Olen 27-vuotias mies. Aloitin juuri uuden koulun. Luokallamme on 25 tyttöä/naista. Heistä 22 on varattuja. Kolme noin 20-vuotiasta "bilettäjää" on vapaana. Ikänsäkin puolesta liian nuoria minulle.
Hommasin joku aika sitten koiran. Lähipuiston vakikävijöissä on kymmenisen nuorehkoa naista. Heistä yhdeksän on varattuja. Yksi vapaa, joka ei satu iskemään minuun millään tasolla.
Urheiluharrastuksessani ei ole yhtäkään naista. Lisäksi avoimen yliopiston kurssilla jonka aloitin on vajaa kymmenen naista. En ole tehnyt kummoisempaa tuttavuutta kuin muutaman heistä kanssa, mutta kaikki kolme ovat varattuja. Muut harrastukseni ovat yksilöharrastuksia.
(Ja nämä kaikki naiset ovat oikeasti varattuja eivätkä vain sanoneet minulle niin. Tilanne ei siis ole tullut esille minun ilmaistessani kiinnostukseni, vaan yleisessä puheessa ja osan olen nähnyt poikaystäviensä seurassa.)
Kaveripiirini on suht pieni ja enimmäkseen miehistä koostuva. Muutama lähes ikisinkku ja pari tyyppiä jotka iskevät "nuoria bimboja" (joilla on vaan bimboja kavereita) yhden illan / lyhyisiin suhteisiin. Yksi tasapainoisesti seurusteleva tyyppi löytyy, mutten oikeastaan juuri ikinä hänen kumppaninsa naiskavereihin törmää.
Yökerhojen tunnelma on mielestäni inhottava (ja porukka keskimäärin liian nuorta), enkä ole oikeastaan ikinä "iskubaareistakaan" pitänyt. Nettideittailu taas tuntuu aivan luonnottomalta itsensä markkinoinnilta ja kasvottomille (vaikka näkisi kuvan) ihmisille puhumiselta.
HELVETIN TURHAUTTAVAA!!!
Hommasin joku aika sitten koiran. Lähipuiston vakikävijöissä on kymmenisen nuorehkoa naista. Heistä yhdeksän on varattuja. Yksi vapaa, joka ei satu iskemään minuun millään tasolla.
Urheiluharrastuksessani ei ole yhtäkään naista. Lisäksi avoimen yliopiston kurssilla jonka aloitin on vajaa kymmenen naista. En ole tehnyt kummoisempaa tuttavuutta kuin muutaman heistä kanssa, mutta kaikki kolme ovat varattuja. Muut harrastukseni ovat yksilöharrastuksia.
(Ja nämä kaikki naiset ovat oikeasti varattuja eivätkä vain sanoneet minulle niin. Tilanne ei siis ole tullut esille minun ilmaistessani kiinnostukseni, vaan yleisessä puheessa ja osan olen nähnyt poikaystäviensä seurassa.)
Kaveripiirini on suht pieni ja enimmäkseen miehistä koostuva. Muutama lähes ikisinkku ja pari tyyppiä jotka iskevät "nuoria bimboja" (joilla on vaan bimboja kavereita) yhden illan / lyhyisiin suhteisiin. Yksi tasapainoisesti seurusteleva tyyppi löytyy, mutten oikeastaan juuri ikinä hänen kumppaninsa naiskavereihin törmää.
Yökerhojen tunnelma on mielestäni inhottava (ja porukka keskimäärin liian nuorta), enkä ole oikeastaan ikinä "iskubaareistakaan" pitänyt. Nettideittailu taas tuntuu aivan luonnottomalta itsensä markkinoinnilta ja kasvottomille (vaikka näkisi kuvan) ihmisille puhumiselta.
HELVETIN TURHAUTTAVAA!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joo-o, aivan varmasti on yhdellä luokalla 25 naisoppilasta.
Eikä seitsemän vuoden ikäero ole yhtään mitään, jos nuorempikin on parikymppinen.
Voi olla, itsellä oli myös about 25 naista luokalla kun opiskelin hoitsuksi.
Kummallista kyllä miten naiset on koko ajan varattuja mutta vain ihan pieni osa miehistä on varattuja.
Sama homma täälläkin, itse en ole seurustellut päivääkään mutta täysin tavis isosiskollani on ollut jo 3 eri miestä vähintään.
Koulussamme on varmaan lähes 90% naisia. Luokat ovat yleensä 25-30 oppilasta. Mikä tuossa on niin ihmeellistä?
Jos seitsemän vuoden ikäero ei tässä iässä tunnu miltään, niin minun näkökulmastani jokin henkisessä kehityksessä niin sanotusti kusee. Itse olen ainakin kehittynyt/muuttunut valtavasti siitä mitä olin 20-vuotiaana.
Jos naiset edes vähänkin siedettävän näköisiä ovat niin niillä on aina vähintäänkin joku vakipanija jonka nussituttavana ovat.
Niinpä...itsekin olen huomannut että vapaita, lapsettomia naisia ei löydy mistään. Varsinkin jos katselee yli 25-vuotiaita. Ja jos joku nainen eroaa poikaystävästään, hänellä ei mene kuin korkeintaan muutama viikko, niin hänellä on uusi mies.
