Rakkaat ihmiset, nyt tarvittaisiin vinkkejä.
Olen kolme kuukautta sitten tavannut miehen, ja
tapaillut häntä
säännöllisesti koko tämän ajan. Onko tämän ajan
jälkeen aivan ennen
kuulumatonta, että emme ole edes halausasteella
suhteessamme.
Miten tällaisen miehen voisin vietellä, hän ei
taida olla kovin helppo nakki.
Ja kertokaa, millaiset kokemukset tai luonne
tällaisella miehellä voisi olla.
Keskustelemme kaikesta, mutta fyysinen läheisyys
on asia, jota näköjään vain
minä kaipaan. Vai mikä tässä on kyseessä?
Olen kolme kuukautta sitten tavannut miehen, ja
tapaillut häntä
säännöllisesti koko tämän ajan. Onko tämän ajan
jälkeen aivan ennen
kuulumatonta, että emme ole edes halausasteella
suhteessamme.
Miten tällaisen miehen voisin vietellä, hän ei
taida olla kovin helppo nakki.
Ja kertokaa, millaiset kokemukset tai luonne
tällaisella miehellä voisi olla.
Keskustelemme kaikesta, mutta fyysinen läheisyys
on asia, jota näköjään vain
minä kaipaan. Vai mikä tässä on kyseessä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä taitaa olla aika erikoinen yksilö, oletko
varma, että on hetero ensinkään.En minä ainakaan
miehenä kestäisi noin kauaa ilman fyysistä
kanssakäymistä.
Et usko, miten ymmälläni minä alan olla. Luulin
itse tavatessani hänet olevani aivan kyllästynyt
miehiin ja miesten seksintarpeeseen. Nyt
huomaankin, että riudun itse, en edes
välttämättä 'puutteessa' vaan fyysisen
kosketuksen olemattomuudessa.
Ikinä en ole tuollaista ennen kohdannut, pois
olen joutunut yleensä pahimpia potkimaan.
Ajatuskin siitä, että enää yrittäisin tehdä
aloitetta, vaikka ottaa kädestä kiinni, tuntuu
ylivoimaiselta. Pitää varmaankin jo luopua
toivosta. Voi, kun joku olisi ollut samassa
tilanteessa ja osaisi kertoa, miten on selvinnyt.
Kun kerran jo nyt tunnet olevasi tyytymätön
tilanteeseen miehen pidättyvyyden takia ja koet
miehen fyysistä koskettamista karttavan käytöksen
harmittavana, niin ei välttämättä kannata alkaa
innoissaan suunnitella mitään vakavampaa.
Asian voisi kai ilmaista niinkin, että ehkette
sovi toisillenne. Mikäli tilanne ei myöhemminkään
muuttuisi toiseksi, vaan saisit aina itse olla
aloitteentekijänä ja rakkauden kerjäläisenä,
moinen fyysisten hellittelyjen puute ja
seksuaalinen "riutuminen" voisi helpostikin saada
itsetunnon vähitellen lerpahtamaan ja mielialan
apeaksi, kärttyisäksi ja kyyniseksi, usko pois.
Nimimerkillä Karvas Kokemus
...jostain jo aiemmin, ja sinulla jos jollakin
taitaa olla kokemusta asiasta. Uskon sinua, ja
kun nyt saan asiasta puhuttua tässä, taidan
luovuttaa. Teen vielä radikaalin aloitteen, ja
jos teho on nolla, lähden omia latujani.
Ota sitä kiinni ja halaa, sitä se odottaa !
Tunneköyhä koti tuottaa tällaisia lukossaolevia,
mutta kyllä ne lukot aukee. Aikaa menee
puolitoista vuotta. Mutta mitä lukon takaa saat,
onkin enemmän kuin heti aukeavasta "ovesta".
Ei tää oo vitsi, hän on äärimmäisen herkkä ja
tunteellinen. Löytö.
Noinkin se voi olla ja toivottavasti onkin.
