Törmäsin viidentoista vuoden takaiseen ihastukseeni lukiosta baarissa ja muun minun puoleltani pakotetun (näin uskon) rupattelun ohella paljastin olleeni häneen todella ihastunut lukiossa. Tuota lukuunottamatta en yrittänyt jatkaa keskustelua tai muutenkaan tutustua, olenhan itsekin parisuhteessa. Tyyppi näytti ottavan asian rauhallisesti, mutta nyt mietin, toteutuiko todennäköisimmin jokin seuraavista (ja mikä?):
a) se luuli minun yrittävän iskeä ja suhtautui siihen positiivisesti/negatiivisesti (ihan sama, en yrittänyt ja lähdin takaisin poikaystäväni luo, mutta jos se arveli mun olevan polygamisti)
b) sen itsetunto ja täten elämänilo parani (olen nähnyt sen samalla psykiatrian poliklinikalla jolla käyn itsekin)
c) se pelkää stalkkerointia eikä enää koskaan lähde kaupungille
d) jokin muu, mikä?
a) se luuli minun yrittävän iskeä ja suhtautui siihen positiivisesti/negatiivisesti (ihan sama, en yrittänyt ja lähdin takaisin poikaystäväni luo, mutta jos se arveli mun olevan polygamisti)
b) sen itsetunto ja täten elämänilo parani (olen nähnyt sen samalla psykiatrian poliklinikalla jolla käyn itsekin)
c) se pelkää stalkkerointia eikä enää koskaan lähde kaupungille
d) jokin muu, mikä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
d) Se varmaan ajatteli, että et enää ole ihastunut, koska jos olisit vielä ihastunut niin et olisi puhunut asiasta mitään. Ja jos se ei itse ole kiinnostunut, niin tuskin ajatteli mitään kummempia.