Olen 26-vuotias kuten poikaystävänikin. Olemme
hyvin rakastuneita toisiimme ja uskomme
viettävämme tulevaisuuden yhdessä. Aloimme
seurustella 2,5 vuotta sitten poikaystäväni
kanssa. Hän jätti exänsä minun vuokseni. Yli
puolentoista vuoden ajan ex-tyttöystävä soitteli
poikaystävälleni jatkuvasti (keskimäärin 3
soittoa muutamia tekstiviestejä päivässä).
Hän haukkui minua huoraksi, yritti houkutella
poikaystävääni luokseen, syyllisti häntä, kertoi
yhä uusista ja uusista itseään kohdanneista
ongelmista, joiden vuoksi vihjaili jopa
itsemurhan mahdollisuutta. Kun poikaystäväni oli
juhlimassa (ja ex tiesi siitä), ex lähetti
viestejä joissa kutsui poikaystäväni luokseen.
Ehdotukset seksin harrastamisesta ilman
sitoumuksia olivat arkipäivää.
Soitot jatkuvat edelleen, ovat tosin harvenneet
viimeisen puolen vuoden aikana. Ex oli saanut
selville meidän muuttaneen yhteen ja ei kuulemma
tällä hetkellä kestäisi nähdä poikaystävääni
silmissään. Muunlaista yhteydenpitoa asia ei
silti näytä häiritsevän.
Kamalinta asiassa on ollut poikaystäväni
suhtautuminen. Hän ei ole missään vaiheessa
nähnyt exän ja hänen välisessä yhteydenpidossa
mitään vikaa. Hän syyllistää itseään heidän
suhteensa lopettamisesta, vaikka on kertonut
ettei missän vaiheessa suhteen aikana edes
kuvitellut viettävänsä loppuelämäänsä sen tytön
kanssa. Ei vaan jaksanut lopettaakaan suhdetta ja
pahoittaa tytön mieltä, ennen kuin minun
tapaamiseni antoi hyvän syyn.
Hänen mielestään hänen velvollisuutensa on
kuunnella exän ongelmia tai muuten vaan jutella
kaikenlaista aina vaan. Ensimmäisen vuoden
hektisimmän ajan hän perusteli yhteydenpitoa myös
sillä, ettei halua omatunnolleen kenenkään
itsaria.
Hänen mielestään ex on puhtoinen pulmunen, ilman
taka-ajatuksia, vilpittömästi vain kaveripohjalta
yhteydessä häneen. Hän ei ymmärrä minun
suhtautumistani ja onkin tehnyt selväksi, että
jos esim. soitan exälle (kuten olen pari kertaa
uhannut epätoivoissani tekeväni), hän pakkaa
tavaransa ja meidän suhteemme loppuu siihen. Hän
syyttää minua omaan elämäänsä puuttumisesta,
kun "vahtaan" hänen tekemisiään ja yritän
pakottaa hänet katkaisemaan välinsä "kaveriinsa".
Mielestäni heidän välinen kanssakäymisensä on
kaikkea muuta kuin kaverillista (poikaystäväni
puolelta ehkä, muttei exän). Poikaystäväni ei
ikinä vastaa puhelimessa exän kysymykseen "missä
oot" olevansa jossakin minun kanssa tai mainitse
paikan nimeä, jos ex voisi siitä arvata hänen
olevan minun kanssaan. Ensimmäisen vuoden ajan
poikaystäväni lukkiutui toiseen huoneeseen
kuiskimaan exän soittaessa tai käski minun pysyä
hiljaa (ei yskimistä, ei minun kännykän
soittoääntä tms.) ettei ex kuvittelisi hänen
olevan minun kanssaan ja pahoittaisi mieltään.
Kaupungilla emme voineet kulkea käsi kädessä, ja
aina emme voineet mennä ihmisten ilmoille jos oli
vaarana että ex tulisi samaan paikkaan.
Olen yrittänyt selittää poikaystävälleni, että
näin toimiessaan hän voi tehdä jopa
karhunpalveluksen exälleen, joka mitä ilmeisimmin
toivoa elätellen ei ole jatkanut elämäänsä
eteenpäin (puhumattakaan siitä mitä tämä tekee
MEIDÄN suhteellemme).
Poikaystäväni on vakuuttunut siitä ettei ex halua
häntä takaisin. Ehkä niin on, ehkä ei, mutta joka
tapauksessa ex on ottanut elämäntehtäväkseen
meidän suhteemme rikkomisen. Hänen täytyy tajuta,
miten hänen toimintansa kiristää välejämme. En
millään usko hänen olevan vain niin
yksinkertainen, ettei tajua lopettaa
yhteydenottojaan. Poikaystäväni sanoo, ettei hän
voi sanoa aikuiselle ihmiselle, että "älä
helvetti soita mulle enää". Mutta silti hän
mielestäni rohkaisee exää jatkamaan soittelua
vastaamalla soittopyyntöihin ja tekstiviesteihin.
