Miksi te ihmiset eroatte toisistanne, vaikka on lapsia?Miksi haluatte jatkaa murrosikäänne, vaikka olette aikuisia?
Luin juuri toiselta palstalta lasten ahdistuskertomuksia vanhempien avioeron vuoksi.Miksi ette voi pitäytyä kohtuuriitelyssä ilman vökivaltaa ja alkoholia ja haluatte pilata lastenne elämän?
Hakekaa apua itsellenne!
Lasten ei tarvitse kärsiä teidän hullutuksien vuoksi ja hypätä kodista toiseen.Teidän mielestä se on helppoa ja vaivatonta, koska ette joudu itse tekemään sitä.Eikö empatiakykynne riitä edes siihen, että voisitte tinkiä omista haluistanne?
Luin juuri toiselta palstalta lasten ahdistuskertomuksia vanhempien avioeron vuoksi.Miksi ette voi pitäytyä kohtuuriitelyssä ilman vökivaltaa ja alkoholia ja haluatte pilata lastenne elämän?
Hakekaa apua itsellenne!
Lasten ei tarvitse kärsiä teidän hullutuksien vuoksi ja hypätä kodista toiseen.Teidän mielestä se on helppoa ja vaivatonta, koska ette joudu itse tekemään sitä.Eikö empatiakykynne riitä edes siihen, että voisitte tinkiä omista haluistanne?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos on huono suhde, eikä mikään auta, niin on parempi erota.
Lapset kärsii paljon enemmän huonossa ilmapiirissä, kuin turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä.
Lapset voivat olla vaikka vko / vko kummallakin vanhemmallaan.
Moni kitkuttaa juurikin lasten takia huonossa suhteessa mikä on täysin hullua.
Voishan sen tietty huomata ennen lasten hankintaa ettei tästä mitään tuu, että on huono suhde. Yksi elämä voi pilata monta elämää.
Kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi ja perhe-elämään, ja lasten tulon myötä vasta tämä tietenkin selviää.
Luulisi tämän olevan sanomattakin selvä.
Niin yksi elämä meillä on, yritätte eroilla saada sitä moneksi elämäksi.
Mikäs siinä jos pitää joka miehen pillit käydä tutkimassa ja tai joka naisen vaot kyntämässä.
Yksi asia mieleen, ei yhtäkään lasta, joille nämä asiat ovat tärkeämpiä kuin mikään muu elämässä. Ihan rauhassa sotkekaa oma elämänne, mutta älkää koskaan perheelliseen koskeko, älkää myöskään itse perhettä laittako, te rikotte kaiken.
Siitä sitä vain itse kokeilemaan tuota vuoroviikko asumista itse, silloin vasta ymmärrätte miten rankkaa se on.
Aina on tavarat toisessa paikassa ja kaverit myös, lapsi ei voi saada kaveripiiri, sillä hänet unohdetaan, kun on poissa aina viikon. Tilalle löytyy kavereita jotka asuvat ja pysyvät paikallaan.
Sitten vielä siellä kodeissa on niitä uusia suhteitanne, jotka melkein järjestään vain haukkuvat lapsianne ja määräilevät mitä kummallisempia määräyksiä.
Nämä uudet suhteet tahtovat myös syyllistää lapsianne, sillä hehän ovat liikaa aina ja joka paikassa.
En ymmärrä sun ajatusmaailmaa. Jos on huono suhde, niin minä ainakin eroan. Sinä voit räpiköidä millaisessa suhteessa tahansa. Se on sinun asia millaisen elämä elät.
Kun asiat hoitaa aikuismaisesti, niin lapset eivät kärsi yhtään erosta.
"Voishan sen tietty huomata ennen lasten hankintaa ettei tästä mitään tuu..2
Juu, ilman muuta. Jokaisellahan on kristallipallo, josta näkee tulevaisuuteen...
"Kun asiat hoitaa aikuismaisesti, niin lapset eivät kärsi yhtään erosta"
Juuri näin. Erosta itsestään lapset eivät kärsi. Mutta voivat hyvinkin kärsiä vanhempien parisuhde- ym. ongelmista.
--niin minä ainakin eroan.--
Just, sen kyllä huomaa 70% eroista on naisten hakemia.
Onnittelut aloittajalle, jos itse olet saanut hyvän suhteen. Eron voi ymmärtää vain se joka on käynyt sen läpi, ei kukaan muu. Ja ne syyt. Siksi aloittajan on turha vaivata asialla päätään.
"aloittajan on turha vaivata asialla päätään."
Miksiköhän niin monet vaivaavatkin päätään asioilla, jotka eivät heille mitenkään kuulu?
Olet varmasti menestynyt omassa elämässäsi. Lapsesi ovat kauniita ja älykkäitä.
'Niin myös minulla. Lapset ovat kaikkeni ja heidän puolestaan olisin valmis ihan mihin tahansa. Mutta jos annan isän toteuttaa uhkauksensa, eli tappaa minut. Näille lapsille ei jää mitään. Heillä ei olisi isää eikä äitiä.
Voin muuttaa omaa käytöstäni, mutta en exän. Lääkehouruissa riehuvaa miestä en kaipaa lasteni lähelle.
Kumman sinä valitsisit? Eämän vai kuoleman?
Osaat arvostella minua, joten osaat varmaan päättää myös minun puolestani?
Jos odottaa liian kauan, ei koskaan ehdi. Monasti kannattaa lähteä. Oliin itsekin aikanaan epävarma ja meni siinä tovi, mutta sitten elämä oli kuin silkkiä vaan. Noita sinkkuja ja sinkkuuntuneita naisia oli Helsingissä hillittömästi. Hillitön olin itsekin. Se oli vekkulia aikaa. Siinä meni kymmenen vuotta. Sitten rauhoituin, mutta muistelen aikaa vieläkin hyvällä. Kiikkustuolissa on kiva hymyillä. Kaikesta ei parane puhella...
Ai sinä taas.... Mitäs, jos itse hakisit apua itsellesi, kun toisten tekemiset tuntuvat niin kovin ahdistavan?