Onpa se hankalaa luottaa uuteen mieheen kun edellinen parisuhde kaatui siihen kun mies petti. Nyt tässä uudessa suhteessa epäilen jokaista miehen liikettä vaikka tunnettu ollaan vasta vajaa kuukausi ja nyt ollaan mm. jo tapeltu. Epäilen melkeen koko aika jotain esim. sitä kun miehellä on kaksi puhelinta toinen työ ja toinen kotipuhelin. Mietin sitä, että jos mies ei heti laita viestiä, että hän on kyllästynyt. Epäilen vain, että hän pyörittää muitakin naisia samalla vaikka mitään todisteita ei ole. Ainoastaan nämä epäilyt tulevat pääni sisältä. Miten sitä oppii luottaan? Välillä olen jopa miettinyt, että ehdotan hänelle avosuhdetta, että hän saa luvalla tehdä mitä haluaa vaikka hän ei koskaan siihen suostuisi hän on kertonut, että on vain yhden naisen mies. En tiiä mitä tässä tekee surettaa vaan kun ei pysty luottaan.
Miten luottaa mieheen?
luottamusko?
14310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos oot jo tapellu sen kans niin ei kannata jatkaa enään.
No sori nyt vaan mutta jatketaan. Oikee neropatti vastaus taas. Yleiset vastauksen täällä on aina ollu Jätä se, tai kaikki miehet pettää se on sika yms. pask.aa.
Ajattelin kokeilla josko täältä saisi vastauksia JÄRKEVIÄ sellaisia!
Parisuhdetta kumpikin haluaa mutta minun osaltani on päästävä yli siitä pelosta, että taas petettäisiin mutta MITEN?
Valitettavasti "Mies pettää aina" tyyppiset ennusteet puhtaaksi viljeltynä johtavat lopulta ennusteen toteutumiseen. Sitten ihmetellään miten tämä ja seuraavakin suhde pyllähti mielensä myrkyttäneen epäilyihin ja hankalaan suhtautumiseen.
Olisikohan kyseessä turvattomuuden tunteen aiheuttamasta henkisestä lukosta ja kontrolloin tarpeesta, jotka estävät todellisen suhteen kehittymisen. Toista pidetään jo valmiiksi puoliksi "ulkona", ettei hän vaan pääse satuttamaan.
Parisuhde on kahdenvälinen luottamus. Se joko on tai ei. Jos et kykene luottamaan "myyt sekundaa" puolisollesi ja vaadit itse täyttä laatua. Reilua eikö totta?
Jos epäilyt ovat pääsi sisällä, siellä niitä pitää hoitaakin, mahdollisesti vaikka ammattiauttajan kanssa, mikäli muuten on hankalaa. Olin itse hiukan vastaavassa tilanteessa, ja käytin paljon aikaa ja ajattelua, että sain asian itselleni selväksi.
Miehenikin kanssa puhuin, mutta opin tekemään sen harkitusti. Eli en mennyt puhumaan silloin, kun omassa päässä oli "tilanne päällä", vaan vasta kun olin ehtinyt vähän miettiä, mitä mun päässäni oikeastaan tapahtui. Siten pääsin keskustelemaan asioista ilman syyttelyä tai riitelyä. (Usein, mutta ei aina.)
Epäileminen on sikäli ikävä tunne, että jos sen päästää valloilleen, epäilyksen aiheita löytää vaikka mistä. Suhteen alkuajat ovat vaikeimmat, kun ei vielä tunne toista, mutta tunteet voivat olla hyvin myrskyisiä.
Itse olen käyttänyt aikaa vuodesta 2012 lokakuusta asti siihen, että käsittelen tuohon pettämiseen liittyvät traumat ja pelot sekä kaikki mahdolliset tuntemukset mitä se pettäminen aiheutti. Ammattiauttajan kanssa olen käsitellyt niitä vuodesta 2012 asti aina tähän päivään mutta kun ei vaan uskalla luottaa vaikka tämän miehen kanssa todella haluan olla. Tämä mies kolahti minuun tuon pettämisen jälkeen olen käynyt treffeillä muutaman kerran mutta ei kiinnosnut minua nämä herrat silloin mutta tämä kiinnostaa enkä todellakaan halua itse tätä pilata vain vanhojen kokemusten takia.
