Mikä nykynaisia vaivaa ?

Järkevyys ja työssäkäynti eivät vielä riitä suhteen ylläpitoon. Tarvitaan myös rakkautta, läheisyyttä, välittämistä, toisen huomioimista, yhdessäoloa, osallistumista kotitöihin, ym. vuorovaikutteista kanssakäymistä.

Miehet ovat aika vajavaisia parisuhdetaidoiltaan, siksi suhteet eivät onnistu. Toki naisissakin on omat vajavuutensa..

usein syynä on huono kohtelu, mitätöinti, väkivalta ja kun sitä aikansa kestää, hakee toisen, et eroon pääsee, siinä ei paljon talot paina...

Omasta kokemuksesta tiedän, että se mikä näkyy ulospäin ei ole välttämättä koko totuus. Meidän parisuhteessa isä oli malli-isä, kyläläiset ja sukulaiset olivat valmiita hankkimaan hänelle patsaan isänä olemisesta. Ja niin täydellinen puoliso. Totuus oli paljon karumpi. Kotosalla meillä oli nitroglyseriinillä täytetty mies, jonka arvaamatonta käytöstä oli vaikea ennakoida. Lumihanki tuli tutuksi koko perheelle. Mustelmia peiteltiin niin lapsista kuin äidistäkin, ja kukaan ei uskonut.
Puolikas väärä sana sai aikaan mahtavan raivon, mistä pääsi osalliseksi kaikki mikä tielle osui. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä ja jättää koko mies. Vasta hirvittävien tappouhkausten latelun jälkeen, uskoutuu naamakirjalle, sukulaiset ja ystävät uskoivat, ettei se ole sama mies, minkä he tuntevat. Näitä purkautujia on varmasti muillakin puolisoina kuin minulla.

Totta on, että monesti talon rakentaminen jää kesken, eukolle on jäänyt aikaa luuhastella muualla, kun toinen tekee yön ja päivän kanssa talon rakentamista.

Vaimot vaativat valtavasti, lukevat aina vain uusia sisustuslehti, mutta ymmärtäminen kaikkeen rakentamiseen on täysin nolla sekä siihen miten voimia vaativaa se on.
Sitä vain odotetaan, että se ukko jaksaa hoitaa sen kodin ja lapset ja vielä lämmitellä eukkoakin joka hetki.

No näissä tapauksissa uusi tuskin on sen parempi, voihan se osata sen rahan tuhlauksen ja bilettämisen, turhan nauramisen. Sillä ei tule kattoa pään päälle eikä jatkossa edes niitä nauruja tai läheisyyttä.

Tiedän erään naisen , joka on nokka pystyssä mennyt, kun tuon uuden panomiehen tapasi, mutta nyt se pitääkin elättää, kun on ihan persaukinen, maha kuralla ajan oleva, moninaisten ongelmin kanssa vaahtova tyyppi.
Missähän kohtaa uskaltaa itselleen tunnustaa suuren virheensä ja potkaisee tuon luuserin ulos.

Naisille ei vaan riitä yksinkertaisesti normaali parisuhde! Meilläkin oli aivan normaalia perhe-elämää Hoidin kotiaskareet ja kaikki oli kunnossa petipuuhia myöten, vaan eipä tuo riittänyt ja yllättäen ilmoitti että haluaa erota! Panokset vaan oli todella korkeat sillä siinä meni merhe pirstaleiksi ja ja kärsiviä osapuolia tuli roppakaupalla!
Nyt exällä on jo uusi kierroksessa että ei kun onnea uuteen suhteeseen vielä se arki siinäkin hommassa tulee eteen alkuhuuman hälvettyä.
Itse ainakin olen tässä sen oppinut että en aio pitkään aikaan utta parisuhdetta ruveta väkertämään vaan menen päivä kerrallaan ja kuntoutan itseäni ja odottelen kevättä että jospa se siitä lähtee taas elämä rullaamaan :)

