Avomieheni aloitti syksyllä opiskelut ja näköjään
railakkaan opiskelijaelämänkin siinä sivussa.
Bileitä on pari kertaa viikossa ja kulti konttaa
kotiin mitä hurjimmassa kunnossa.
Mies käyttäytyy kuin juuri täysi-ikäisyyden
saavuttanut teini, on kai ruvennut lapsettamaan
kun opiskelukaverit on kaikki vähintään 5 v
nuorempia...
Itse käyn töissä ja on hieman nuutnut olo bileitä
seuraavana aamuna. Ensin saa sydän sykkyrällä
odotella kotiutuuko mies lainkaan ja 4 aikaan
aamuyöstä hänen kontatessaan kotiin hirveän
viinanhajun saattelemana yöuneni menevät täysin...
Ilmoitinkin hänelle juuri, ettei seuraavista
bileistä tarvitse tulla kotiin, vaan voi mennä
vanhempiensa luo yöksi. Jaksaisin ainakin töissä
kun ei tarvitse koko yötä valvoa. Rupesin
kuitenkin tässä miettimään, olenkohan liiankin
jyrkkä.
Kuitenkin aiheesta on keskusteltu sataan kertaan
ja mies on vannonut aiemmin eläneensä jo
rellestyskauden, mutta näköjään nyt onkin
meneillään osa 2... Vieraita naisia ei kuvioissa
ole ja tässä luotankin mieheen täysin, mutta uusi
teini-ikä hiertää suhdettamme.
Yhteinen aika on on kortilla hänen pitkien
koulupäiviensä ja viikonloppu iltatöidensä
vuoksi, eikä jatkuva bileily ainakaan suhteemme
laatua paranna. Istunkin iltaisin yksin kotosalla
tai hengailen kavereiden kanssa kahviloissa,
rälläämäänhän en voi lähteä keskellä viikkoa eikä
minua kyllä kutsutakaan mukaan.
Jokaiselle bailulle löytyy "hyvä" selitys,
milloin on mahdollisesti tulevan työpaikan
järkkäämät zembalot joihin kannattaa mennä
solmimaan kontakteja, milloin
tärkeä "tutustumis"ilta opiskelijaporukalla,
milloin mitäkin...
Miten saisin miehen ymmärtämään, että hän kaivaa
hautaa suhteellemme? Yhteistä aikaa ei
todellakaan ole, hän on koko ajan joko
töissä/koululla/bailaamassa...kotona käy vain
nukkumassa tai makaamassa krapulassa. Jotenkin
koko suhde tuntuu hiipuneen ja hiutuneen ja mies
liukuneen kauas pois, olemme erkaantuneet
toisistamme ja iltaisin myöhään emme yleensä
jaksa edes keskustella "mitä oot tänään
puuhannut" -keskustelua kummempaa. Ennen
saatoimme puhua tuntikausia mistä vain... Apua???
Mitä teen? En todellakaan halua että tämä on
lopun alkua!!!
railakkaan opiskelijaelämänkin siinä sivussa.
Bileitä on pari kertaa viikossa ja kulti konttaa
kotiin mitä hurjimmassa kunnossa.
Mies käyttäytyy kuin juuri täysi-ikäisyyden
saavuttanut teini, on kai ruvennut lapsettamaan
kun opiskelukaverit on kaikki vähintään 5 v
nuorempia...
Itse käyn töissä ja on hieman nuutnut olo bileitä
seuraavana aamuna. Ensin saa sydän sykkyrällä
odotella kotiutuuko mies lainkaan ja 4 aikaan
aamuyöstä hänen kontatessaan kotiin hirveän
viinanhajun saattelemana yöuneni menevät täysin...
Ilmoitinkin hänelle juuri, ettei seuraavista
bileistä tarvitse tulla kotiin, vaan voi mennä
vanhempiensa luo yöksi. Jaksaisin ainakin töissä
kun ei tarvitse koko yötä valvoa. Rupesin
kuitenkin tässä miettimään, olenkohan liiankin
jyrkkä.