Mutta ihan sama...en jaksa valittaa, koska sinkkumiehen elämä on niin pirun helppoa. Mutta kyllähän se naisenkaipuu aina silloin tällöin syö miestä ja varsinkin se ketuttaa, kun naiset lankeavat pelimiehiin ja itse saat elää yksin vuodesta toiseen.
Se on myös käsittämätöntä, että kaikenlaiset ja -näköiset naiset kelpaavat miehille. Aivan sama, vaikka naisella olisi 20 kg ylipainoa, veemäinen luonne tai muuten elämässä esim. työ- tai raha-asiat päin hel''ttiä, niin silti aina joku mies huolii hänet. Aina!
Vitttu on kovaa valuuttaa. Ilman sitä ei monikaan kantoväline kiinnosta.
Eli eihän kaikki tapaamasi naiset olleet varattuja, he eivät vain kelvanneet sinulle.
No kellekäs nyt läskit kelpaisi.
No okei, korjaan ekaa lausetta vähän.
Niinpä...itsekin olen huomannut, että vapaita, lapsettomia ja FIKSUJA naisia ei löydy mistään.
Eivät tietenkään kaikki "kelvanneet" minulle. Olen ihastunut vain yhteen noista tapaamistani naisista ja sen päälle kaksi muuta vaikuttivat mielestäni kiinnostavilta. Ihastutko sinä kaikkiin tapaamiisi naisiin? Mutta kyllähän se silti turhauttaa jos lähes kaikki tapaamani naiset ovat varattuja. Se kun tarkoittaa että luultavasti lähes kaikki sellaiset naiset jotka kiinnostavat minua ovat myös varattuja.
Hiljaittain ihastuin yhteen tyttöön yliopistoltani joka myöhemmin osoittautui varatuksi. Viime ihastuksesta olikin jo aikaa lähemmäs kymmenen vuotta, että kyllä se todella harvinaista itseni kohdalla nykyään on. Tilanne on hieman eri kuin joskus peruskouluikäisenä, jolloin ihminen saattaa ihastua lähestulkoon kehen vain vastakkaista sukupuolta olevaan joka vähänkin hymyilee sinuun päin tai katselee sinua sillä silmällä.
Minulla ei moneen vuoteen ole ollut motivaatiota alkaa parisuhteeseen kenenkään kanssa, paitsi nyt hiljaittain sen yhden josta olin kiinnostunut ja joka vuodenvaihteessa muutti toiselle paikkakunnalle asumaan. Sitä monet kaverit ovat kummeksuneet että missä se minun oma parempi puoliskoni on kun kerran ne ovat porskuttaneet parisuhteissa jo teini-ikäisistä asti. Mutta toisaalta vakka kantensa valitsee ja toisille se kynnys kumppaninvalintaan on korkeampi kuin toisilla.
Olen ollut pitkiä aikoja ilman toisen ihmisen seuraa ja silloin päässäni pyörii yhä enemmän vaan kaikenmaailman teoreettisia pohdintoja ja yhteiskunnallisia asioita. Olen tullut iän myötä vaativammaksi pelkästään senkin takia että toivoisin naisen kykenevän sitten vastaamaan noihin ajatuksiini. Eli kiinnostavan naisen löytäminen muuttuu kokoajan vaikeammaksi ja prosessi ruokkii itseään.
Joo varmasti on turhauttavaa. Olet herännyt tähän asiaan liian myöhään. Kortit on jo jaettu ja sinulle ei riittänänyt kun ristikakkonen. Sillä ei pelata. Karua, mutta osasi tulee olemaan sinkkuus loppuelämäsi tai suhde yksinhuoltajaan.
Kun otat tämän asian vastaan sellaisena kun se on niin elämäsi tulee olemaan ongelmattomampaa.
Sinun pitää vain alkaa morjenstella tuntemattomia söpöläisiä kadulla. Kyllä ainakin kahdennensadan kohdalla pitäisi päästä jo treffeille.
t: piiloalfa
Tervetuloa porukkaan.
pippalot kasvaa!
On vapaitakin viehättäviä naisia, tosin (tossa alle kolmekymppisissä vähemmän kun kolmenkympin jälkeen) mutta miksiköhän ne on vapaita? Koska ne haluaa olla. Muutenhan ne olis varattuja. Et löydä niitä mistään, koska ne ei halua löytyä - kun ne haluaa olla vapaita. Ja näin.
hyvä logiikka hermanni!
Meillä töissä toisinpäin: henkilökunnasta puolet on eronneita/sinkkunaisia. Miehet kaikki avo- tai avioliitossa, samoin loput naisista. Ja miehiä ylipäänsä hyvin pieni vähemmistö, alle 1/4 henkilökunnasta. Sama jatkuu kaikissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa, vähimmillään olen laskenut miehiä olevan paikalla 1/8 - poikkeuksena yrityksen hallitus, jossa heitä on kolmannes.
Itse olen miesvaltaisessa työpaikassa eikö minulla ole hajuakaan suurimmasta osasta ovatko he naimisissa vai sinkkuja tai mitä tahansa eikä edes kiinnosta ja tuskinpa heitäkään kiinnostaa onko minulla naista vai ei.
Luultavasti naisvaltaisella työpaikalla tuollainen olisi mahdotonta ettei jokaisen siviilisääty olisi kaikkien tiedossa.