Ulkopuolisen on erittäin helppoa syyllistää se osapuoli, joka on halunnut erota. Olipa kyseessä nainen tai mies. Ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä, mitä neljän seinän sisässä todellisuudessa on tapahtunut. Se tavallinen järkevä työssä käyvä mies on saattanut kotioloissa olla tyranni, jonka tahtoon on koko perheen ollut tyytyminen. Hän on myös voinut olla mies, jolle raha ja uran luominen on ollut tärkeämpää kuin oma perhe. Molemmissa tapauksissa mies on esittänyt mitä mainiointa isää ja aviopuolisoa ulkopuolisille.
Mies on voinut olla myös väkivaltainen. Se on asia, josta valitettavasti vaimot eivät uskalla eronkaan jälkeen puhua ulkopuolisille.
Eli sä et oikeasti voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmisten eron syistä ulkopuolisena ihmisenä. Onko tullut mieleen se vaihtoehtokaan, että pariskunta ei yksinkertaisesti ole vuosien aikana kasvanut ns. yhteen? Heillä ei ole ollut yhteisiä tavoitteita, lasten takia vaan olleet yhdessä? Voisko olla noin? Se omakotitalokin on saatettu laittaa alulle vain toisen toiveesta. Oletko varma, että kyseessä on noissa tapauksissa ollut yhteinen päätös talon rakentamisesta?
Jokainen pari itse tietää eron syyt ja ne ei kuulu kellekään ulkopuoliselle. Jokainen kertoo erostaan muille minkä haluaa. Joku ei kerro mitään ja sitä päätöstä on kunnioitettava eikä vedettävä omia johtopäätöksiä asiasta ja vieläpä kertoa niitä totena eteenpäin.

Tämän ajan malli on että vastoinkäymisiä ei osata hoitaa ja erotaan liian hepposin perustein. Lapset ja puoliso jää taka-alalle kun etsitään itsekeskeisesti omaa onnea tavoitellen. Elämän perusarvot ovat pahasti hukassa.
Uskottomuuteen ei ole kynnys korkealla, on kuvitelmaa että elämä muuttuu onnellisemmaksi kun puolisoa vaihtaa. Jopa media yllyttää pettämään ja seksineuvojat ovat harhautettuja itsekin. Seksin kyllästämä elämä alkaa maistua puulta. Jos näiden neuvojen uskotaan olevan tosia ja niitä seurataan, mennään totaalisesti harhaan.
Naiset ei anna itseään lyödä tai miehen käyttäytyä epäkunnioittavasti, mikä on aivan oikein. Totuuden nimessä on myös "prinsessa"-naisia joille mikään ei riitä. Yhtäkään suhdetta ei voi laittaa samaan muottiin toisen kanssa, jokaisessa on omat vaikeudet ja onnen aiheet. Kuvitelmaa on että parisuhde on aina pelkkää onnea ja kaikesta pitää olla molempien osapuolten samaa mieltä. Ennemmin näin että ne jotka osaa ratkoa parisuhteen ongelmia yhdessä ja luovia eteenpäin ovat onnistujia ja onnellisia ihmisiä. Ongelmat kostautuu tulevaisuudessa lasten kautta kun perheet hajoaa. Lapset ovat sijaiskärsijöinä näissä eroperheissä.
Aina ihmiset opetetaan tavalla tai toisella elämän tärkeä läksy toisen ihmisen kunnioittamisesta ja elämän realismeista. Onni ei ole pelkkä tunne, tunteet ovat heiluvia. Onni on elämän pienissä onnistumisissa.

Itse seuraan poikani elämää, heillä on valtavasti vastoinkäymisiä, epäonnistunut asuntokauppa, pienet tulot ja isot velat. Nyt näyttävät puurtavan innolla yhteisten asioiden hyväksi, jotka omasta mielestäni näyttävät melkein mahdottomilta. Ei voi välttyä ajatukselta, kuinka kauan jaksavat. On tietenkin hyvääkin, ihana lapsi, jota hoidan usein että saavat hengähdysaikaa itselleen ja vähille harrastuksilleen.

Katson että tänä päivänä vaatimuskset selviytyä ovat suuremmat kuin omana aikanani. Ehkä siinä moni nuori vain heittää hanskat tiskiin ja lähteen luullakseen helpompaan elämään. Ex-mieheni sanoi kerran että hän näkee suuren punaisen verhon, jonka takana häntä odottaa parempi elämä. Näyttää ihan tyytyväiseltä nykyään, niin että ilmeisesti odotti. Sitä ehkä nuoretkin odottavat kun on liikaa vaateita.

Naiset eroomukavasta miehestä koska se on tylsä ja sitten ottavat jonkun juopon tilalle. Tiedän muutamia naisia jotka näin on tehneet.

naiseton kunnollinen mies kuin joku renttu. Tyhmät miehet antaa naisten pompotella.

Hyvät naiset! Yhteiskunta on muuttunut! Miksi yleistätte? Suomessa on varmaan yli miljoona aikuista miestä eli kuinka moni heistä ryyppää ja pieksee vaimoaan? N. 500 000 vai? Oikeasti perheväkivalta on syynä vain murto-osaan eroista. Eivätkö naiset muka juo tai ole väkivaltaisia ( ainakin henkinen väkivalta).