Joskus jopa lähettää omasta aloitteestaan
tekstarin.
Miten voisin saada poikaystäväni tajuamaan, että
suhteemme kärsii exän ja hänen yhteydenpidostaan.
Ja että olosuhteet huomioon ottaen voisi olla
parempi katkaista välit exään kokonaan.
hyvin rakastuneita toisiimme ja uskomme
viettävämme tulevaisuuden yhdessä. Aloimme
seurustella 2,5 vuotta sitten poikaystäväni
kanssa. Hän jätti exänsä minun vuokseni. Yli
puolentoista vuoden ajan ex-tyttöystävä soitteli
poikaystävälleni jatkuvasti (keskimäärin 3
soittoa muutamia tekstiviestejä päivässä).
Hän haukkui minua huoraksi, yritti houkutella
poikaystävääni luokseen, syyllisti häntä, kertoi
yhä uusista ja uusista itseään kohdanneista
ongelmista, joiden vuoksi vihjaili jopa
itsemurhan mahdollisuutta. Kun poikaystäväni oli
juhlimassa (ja ex tiesi siitä), ex lähetti
viestejä joissa kutsui poikaystäväni luokseen.
Ehdotukset seksin harrastamisesta ilman
sitoumuksia olivat arkipäivää.
Soitot jatkuvat edelleen, ovat tosin harvenneet
viimeisen puolen vuoden aikana. Ex oli saanut
selville meidän muuttaneen yhteen ja ei kuulemma
tällä hetkellä kestäisi nähdä poikaystävääni
silmissään. Muunlaista yhteydenpitoa asia ei
silti näytä häiritsevän.
Kamalinta asiassa on ollut poikaystäväni
suhtautuminen. Hän ei ole missään vaiheessa
nähnyt exän ja hänen välisessä yhteydenpidossa
mitään vikaa. Hän syyllistää itseään heidän
suhteensa lopettamisesta, vaikka on kertonut
ettei missän vaiheessa suhteen aikana edes
kuvitellut viettävänsä loppuelämäänsä sen tytön
kanssa. Ei vaan jaksanut lopettaakaan suhdetta ja
pahoittaa tytön mieltä, ennen kuin minun
tapaamiseni antoi hyvän syyn.
Hänen mielestään hänen velvollisuutensa on
kuunnella exän ongelmia tai muuten vaan jutella
kaikenlaista aina vaan. Ensimmäisen vuoden
hektisimmän ajan hän perusteli yhteydenpitoa myös
sillä, ettei halua omatunnolleen kenenkään
itsaria.
Hänen mielestään ex on puhtoinen pulmunen, ilman
taka-ajatuksia, vilpittömästi vain kaveripohjalta
yhteydessä häneen. Hän ei ymmärrä minun
suhtautumistani ja onkin tehnyt selväksi, että
jos esim. soitan exälle (kuten olen pari kertaa
uhannut epätoivoissani tekeväni), hän pakkaa
tavaransa ja meidän suhteemme loppuu siihen. Hän
syyttää minua omaan elämäänsä puuttumisesta,
kun "vahtaan" hänen tekemisiään ja yritän
pakottaa hänet katkaisemaan välinsä "kaveriinsa".
Mielestäni heidän välinen kanssakäymisensä on
kaikkea muuta kuin kaverillista (poikaystäväni
puolelta ehkä, muttei exän). Poikaystäväni ei
ikinä vastaa puhelimessa exän kysymykseen "missä
oot" olevansa jossakin minun kanssa tai mainitse
paikan nimeä, jos ex voisi siitä arvata hänen
olevan minun kanssaan. Ensimmäisen vuoden ajan
poikaystäväni lukkiutui toiseen huoneeseen
kuiskimaan exän soittaessa tai käski minun pysyä
hiljaa (ei yskimistä, ei minun kännykän
soittoääntä tms.) ettei ex kuvittelisi hänen
olevan minun kanssaan ja pahoittaisi mieltään.
Kaupungilla emme voineet kulkea käsi kädessä, ja
aina emme voineet mennä ihmisten ilmoille jos oli
vaarana että ex tulisi samaan paikkaan.