Ei kai siinä auta muu kuin jatkaa käsittelemistä. Ajattelisin, että uuden suhteen aloittaminen tuo vanhat kokemukset uudestaan pinnalle, vaikka niitä kuinka olis käsitellyt. Silloin on jotenkin niin tosipaikan edessä.
Tällainen on suurinpiirtein tunnelukkosi:
Olet vihainen exällesi, mutta hän ei ole sinua kuuntelemassa, joten käytännössä olet vihainen vain itsellesi, koska kannat tätä taakkaa yhä mukanasi, mutta et pysty omimaan tätä vihan tunnettasi, koska syytät ex-miestäsi luottamuksen menettämisestä, joten heijastat pelkosi ja vihasi uuteen mieheesi, ja vaadit käytännössä häneltä täydellistä käytöstä, koska kaikki toiminta joka poikkeaa tästä vaatimastasi käytöksestä herättää sinussa pelkoreaktion, joka pistää tämän myllyn taas käyntiin.
Harhautat vain itseäsi. Niin kauan kuin syytät edellistä pettäjämiestäsi luottamukseen liittyvistä ongelmistasi et pääse pintaa syvemmälle.
Sinulla avain ongelmiisi, ei uudella eikä vanhalla miehelläsi.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu.
Niin, se on vaikeaa, se luottaminen.
Minun ex-mieheni petti aikoinaan, vaikka luulin, että hän on sellainen joka viimeiseksi maailmassa sen tekee. Siksipä onkin ollut niin hankalaa luottaa enää.
Nykyisen mieheni kanssa olen ollut naimisissa jo 12 vuotta ja aina vaan jaksan epäillä häntä, vaikka hänkin on tekojensa ja puheidensa mukaan sellainen, ettei koskaan sellaista tekisi. Niin, mistäpä sen voin tietää, en loppujen lopuksi mistään . On vaan pakko luottaa, jotenkin.
En kovin hirveästi rassaa näillä turhilla epäilyksillä miestäni, ehkä pari kertaa vuodessa vaan, eikä hänellä ole onneksi aavistustakaan kuinka vakavasti häntä epäilen. En edes kehtaisi joka kerta mainita kun mieleeni tulee näitä keksimiäni epäilyksiä. Hän ei ansaitse tulla epäillyksi, ainakaan toistaiseksi.
Hyvin olen pystynyt pitämään suuremmat mölyt mahassani, ihan vain siksi, etten tekisi itsestäni naurettavaa. Onkin paljon helpompi elää kun pitää isommat turhat asiat itsellään. Kun pidättäytyy sanomasta mustasukkaisia epäilyksiä, jos aihetta ei ole oikeasti, oppii myös siihen, että osaa käsitellä asioita itsekseen. Eihän se kuitenkaan ole toisen vika, jos aiemmassa elämässäni joku on minua kaltoin kohdellut.
Kuulostaa kyllä siltä, ettet vielä ole ollut valmis uuteen suhteeseen, vanhan suhteen arvet edelleen auki ja kaunat kummittelee. Johtuuko nuo riidat juuri tuosta vainoharhaisuudestasi...
Eipä tuossa muu auta, kuin että sinun nyt pitää tsempata pitämään mölyt mahassasi, ajan kanssa sitten helpottaa kun tajuat ettei toinen olekaan niinkuin se eksä.
Jokatapauksessa tuo tilanne ei ole missään mielessä reilu nykyistä kumppaniasi kohtaan, koska kaikki eivät ole pettäjiä, ja rankaiset häntä nyt jonkun hänelle tuntemattoman ihmisen toilailuista, vaikkei ole osaa eikä arpaa koko asiaan, eihän sitä teidä vaikka oikeasti olisikin mitä uskollisin kumppani, mutta pilaat tuon jutun.
Tuollainen avosuhteen ehdottaminen on minusta vähän jopa loukkaavaa uutta poikaystävääsi kohtaan, tuollainen aiheeton perusteeton luottamuspula syö sisältä kuin loinen, särkee sydäntä.
Jos et saa itseäsi psyykattua niin tuo tehdä suhde kaatuu vainoharhoihisi...ei kukaan jaksa elää tuntien jatkuvasti ettei avosteta ja luoteta... varsinkaan kun ei ole tehnyt mitään miksi sitä vainoamista ansaitsisi.
Pelko on loputon energian lähde. Toiset tuntuvat pitävän itseään sillä käynnissä ihan hamaan tappiin asti.