Kuitenkin aiheesta on keskusteltu sataan kertaan
ja mies on vannonut aiemmin eläneensä jo
rellestyskauden, mutta näköjään nyt onkin
meneillään osa 2... Vieraita naisia ei kuvioissa
ole ja tässä luotankin mieheen täysin, mutta uusi
teini-ikä hiertää suhdettamme.
Yhteinen aika on on kortilla hänen pitkien
koulupäiviensä ja viikonloppu iltatöidensä
vuoksi, eikä jatkuva bileily ainakaan suhteemme
laatua paranna. Istunkin iltaisin yksin kotosalla
tai hengailen kavereiden kanssa kahviloissa,
rälläämäänhän en voi lähteä keskellä viikkoa eikä
minua kyllä kutsutakaan mukaan.
Jokaiselle bailulle löytyy "hyvä" selitys,
milloin on mahdollisesti tulevan työpaikan
järkkäämät zembalot joihin kannattaa mennä
solmimaan kontakteja, milloin
tärkeä "tutustumis"ilta opiskelijaporukalla,
milloin mitäkin...
Miten saisin miehen ymmärtämään, että hän kaivaa
hautaa suhteellemme? Yhteistä aikaa ei
todellakaan ole, hän on koko ajan joko
töissä/koululla/bailaamassa...kotona käy vain
nukkumassa tai makaamassa krapulassa. Jotenkin
koko suhde tuntuu hiipuneen ja hiutuneen ja mies
liukuneen kauas pois, olemme erkaantuneet
toisistamme ja iltaisin myöhään emme yleensä
jaksa edes keskustella "mitä oot tänään
puuhannut" -keskustelua kummempaa. Ennen
saatoimme puhua tuntikausia mistä vain... Apua???
Mitä teen? En todellakaan halua että tämä on
lopun alkua!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Annat sille persettä niin pysyy ehkä koton,EHKÄ
EI, who cares!
...auttaisi, jos kirjoittaisit miehellesi
kirjeen. Kirjoita kirjeeseen kaikki mieltä
painavat asiat, älä kuitenkaan liian syyttäen tai
tuomiten, vaan rakentavaa keskustelua haluten.
Kerro mistä haluat jutella ja miksi.
Kerro tunteistasi, mitä ajattelet ja mille hänen
reissunsa ja juomisensa sinusta tuntuvat, kerro
ihan kaikki.
Sano kirjeessä se mitä miehesi ei suostu (ainakin
näin käsittäisin asian...) kuulemaan tai
ymmärtämään puheella. Ehkä kirjoitettu sana
tehoaa paremmin? Ainakin minun suhteessani on
tilanteen ollessa riittävän tulehtunut, ollut
parempi kirjoittaa rehellisesti ja aidosti
paperille. Toinen ei pysty katoamaan kesken
kaiken tai sulkeutumaan täysin mykäksi.
Ja olettaisin sinunkin miehesi olevan sen verran
utelias, että hän kuitenkin lukee kirjeen loppuun
asti, mielellään tietysti tämä kirje kannattaisi
jättää hänelle niin että saa yksin sen lukea, ja
keskittyä siihen mitä paperilla on.
Ideahan ei välttämättä toimi teillä, mutta itse
olen kokenut sen erittäin tehokkaaksi keinoksi
saada sanottua toiselle asioita, joista ei muuten
ehkä osaisikaan puhua, ja etenkin tilanteen
ollessa tarpeeksi kriittinen, ilman riitaa ei
tahdo edes puhetta saada aikaiseksi.
Toivottavasti tilanne selkiintyy mahdollisimman
pian!
Ja muista hyvä nainen se, että sinun ei tarvitse
sietää mitä tahansa käytöstä mieheltäsi, sinä
käyt kuitenkin töissä eikä sinun ole pakko niellä
purematta ihan kaikkea!
