehtia muusta kuin rahan ansaitsemisesta eikä se suinkaan ollut palkkatyötä tekevällä huipputasoa.
Jopa valmistellessamme ok:n rakentamista minä hankin kaikki tiilet, eristeet, kaakelit, klinkkerit, keittiökalusteet, maalit yms. ja olin viikkokkausia rakennusmiesten apurina.

Lasten tultua ala-asteikään menin osa-aikaiseen työhön saadakseni enemmän kontakteja ulkoiseen maailmaan ja ihmisiin.

Missään vaiheessa en tuntenut huonoa omaatuntoa, päin vastoin.
Tunsin roolini hyvinkin tärkeäksi ennen rakentamistakin.
Minua ei myöskään huoriteltu vaan joskus naljailtiin luksusrouvaksi enkä pitänyt sitä pahana.

Mielestäni tuossa elintasohuora naljailussa on positiivinen, kateuden sävyttämä perusvivahde. Ole tyytyväinen!

Meillä taas nainen maksaa kaiken ja minä lusmuilen. Voiko parempaa olla.OLen kirjoilla toisaalla mutta asun muijan tykönä ja saan rahaa kelasta. Muija tiena jotain 4 tonnia käteen ja minä saan tuhlata.

..............