Mieheni on 50 vuotias ja levoton sielu. Ei ole tullut 50-villitys, kun hän on aina ollut tämmöinen. Esimerkiksi hän ei kykene istumaan alas ja katselemaan televisiota. Jos hän ottaa kaukosäätimen käteen, tulee vain kiroiluja huonoista ohjelmista. Kaikki asiat ovat muutenkin perkelettä ja vittua: Huomenna on perkele työpäivä. Perkele, kun nukutti hyvin.... Vittu, kun oli paljon jengiä...
Yhtään hetkeä, jolloin voisi vain olla ja nauttia vapaahetkistä ja -päivistä, ei onnistu. On (perkele) niin paljon tekemistä, että ei voi joskus vaan olla, koko ajan täytyy mennä paikasta toiseen, juosta kylästä kylään, soitella kavereille jne. Mitään esim lomia ei voi suunnitella eteenpäin, kun on niin paljon tekemistä. Ei ennätä lomailla.
Eikä puhe auta, kun ei ole halua ymmärtää asioita toisesta ja toisen näkökulmasta.
Tässä vain pari riviä siitä, mitä mietin. Milloin viiskymppinen mies oppii, että kerkeisi sitä vähemmälläkin, vai oppiiko se?
Yhtään hetkeä, jolloin voisi vain olla ja nauttia vapaahetkistä ja -päivistä, ei onnistu. On (perkele) niin paljon tekemistä, että ei voi joskus vaan olla, koko ajan täytyy mennä paikasta toiseen, juosta kylästä kylään, soitella kavereille jne. Mitään esim lomia ei voi suunnitella eteenpäin, kun on niin paljon tekemistä. Ei ennätä lomailla.
Eikä puhe auta, kun ei ole halua ymmärtää asioita toisesta ja toisen näkökulmasta.
Tässä vain pari riviä siitä, mitä mietin. Milloin viiskymppinen mies oppii, että kerkeisi sitä vähemmälläkin, vai oppiiko se?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näetkö miehessäsi hyviäkin puolia? Ilmeisesti hänen negatiivisuutensa on tarttunut sinuunkin tai sinun häneen..
Jos ei mies kelpaa, miksi enää edes olet hänen kanssaan?
Niiin, se miksi miehesi ehkä pitää yllä kaiken aikaan jotain puuhaa ja kiirettä olevinaan on koska, se ei alitajuisesti (ja osittain jopa ehkä tietoisestikin) halua pysähtyä koska silloin voisi nousta esiin elämässä ahdistavia asioita.Joten, on helpompi laittaa täysi ravi päälle ja antaa mennä, ilman suurempia pysähtymisiä.Ja onhan siis olemassa ahkeria ihmisiä jotka jaksavat tehdä paljon mutta, nekin myös pysähtyvät edes joskus.Ja jos asia on noin, niin mies ei pysähdy ennen kuin haluaa ja uskaltaa ajatella asioita.
Onkos pakko olla: Ei tietenkään ole pakko olla. Koetan kuitenkin olla sen hyvän vuoksi, jota meillä on. Ja yritän olla tartuttamatta negatiivistä ajattelutapaa itseeni. Negatiivisyys toisinaan ahdistaa minua kovasti, kun olen aina pyrkinyt itse olemaan peruspositiivinen ja ajattelemaan, että synkälläkin pilvellä on hopea reunus. Mutta edes rakkaus ei "paranna" negatiivistä luonnetta, vaikka sitäkin koetan.
Totta puhut mies 28v. Tuo voi olla yksi pointti hänen levottomassa sielussaan. Tiedän toki hänen arkoja paikkoja ja heikkouksiaan, joista josku viinapäissään kertoilee (ei juoppo mies kuitenkaan) ja tunnen tietysti vuosikausien ajalta hänet.
Joskus myös tuntuu, että kaikki muu on tärkeäpää kuin koti ja omat läheiset: kaverit ja työ. Luotan kuitenkin mieheeni tekemisissään. Näin kun ajattelee, niin voihan se olla vikaa myös minussa, kun hän ei kotona viihdy.
Estrogeenia perseeseen!
...................