Olen yrittänyt selittää poikaystävälleni, että
näin toimiessaan hän voi tehdä jopa
karhunpalveluksen exälleen, joka mitä ilmeisimmin
toivoa elätellen ei ole jatkanut elämäänsä
eteenpäin (puhumattakaan siitä mitä tämä tekee
MEIDÄN suhteellemme).
Poikaystäväni on vakuuttunut siitä ettei ex halua
häntä takaisin. Ehkä niin on, ehkä ei, mutta joka
tapauksessa ex on ottanut elämäntehtäväkseen
meidän suhteemme rikkomisen. Hänen täytyy tajuta,
miten hänen toimintansa kiristää välejämme. En
millään usko hänen olevan vain niin
yksinkertainen, ettei tajua lopettaa
yhteydenottojaan. Poikaystäväni sanoo, ettei hän
voi sanoa aikuiselle ihmiselle, että "älä
helvetti soita mulle enää". Mutta silti hän
mielestäni rohkaisee exää jatkamaan soittelua
vastaamalla soittopyyntöihin ja tekstiviesteihin.
Joskus jopa lähettää omasta aloitteestaan
tekstarin.
Miten voisin saada poikaystäväni tajuamaan, että
suhteemme kärsii exän ja hänen yhteydenpidostaan.
Ja että olosuhteet huomioon ottaen voisi olla
parempi katkaista välit exään kokonaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta kuullostaa siltä, että poikaystäväsi on
vielä aika pahasti kiinni ex:ässään. Ei tuota voi
oikein edes ex:ksi kutsua, hänhän on edelleen osa
poikaystäväsi elämää.
En keksi tuossa tilanteessa kuin kaksi
vaihtoehtoa:
1) Keskustelet poikakaverisi kanssa ja kerrot,
että olet tilanteeseen lopen kyllästynyt. Kerro,
että olet päättänyt lopettaa suhteen, mikäli
poikaystäväsi jatkaa tuota peliä tietyn aikarajan
(heti?) jälkeen. Anna hänen siis tehdä valinta
sinun ja exän välillä. Raskasta, tiedän....
2) Hyväksyt tilanteen ja sen jatkumisen.
Muita vaihtoehtoja ei taida olla.
Jos ex tyttöystävä soittelee sinulle, taikka
muuten jotenkin uhkailee tms. sinua voit ottaa
yhteyden poliisiin ja pyytää esim.
lähestymiskieltoa. Mutta jos yhteydenotot tulevat
ainoastaan poikakaverillesi on asia täysin hänen
käsissään. Anna hänen siis valita.
Minä en ainakaan katselisi tuollaista tilannetta
hetkeäkään.
Näyttää siltä, että miesystäväsi ei halua tehdä
valintaa. Pistä hänet pakkorakoon: joko minä tai
ex. Ethän kuitenkaan voi jakaa toisen naisen
kanssa miestä ties miten pitkään. Pakkaa kamat ja
lähde. Sen jälkeen miehen täytyy tosissaan
miettiä.
Jos rakkautenne on molemmin puolin todella niin
syvää, kuin mitä annan juttusi alussa ymmärtää,
niin miehen on helppo tehdä valintansa. Sinusta
asia on varmaan tosi vaikea, mutta selostamasi
perusteella ulkopuolinen näkee siinä kyllä aika
pahat merkit.
ja mun poikakamul on sama ongelma. tosin me ei
olla oltu yhdessä edes noin kauaa, vain pari
kuukautta. poikakaverini ja tämä ex on olleet jo
n. 5 vuoden ajan hyviä ystäviä/kavereita ja
vuoden seurustelu suhteessa. ymmärrän sen että,
poikakaverini haluaa edelleen pitää hänet
kaverinaan jne. mutta kun häntäkin alkaa
jurppimaan se että, exä soittelee ja textailee
about 10 kertoja per päivä... mitä tehdä tässä
tilanteessa? poikakaverini on tehnyt selväksi
tälle exälle että on minun kanssani, ja pysyy
kanssani. jhän ei ole aina vastannut edes
puhelimeen- koska yleensä se menee vittuiluksi
jne. hän ei vastaa tekstiviesteihin. mutta exä ei
näytettävästi halua meidän seurustelevan!? miten
saamme hänen lopettamaan tuon????
pistä poikaystävääsi valitsemaan, yleensä siintä
ei hyvää seuraa jos pisteetään pakko eteen,
saattaa kaydä niin että jää tyhjin käsin molemmat
vaika haluja ja mahdollisuuksia olisikin ollut
parempaan.