Itse asun kolmatta vuotta tällaisen hyvin
pidättyvän miehen kanssa. Tunneköyhän lapsuuden
nimeen en hänen kohdallaan menisi vannomaan,
mutta jostain syystä avopuolisoni ei vieläkään
näytä oikein pitävän edes hellistä hipaisuista.
Taustaksi kerrottakoon, että itse olen tottunut,
että nimenomaan parisuhteeseen kuuluu hellyys ja
koskettelut, mutta edelleen, näiden kolmen
yhdessä eletyn vuoden jälkeenkin, mieheni
pääsääntöisesti torjuu kiusaantuneena halailut,
pusut, silittelyn, jopa leppoisaksi tarkoitetun
kutittelutkin. Hänelle aivan riittävää
läheisyyttä on rinnakkain sohvalla
istuskeleminen, vierekkäin nukkuminen sekä ne
klassiset halaukset ja pusut aamuin illoin.
Varmasti tällainen käytös kertoo miehen
äärimmäisestä herkkyydestä ja tunteellisuudesta,
mutta se ei kerro hänen herkkyydestään
avopuolison tunteille ja intiimien tilanteiden
hienoille nyansseille.
Ehkä vain en ole vielä, kaikista yrityksistäni
huolimatta, löytänyt mieheni lukkoja? Tai kenties
avaimeni ei sovi hänen lukkoihinsa?
Olet törmännyt vain ujoon mieheen.
Todennäköisesti hänkin miettii kuumeisesti miten
voisi tehdä aloitteen.
Tee sinä se aloite, en usko että petyt.
Ota vaikka kädestä kiinni ja kysy saatko antaa
suukon, tuskinpa saat kieltävää vastausta.
Ja muista että mitä pitemmälle sitä aloitteen
tekemistä lykkäät, sen vaikeampaa sen tekeminen
tulee olemaan.
Tottakai tuollainen "siveys" voi kertoa siitä,
että...
a) mies on ujo.
b) mies ei missään nimessä halua antaa itsestään
mielikuvaa päällekäyvänä vonkaajana, vaan haluaa
olla (todella) kohtelias.
c) mies haluaa tutustua sinuun tarkoin, ennen
kuin tekee liikkeen intiimimpään suuntaan. Tämä
taas on tulkittavissa siten, että hän on
vakavissaan sinun suhteesi.
d) miehellä on periaatteena, että läheisyys ja
kaikki muu sensellainen kuuluu vain vakituiseen
suhteeseen.
Mahdollista on kuitenkin myös se, että juuri tämä
mies on niitä harvoja tönkköjä ukkoja, jotka
eivät tajua hyvän päälle mitään, eivätkä koskaan
opi tajuamaankaan. Sellaisistakin olen kuullut.
...tuli mieleeni, että miten ja missä olette
"tapailleet" tähän asti? Jos olette käyneet
iänikuisilla kahveilla ja päivällisillä, voi
aloitteen tekeminen olla aikuisille ihmisille
yllättävän vaikeaa...
Minulla samantyyppinen tilanne on jatkunut vasta
vajaan kuukauden, mutta ihan naurattaa välillä
miten kaksi sosiaalista, rohkeaa, aikuista
ihmistä voi olla välillä niin äärettömän "ujoja".
Itse olen ajatellut "ensiavuksi" kutsua miehen
luokseni viettämään iltaa ja nauttimaan hyvästä
ruoasta, juomasta ja seurasta. Tarkoitukseni ei
ole välttämättä siirtyä pedin puolelle, mutta
veikkaisin, että tällaisessa tilanteessa on paljon
helpompi ja luontevampi mukavan illan kuluessa
siirtyä läheisempään kanssakäymiseen; halailuun,
suukotteluun jne...ainakin kovasti paljon helpompi
kuin kadunkulmassa tai ratikkapysäkillä. =)
Toisaalta kyse voi tietysti olla siitä, että
kaikesta huolimatta välillänne ei ole tarpeeksi
kemiaa...ja jos mies ei sen vuoksi "väkisin" yritä
lähestyä "koska niin kuuluu tehdä", en voi muuta
kuin nostaa hänelle hattua! Ehkä sinunkin
kannattaisi toistamiseen tunnustella fiiliksiäsi
ja miettiä, tunnetko itse juuri tätä miestä
kohtaan fyysistä vetoa, vai "kärsitkö" vain
fyysisen kosketuksen kaipuusta...niinkuin minäkin.