Jos hän saa mennä kerran mielensä mukaan,
sinullakin on sitten oikeuksia omaan elämääsi!!!
Voimia!
Itselläni on sama juttu, ainoastaan avomieheni ei
ole opiskelemassa, vaan muuten tullut taas
menopäälle ja luultavasti aiheeseen on
sekaantunut nainenkin vaikka hän kirkkain silmin
väittää toista. Sattumalta vaan löysin kirjeen
hänen taskustaan, kun luvan kanssa hain rahaa
kukkarosta, ja lukaisin alun siitä... en voinut
lukea loppuun. Luultavasti meillä suhde jää nyt
tähän,mutta sinulle toivon jaksamista ja mieheltä
järkiintymistä.
Jaksamista??? Ennemminkin jakamista. Kyllä mä
suosittelen heittää ukon pihalle. Se ei ota sua
huomioon yhtään, eli ei välitä sun tunteista
ollenkaan. Voi teitä naisia, miksi aina pitää
jäähä roikkumaan mieheen????
Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu... Oma
avioliittoni päätyi eroon 4kk sitten. Ex-mieheni
(25v)alkoi elää uutta menovaihetta. Katselin
touhua vuoden ja lopuksi kyllästyin hakemaan
häntä baareista kotiin. Minua ei viikolla
riekkuminen kiinnostanut. Olin kuulemma tylsä
tyyppi, jos en jaksanut istua baareissa. Eikä
ymmärrystä löytynyt, vaikka aamulla minun oli
noustava aikaisin ja lähettävä töihin. Yritin
puhua ja saada häntä tajuamaan mutta turhaan.
Lopuksi luovutin... Annan sinulle hyvän neuvon,
koita keskustella asiasta asiallisesti ja kertoa
rehellisesti miksi koet riekkumisin pahana
asiana. Miehet eivät aina ajattele tekojaan
pahana, eivätkä voi ymmärtää miksi
möykkäämme "turhanpäiväisistä asioista". Aina
kannattaa perustella kantansa ja saada toinen
tajuamaan kiukkusi syyn. Miehiin ei tehoa
kiristys menetelmät. Mieheni ei ymmärtänyt
kantaani ja lopputulos avioero. Oli eroon kyllä
muitakin syitä mutta tämä vahvisti eron tunnetta!
Jokainen meistä asettaa itselleen sietorajansa,
tee sinäkin niin. Jos se ylittyy mieti kaksi
kertaa mitä haluat suhteelta ja elämältä. Voit
aina yrittää tai lähteä.. Mieti!
En todellakaan voi kuin kummastella, mikä 24-
vuotiaaseen mieheen on iskenyt kun on armoton
bailumeininki päällä. Perjantaina hänellä oli
opiskelijoiden saunailta ja yö meni ihan
pipariksi, mies yökkäili vessassa ja minä olin
niin hermostunut/kiukkuinen etten pystynyt
nukkumaan koko yönä. Onneksi ei ollut aamulla
töitä.
Seuraavana päivänä miestä lähinnä nauratti koko
oksentelu, eikä hän edes hävennyt toilailuaan.
Kaiken huipuksi hän oli hukannut lompakkonsa
illan aikana ja joutui kuolettamaan
pankkikortteja yms sotkua...Siis voi ei,
tuollaista saattaa olla joskus 20-vuotiaana mutta
eiköhän niiden aikojen pitäisi olla jo takana.
Yritin puhua aiheesta ja sanoin etten ryhdy
katselemaan kovin kauaa jos meno jatkuu. Tuntuu
vain, ettei mies oikein ymmärrä, hänestä mitään
pahaa ei ole sattunut. Luultavasti en ole yhtä
kärsivällinen kuin sinä, en jaksa vuotta
tällaista. On vaan niin neuvoton olo, kun toinen
ei tunnu puhuvan samaa kieltä lainkaan. Kirjeen
kirjoittaminen voisi olla hyvä idea...