Mulla on ollu samanlainen ongelma itsellänikin ja
on periaatteessa vieläkin kun yksi entinen
tyttöystävä ei jätä rauhaan sitten millään. Olen
naimisissa ja silti entinen tyttöystävä soittelee
ja lähettelee tekstiviestejä, 3 vuotta on tätä
hommaa jatkunut ja nyt vasta viime puolen vuoden
aikana se on kääntynyt normaaliin suuntaan, kyllä
tyttö vielä soittelee ja saakin soitella mutta
puheet on muuttuneet ja soittokerrat vähentyneet.
Tuskin koskaan yhteydenpito loppuu ja enkä sen
haluaisikaan loppuvan niin kauan kun se pysyy
terveellä tasolla.
Ainakin omalta kohdalta uskallan myöntää että
tässä poikaystäväsi käyttäytymisessä oli paljon
samaa kuin omassanikin (ehkä nyt ei sentään
mitään kuiskintaa kuitenkaan)ja olen se todennut
aika paljon johtuvan siitä tunteesta minkä se
antaa kun entinen tai joku muu haluaa melkeinpä
väkisin saada sinut, tämä on luultavasti
suuruudenhulluutta:)
Vaimoni on luonnollisesti tietoinen asiasta ja
olemme siitä keskustelleet ja asia ainakin meidän
kohdaltamme on nyt hallinnassa, hän kertoi myös
omasta pahasta olostaan tapauksen johdosta ja
ymmärrän kyllä hyvinkin että varmasti tuntui
pahalta.
No loppu hyvin kaikki hyvin ainakin meidän
kohdallamme ja tietysti exän myös joka on tällä
hetkellä aika onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.
Siltoja ei kannata takanaan polttaa turhista
syistä.
minä en sietäisi hetkeäkään moista käytöstä. jos
on niin huono itsetunto että sitä täytyy kohottaa
sillä että ex vinkuu ja vonkuu takas niin ei ole
ihan kaikki kohallaan. "ei pidä polttaa kaikkia
siltoja takanaan..." just joo, että varallahan
kannattaa pitää jos uus juttu ei toimikaan???
ystäväni nyt jo ex poikaystävän silloinen ex
muija häiriköi heidän suhdetta. valehteli ja
keksi kaikkea sairasta. no siihenpä se heidän
suhde kaatuikin, ystäväni ja sen "miehen".
kannattasko miettiä HETKEN että mikä on OIKEASTI
tärkeää. ja aitoa, oikeaa. sairaat mustasukkaset
exät roikkuu ja vonkuu, voi voi. jatkakoon nekin
elämäänsä...
äläpäs tuomitse liian herkästi.
eihän kaikilla samalla lailla tarvitse mennä niin
hyvään kuin huonoon päinkään.
tarkoitukseni oli vaan antaa esimerkki että ei se
nyt vaan niin ole että on vain yksi ja ainoa
vaihtoehto, vaihtoehtoja löytyy aina jos vain
haluaa niitä löytää.
ja ei kukaan entinen tai uusi voi tulla tervettä
suhdetta rikkomaan jos siihen ei anna
mahdollisuutta. meidän tapauksessa annoin asian
olla niinkun se on enkä antanut periksi ja kaikki
meni loppujen lopuksi hyvin. nyt olemme kaikki
tyytyväisiä.
itsetunnosta taas sen verran että kyllähän se on
niin että jokainen niin nainen kuin mieskin
haluaa olla haluttu eikä sillä tarvitse
välttämättä olla mitään tekemistä huonon
itsetunnon kanssa.
Kaikenlaiset kumppanisi päätösten odottelut
näyttävät jo olevan turhia. Mielestäni
valintapäätös on SINUN: Lähde elämään tai jää
ruikuttamaan.
Et voi muissakaan asioissa aina siirtää päätöksiä
toisen niskoille, jos et halua itse tehdä omaa
osuuttasi. Se vahvistaa kummasti itsetuntoa, kun
saa tuollaisen kipeän ratkaisun tehdyksi. Ethän
halua olla alistuja lopun ikääsi - kuten
hunnutetut naiset?
...mulla on sama tilanne...olen vaan se mies,
joka jätti aikoinaan exänsä ja alkoi
seurestelemaan tämän uuden naisen vuoksi!Ja
mullekin tuo exä soittelee, johtunee kai jostain
syyllisyydentunteesta et "annan" sen ottaa
yhteyttä. Jos kaikki ois aikoinaan "menny kaavan
mukaan" eli oltas erottu ja sitten olisin alkanu
seurustelemaan niin tilanne ois luultavasti
toinen...sitä soppaa mitä on keittäny saa
lusikoida...mut takaisin asiaan...sun miehes ja
exän välillä on vahva side, ja sitä ei ole
aikoinaan katkaistu...en ny tarkota että he
rakastaisivat toisiaan,mutta välittävät
toisistaan kumminkin enemmän kuin pelkistä
kavereista...ainoa tapa on yrittää puhua
miehelles jotenkin et susta ei tunnu hyvälle tms?