Tsemppiä.
Kiitos kaikille vastaajille elämänkokemuksistanne
ja vinkeistä. Rohkaisuahan tässä tarvitaankin.
Olen kyllä valmis tekemään tämän asian eteen
töitä, sillä tiedän, miten harvinaista on löytää
ihminen josta välittää aidosti.
Taidan taas rohkeasti ottaa ohjat käsiini, sillä
mieheni ystävät ovat minulle jo 'suhteen' alussa
kertoneet: hän ei sitten tee aloitetta... Tässä
on rakennettu luottamusta ja sitä tehdään tästä
eteenpäinkin. Toivottavasti solmut aukeavat.
taitaa olla miehellä joku häpeä/trauma.
Minäkin häpesin itseäni ja pientä penistä enkä
halunnut rakastamani naisen kansas
sänkyyn..pelkäsin vain ja olin mahdollisimman
siveä..mutta kyllä se siitä sitten sujui..pikku
hiljaa.
pystyikö naisesi auttamaan sinua pääsemään
noloudestasi? vai oliko aika ainoa tekijä, joka
auttoi eteenpäin?
Se jätkähän on ihan selvästi HOMO!!!
se on ehkä niin ujo niissä asioissa että odottaa
sinun tekevän aloitteen. eli ota ensimmäinen askel
ja osoita mitä haluat.
yhdyn erääseen kirjoitukseen että mies saattaa
olla tunneköyhästä kodista. useimmat eivät osaa
käsitellä tätä asiaa ja toteuttavat samaa kaavaa
kun kotona on nähty.
meillä oli sama juttu kotona ja saatiin aina
kuulla kuinka huonoja me ollaan, muttei koskaan
positiivista eikä hyvää. ei halausta ei suukkoa ei
mitään. kaikki pyöri äidin masennuksen ja
mustasukkaisuuden ympärillä. tilanne kärjistyi
monesti väkivaltaiseksikin...
no se siitä. mutta itse huomasin noudattavani
samaa pateettista kaavaa kun ex-mieheni suhteen
alussa kerran humalassa sanoi minulle etten
koskaan sano rakastavani häntä. no suhde kariutui
muista syistä monta vuotta myöhemmin ja nyt
minulla on uusi, jolle muistan aina sanoa ja tehdä
postitiivisia asioita, kannustaa ja kehua.
eli tee hänelle selväksi että haluat olla hänen
kanssaan ja edetä suhteessanne. ei tarvita
välttämättä sanoja vaan tekoja.
toinen vaihtoehto on se että hän kamppailee vielä
identiteettinsä kanssa ja ei ole aivan varma mitä
kaapista löytyy. siihenkin hän saattaa tarvita
apuasi.
>säännöllisesti koko tämän ajan. Onko tämän ajan
>jälkeen aivan ennen
>kuulumatonta, että emme ole edes halausasteella
>suhteessamme.
Olisko sitten homppis? Tai ei vain tajua naisen
päälle? Ylivarovainen, on tullut joskus lättyyn
liiasta yrittämisestä, pelkää että häivyt?
Traumoja jossain syvällä? Ujo? Minkä ikäinen?
>Miten tällaisen miehen voisin vietellä, hän ei
>taida olla kovin helppo nakki.
En minäkään alkanut vongata hetialkuun naista
josta todella kiinnostua aloin. Tyhmäähän
sellainen olisi. Miksi ottaa riski?
Pyydä vaikka kotiisi, syömään.. Sohvalle viereen.
Eiköhän siitä.