Siinä on esimerkillinen nainen! Ottakaa muutkin
mallia hänestä. Parisuhteessa pitää ottaa toinen
huomioon, eletään kahdestaan. Onnea sulle uudelle
parisuhteelle!
...ala vain sinäkin selailla eri oppilaitosten
koulutustarjontaa avoimesti kotona ja tee
selväksi että koska tuo opiskelu näyttää niin
ratkiriemukkaalta niin ehkä sinäkin haluaisit
palata takaisin teinimaailmaan vuodeksi pariksi.
jos olet tähän asti rahat kantanut kotiin kun
kulti on saanut opiskella, niin eiköhän ole sinun
vuorosi. esitä asia ihan pokkanaamalla... voi
sitten hän puolestaan nousta aamulla töihin ja
odotella sinua aamuun asti.
jutella ja jutella....olen itsekin juuri
aloittanut opiskelut ja ainakin yliopistoissa
ekat viikot kuluvat pikemminkin baarssa, kuin
luennolla...mutta, kyllä se opiskelukin alkaa..
tosin, olen ikäväkseni havainnut, että
esimerkiksi kihlasormukset usein karisevat
sormista fuksivuoden aikana...
Niin karisevat, mutta joskus olen palstalla
ennenkin sanonut, että on toi vähän yleinen tauti
n. 25-v pojilla. Menohalut tulee takasin, kun
nuoremmat yllyttää. Varsinkin tuossa tilanteessa,
jos lähtee opiskelemaan. Kaikkihan aina
vähättelevät etukäteen, kuinka jollain reissulla
tuskin tapahtuu mitään ja eihän opiskelu voi olla
parisuhteen kannalta mitenkään paha asia, mutta
tosiasiassa usein kyseessä on kuitenkin miehen
oma elämänasenne ja kypsyyden aste. Se vaan
näköjään tuottaa itse kullekin silloin tällöin
pieniä ylläreitä ;)
Tyttöystäväni ei esimerkiksi ymmärrä millään,
miksi en olisi halunnut päästää häntä yksin viime
kesänä Goom! -risteilylle. Hän kun luottaa
itseensä täysin ja minunkin pitäisi luottaa. No
tottakai, mutta kun kuten kaikki tietää, on hänen
näkemyksensä lyhyesti sanottuna lapsellisen
sinisilmäinen. Sama kaavahan on tässä 25sena
opiskelujen aloittamisessa muutaman vuoden
parisuhteen todennäköisessä loppuvaiheessa :(
No, tsemppiä sulle, puhu ukolles sinä, joka
keskustelun aloitit.
Sä et voinu päästää.... Ihan kuin sä määräisit
toisen ihmisen elämästä ja olisit joku holhooja.
Olitko ite kateellinen, kun et päässy sinne
risteilylle?
Jokainen vähänkin asioista tietävä tietää että
minkälaista meno on noilla goom-risteilyillä. Ja
kun viinaa lappaa niin siinä unohtuu kaikki... En
itsekään "päästäisi" avopuolisoani sinne, saisi
valita joko juhliminen tai minä. Onneksi tosin ei
kiinnostakkaan. :) Vähän eri sitten jotkut
pienimuotoisemmat pippalot. Jos on tarvetta
juhlia, niin voihan sen tehdä kaksinkin.
Kyllä se on lopun alku - et voi mitään. Ja älä
luulekaan etteikö sillä olisi jo toinen nainen
jos kerran aika teidän välillänne on noin
kortilla! Aina kun alkaa olla liikaa menoja sinne
sun tänne niin on jotain hämärää takana- JÄTÄ
KOKO ´MIES ja heti! Älä pilaa oma elämääsi
tuollaisen pöllön kanssa. JOs hän ei näe sinussa
mitään niin älä näe sinäkään. Arvosta itseäsi.
Kuulostaa liiankin tutulta... elin samanlaista
tilannetta vuosi sitten... ja erohan siitä tuli..
Liikaa viinaa ja kännisiä panoja... ei hyvä!!!!