ne seurusteli aikanaan muutaman vuoden ja eros
sitten kun akka petti. no tää tyttö on vähän
vähemmän tarkka tavarastaan ja on ihan tunnetusti
vähän huonomaineinen joten kuulemma jättäminen ei
tehnyt edes kipeää.
kun heidän erostaan oli kulunut n. 1,5 vuotta hän
tapasi minut. ja alku oli hankalaa. tämä exä kun
ei voinut hyväksyä että miehellä menee paremmin.
tytöllä on nyt hakkaava mies jota hän itse pettää
koko ajan, eli ymmärrän kateellisen mieltä.
tyttö piti häntäkin roikkumassa n. 0,5 vuotta,
soittamalla aina ja valittelemalla kuinka huonosti
elämä menee jne, ja hän lohdutti. mutta onneksi
tajusi ihan itse ettei homma enää kannattanut.
exä soitteli useastikin ja erityisesti humalassa
ja yritti kaikenlaista.
ei tosin onnistunut, nyttemmin on puhelut
vähentyneet minimiin eli n. kerran 1-3
kuukaudessa. asiallisia tekstareita ja
sähköposteja. sanoin miehelle että on hienoa jos
pidätte yhteyttä ja en missään nimessä halua että
heillä katkeaa välit lopullisesti. olenhan itsekin
kaveri exäni kanssa.
vaadin että hän näyttää kaikki viestit minulle
jotta tiedän missä mennään. enää ei tätä
toimenpidettä edes tarvita kun tiedän ettei
viestit ole enää ala-arvoisia.
mielestäni sinun kannattaa ottaa riski ja pistää
mies koville. näin minä tein; ilmotin sille että
tekee selväksi exälleen missä mennään ja takoo sen
niin syvälle että varmasti menee jakeluun. näin
tapahtui ja aina puhelimessa mies kertoi olevansa
minun seurassa jne. exälle se oli liikaa ja alkoi
sietokyky järkkyä ja itsesuojeluvaisto ilmeisesti
kielsi soittamasta ettei satuta enempää. ja nyt
kun aikaa on kulunut tarpeeksi ei miehen
lopullinen menetys olekkaan enää niin paha.
jos mies ei tee asiaa selväksi exälleen niin uhkaa
tehdä se itse, mies saa valita. eli jos hän tekee
sen itse niin varmasti ei synny niin paljon pahaa
jälkeä... kannattaa mainita myös tämä. naiset kun
osaa olla todella ilkeitä toisilleen.
eli kissa pöydälle ja hännän alle kurkkaamaan. on
hyvä että exä on ystävä mutta jos miehesi ei voi
edes puhua aikanasi tai ei voi kertoa exälleen
olevansa sinun seurassa tee se selväksi että näin
ei voi jatkua. tai tee ilkivaltaa, yskäise
vahingossa tai tule huoneeseen vahingossa ja kysy
jotain ja pyydä anteeksi ettet tiennyt hänen
olevan puhelimessa jne. kysy mieheltäsi että mitä
hän kuvittelee saavuttavansa moisella
pelaamisella? suoraan, äläkä ota kiertelyä
vastauksena. kysy suoraan että onko hänellä vielä
fiiliksiä exäänsä kohtaan. jos ei niin miksi
sitten "suojella" exäänsä.
ja voit myös kokeilla hienovaraista keinoa eli tee
hänelle kuten haluaisit itsellesi tehtävän, näytä
miehellesi sinun exäsi lähettämät viestit tai
kerro exällesi puhelimessa hänen kuullen missä
olette ja mitä teette. ehkä hän tajuaa sen ihan
itsekin. jos ei, niin sano suoraan.
yksi vaihtoehto on se että kestät ja kärsit, mutta
kukaan hullu ei siihen ryhdy joten toimi heti.
exä pääsee paremmin irti jos sille tekee suoraan
selväksi että ei mahdollisuuksia. jos exä siitä
loukkaantuu niin kyllä se siitä tokenee ja tajuaa
että ystävyydelläkin on eroja.
Ei se ole mielestäni asioihin ns. omiin asioihin
puuttumista. Olet huolissasi ja välität. Kerro
miten pahalle se tuntuu sinusta ja ymmärtääköhän.
Näissä asioissa täytyy olla tarpeeksi luja. Ette
muuten pääse hänestä ikinä eroon. Ukkosi on
tehtävä valinta joko hän tai sinä.