Tragediana on, että syyttömät aina "maksavat viulut" ja kärsivät aivan turhaan. Jos suhteessa on vielä lapsia, saadaan pahimmassa tapauksessa pelko sujuvasti siirrettyä perintönä jälkipolville.
mikäs marttyyri täällä huutelee.
Naiset ovat aina jotain muuta vailla mistä nalkuttavat. Koe. Opi. Muutu.
Tuollainen epäluottamus on erittäin harmillista, koska teet sillä itsellesi ja miehellesi paljon hallaa. Nykyinen mies on eri mies, kuin entisesi, hän ansaitsee sen, ettet kaada hänen niskaan jotain mitä exäsi teki, ja ihan ilman mitään syytä. Teidän suhde ansaitsee sen. Älä roiku menneessä, päästä siitä irti. Ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta anna suhteellenne reilu mahdollisuus. Tuolla epäilyllä olet epäreilu miestä kohtaan. Samalla lailla olet epäreilu itseäsi kohtaan, kun et tartu hyvin mielin saatuun tilaisuuteen, vaan myrkytät sen ajatuksillasi. Se väkisinkin vaikuttaa siihen miten käyttäydyt, ja voi maksaa koko suhteen.
Minä tiedän, mitä teet. Olet yksinäsi, ilman mitään seurusteluja niin kauan, että pääset edellisestä suhteesta ja sen päättymisestä yli. Juttele vaikka ammattiauttajan kanssa asiasta. Ethän sä voi kenenkään kanssa seurustella ennenkuin opit taas luottamaan ihmisiin.
Jos sun ajatukset pyörii koko ajan pettämisessä, niin uudella miehellä ei ole helppoa sun kanssa. Saattaapa olla, että aiheettomien epäilyjen syömänä heittää hanskat naulaan ja jättää sut. Ja sitten sä taas itket, miten epäluotettavia miehet on.
Oma pää ensin kuntoon, sitten vasta uusi yritys seurustella, eikö niin?
Elin edellisen parisuhteen aiemmin petetyksi tulleen miehen kanssa. Ja voin sanoa, että rankkaa oli! Ei mennyt minulla jakeluun, että minua epäillään jostain, mitä joku muu on tehnyt joskus paljon aikaisemmin. Yritin ymmärtää. Ja taas yritin. Ja taas... Jos mies ei tavoittanut minua puhelimeen 16:05, jolloin olin yleensä päässyt töistä, oli tavatessamme hel-vet-ti irti. Seurasi mökötystä ja niskojen nakkelua, kun en "välitä vastata puhelimeen" ja "missä mahdoin olla"... Herranen aika! Saatoinhan olla töissä 16:10:een tai vaikkapa kaupan kassajonossa niin, etten kuullut kännykän soimista! Samanlainen rimppaaminen ja epäily jatkui... Työpaikan pikkujoulu oli tapaus sinänsä: sitä edelsi viikkojen kiukuttelu "et välitä yhtään mun tunteistani"-tyyliin. Ok, olisin toki voinut jättää pikkujoulun väliin, ei se minulle mikään vuoden kohokohta ollut - mutta päätin, että menen ja toinen saa luvan oppia ymmärtämään, että minä en ole hänen exänsä enkä petä joka käänteessä. Siedätyshoitoa kehiin!
No, tilanne tasaantui jonkin verran eikä tämä edellä kertomani ollut syy eroomme, no en voi tietenkään sanoa, etteikö yhtään vaakakupissa painanut... Parisen vuotta yritin rakkaudellani parantaa miehen rikkinäistä sydäntä, mutta kun toinen vain ottaa antamatta paljon mitään, en jaksanut.
Ei kukaan voi "opettaa" sinua luottamaan. Päätöksen luottaa toiseen on tultava sinusta itsestäsi. Ei auta, vaikka toinen osoittaa olevansa täysin luotettava - epäilevän osapuolen on saatava mielensä liikkeet kuriin ja ymmärrettävä, ettei toinen todellakaan ole ansainnut jatkuvaa epäillystä, hän EI ole se ihminen, joka aiemmin petti. Uuden ihmisen asia ei ole hoitaa kuntoon vanhoja haavojasi, vaan sinun itse on päätettävä, että hoidat ne kuntoon. Mitään "vakuutustahan" ei ole otettavissa pettämistä vastaan. Mitään ei saa, jollei uskalla - joskus tulee turpaan, toisinaan ei.