Itse en ryyppää ja ole väkivaltainen enkä alista. Talot on rakennettu ja muun perheen tarpeet aina etusijalla. Mikään ei kuitenkaan riitä. Muut kyllä kehuvat että on niin hyvä ja fiksu mies ja talokin on ihan luksusta. Mutta ei... Kaikesta etitään vain virheitä eli mää haluisin sitä ja tatä ja miksi tuo on tuollainen jne.... Niin ja voi, voi kun sun hiukset ovat harmaantuneet ja ruvenneet hieman harvenemaan... listaa riittää.

Yhdessä on oltu jo melkein 30 vuotta ja mittani on tullut täyteen... omin käsin rakentama kämmppä on nyt myynnissä, eikä yhtään harmita.

Ymmärtäisin jos olisin juoppo naisenhakkaaja.

En kuitenkaan leimaa muita naisia yhden perusteella

Hyvä kaveri sai vaimolta kenkää, oli liian insinöörimäinen. Muuten kaikki hyvin mutta liian tylsät jutut.siinä rikkui taas yksi perhe. Eikä tämä ollut ainoa tapaus lähipiirissä.
Mun mielestä meidän suomalaisten systeemissä on jotain pahasti vialla. Perheellä EI Ole enääpaskankaan merkitystä. Parisuhteiden pysyvyys ja yhdessäeläminen EI Ole kiinnostavaa. Tärkeämpää on joogatunnit ja sateenkaariporukan hyvinvointi.

Kyllä on vialla suomalaiset naiset.
Ensin halutaan prinsessa tai mahtihäät, sitten lapsia ja vielä monta. No tässä vaiheessa ilmoittaa, että ei ole läheisyyttä ja ollaan kasvettu erilleen.
Koti pitää olla kuin sisustuslehdestä, vaikka varaa siihen ei ole, velkaa on silmät ja korvat täynnä.
Mikä oma koti se muuten sisustuslehtien mukainen koti on, ei koti ollenkaan.

Mutta on ehditty jo hieman salasuhteilla ja eräänä päivänä sitten onkin eropaperi allekirjoituksella ja "lusikat" oitis jakoon ja eri osoitteisiin.
Kas kummaa kun jo heti alkaa vierailemaan vieras mies ja yökylässä ja pian on muuttanutkin. Vannotaan, että ei tunnettu lainkaan ennen eroa, ja katit koko ympäristö on tiennyt suhteesta.

No eipä tämäkään riitä naiselle, vaan nyt pitää sitten elää sitä elämätöntä elämää, pitää harrastaa, pitää matkustaa, pitää sisustaa, vaan mistä rahat, tietenkin lasten lapsilisät ja elatusmaksut menevä näihin omiin vaatimuksiin.

No entä lapset, viis heistä, siinähän sivussa menevät. Äiti ei tiedä missä lapset milloinkin ovat, tai heidät lykätään hoitoon ihan tuntemattomille uusille ystäville.
Jo kuusivuotias saa jäädä yksin kotiin, ostetaan vaikka perunalastuja lapsen naposteltavaksi. Jääkaappihan on muuten aina tyhjä, kun äidin täytyy syödä "terveellisesti", ei siinä oikein lapsille sopivaa ruokaa löydy.
Syöväthän päiväkodissa ja koulussa, johan se riittääkin.

No uusi mieskin on vain hetken ilo, täytyyhän senkin matkustella yksin ja sillä aikaa äiti menee omissa menoissaan.

Toisi edes ne lapsensa turvalliseen hoitoon, mutta eihän niitä omia vanhempia tai entisiä ystäviä enää voi sietää, kun ihmetelleen tuota menoa katselevat, kuitenkin he nuo lapset hoitaisivat.
Joten älä jätä lapsiasi turvattomasti, vaan huolehdi heistä.
Tätähän et tietenkään halunnut kuulla, sen tiedän, mutta totuushan tämä on et ole enää kunnon äiti vaan olet sortunut johonkin pimentoon.

Eronneet ovat niin herkkiä ottamaan nokkiinsa kaikesta, eivät todellakaan näe itse sitä hulluutta mitä tekevät ja lapsensa voivat unohtaa ja odottaa heiltä aikuisen tapaa selviytyä yksin sillä aikaa kun ovat omilla retkillään, mutta eihän se ole mahdollista millään muotoa.

Kyllä isissäkin löytyy samaa ja ovatkin olleet näitä lastensa unohtajia jo liiton aikana, mutta että äiti sekoaa noin totaalisesti on jo kauhistuttavaa.

Muistakaa tehdä avioehto niin entinen vaimo jää nuolemaan näppejään ja joutuu sossun luukulle.

Omassa lähipiirissäni nuo talot ovat olleet miltei rahastaa miesten projekteja, joita nainen ei alunperinkään ole edes halunnut, mutta miehen mieliksi siihen sitten suostunut.