Millainen asenne teillä on treffeillä tarjoamiseen, siis "kuuluuko" miehen tarjota, jos on kutsunut naisen treffeille? Jos, niin miten paljon, siis kahvit toki voi tarjota, mutta entä sitten esim ruoan, juoman, jos ilta venyy?
Onko olemassa jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että jos mennään ottamaan esim kaljat parit ja mies esim on tarjonnut ruoat aikaisemmin, niin naisen ei sovi tarjota miehelle esim olutta vastatarjoiluna?
Onko olemassa jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että jos mennään ottamaan esim kaljat parit ja mies esim on tarjonnut ruoat aikaisemmin, niin naisen ei sovi tarjota miehelle esim olutta vastatarjoiluna?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älkää nyt keksimällä keksikö jotain "sääntöjä", kenen kuuluu ja mitä. Kyllä se sitten treffeillä selviää, miten toimitte.
Kuulin että 1.1.2014 tuli voimaan sellainen kirjoittamaton sääntö, että naiset maksaa tästä edespäin ihan kaiken treffeillä ja niiden jälkeenkin.
Naiset ovta nimenomaan vaatineet tätä sääntöä, koska ovat tiedostaneet, että tähän saakka miehet ovat joutuneet maksamaan heidän ruokiaan ja juomiaan ja elämää yleensäkin, joten nyt on aika maksaa takaisin miehille.
kyllä näin, nykyään miehen ei kannata ottaa lompakkoa mukaan treffeille. Naiset maksaa nykyään aina, ja antaa hyvän kuvan naisesta kun viitsii panostaa treffehin. Kyllä pihi nainen on tunteissakin pihi, se on jämpti näin.
Ei ole mitään sääntöjä. Itselleni oletus olisi, että kutsuja tarjoaa kahvin/oluen, mutta jos siitä jatketaan illanviettoa yhdessä niin seuraavat maksetaan vuorotellen.
Jos mies ehdottaisi, että mennään myös syömään yhdessä niin lähtisin siltä pohjalta, että maksan itse ruokani. Poikkeuksena jos mies selvästi sanoisi että "mennään syömään, minä tarjoan". Tosin siinä vaiheessa miettisin kovasti lähdenkö, koska jäisin hänelle aterian velkaa eli jos olisin vähänkin epävarma haluanko tavata uudestaan niin todennäköisesti kieltäytyisin.
Jos menette esim toisilla treffeillä yhteisestä aloitteesta vaikka syömään, niin miten hoidatte maksun siinä tapauksessa, kun molemmat maksaa omansa?
a) Maksaako ensin toinen koko summan ja sitten toinen antaa hänelle osansa,
vai
b) Maksaako kumpikin omansa neuvottelematta, mikä on hankalampaa, kun täytyy käsitellä kaksi maksutapahtumaa.
Ei tuohonkaan mitään yleispätevää sääntöä tai käytäntöä ole. Jos kyseessä on vähän parempi ravintola (siis ei mikään Rosso tai Chico's tms) niin niissä oletuksena on, että kaikki pannaan samaan laskuun. Sellaisissa paikoissa kannattaa maksaa toiselle oma osuus vasta jälkeen päin, jos niin on ylipäänsä sovittu. "Rosso-tason" paikoissa voi sanoa jo etukäteen, että maksetaan erikseen.
maksan oman
Selvyyden vuoksi tapasin sanoa että kun mennään treffeille niin maksan ruoat ja juomat tms. jos olin se osapuoli joka treffejä ehdotti. Tietysti jos ilta alkoi venymään kuten tapasi tapahtua niin sallin myös naisen maksaa jotakin. Mutta yleensä asia sovittiin siinä nokikkain ja jos nainen tarjoutui tarjoamaan, en tohtinut kieltää.
Ihan hyvässä yhteishengessä ne laskut mnaksettiin tai jaettiin, ei tullut koskaan kiistoja kuka mitäkin maksaa. Aina voi kysyä että sopiiko..
ei ole sääntöjä... Itellä periaate, että kysyjä tarjoaa, koska se joka päättää, minne mennään valitsee tietysti sellaisen paikan, joka sopii omalle kukkarolle.
Ellei sitten erikseen sovita jo etukäteen, että maksetaan omat osamme. Vaikka jos molemmat pitää samasta bändistä, on luonnollista että molemmat maksaa omat lippunsa... mut jos joku pyytää mukaan kuuntelemaan jotain bändiä, jota toinen ei edes tiedä, niin kyllä silloin se kysyjä maksaa molemmat liput...
Ja riippuu aina tilanteesta, jos ite oon rahoissa niin mielelläni maksan toisenkin puolesta, mutta jos vaikka molemmat on opiskelijoita niin sittenhän ei ensinkään mennä kaikkein kalliimpiin paikkoihin, tai jos mennään, niin on reiluinta molempien maksaa omansa ja viinipullo puokkiin...
ja sitten jos on heikompi rahatilanne, niin ainakin itse mainitsen siitä jo heti, että jos välttämättä tahtoo viedä sinne hienompaan paikkaan, niin oleta että maksaa sitten kaiken. Jos ei, niin sitten valitaan huokeampi mesta, se on niin helppoa.
Ja ei pidä sentilleen laskea, kuka on maksanut mitä... Jos toinen on varakas ja tarjoaa vaikka illallisen, niin se on iso juttu opiskelijan tarjota vaikka jäätelöt :)
Treffeille pyytäjä maksaa, ellei toinen sitten vaihda ja päätä paikkaa/tekemistä.
(sitten on asia erikseen ne superpihit/lusmut jotka "unohtaa" lompakon kotiin kun ovat itse valinneet ravintolan ja hienot viinit ...)
Siis mitä vittua! Jos mies pääsee naisen kanssa treffeille tarkoituksenaan mahdollisesti pariutua myöhemmässä elämässä tämän kanssa, niin siis minkä vitun takia pitää alkaa sniiduilemaan ensivaikutelma-aterian kanssa??!
Ettekö te urpot pihit miehet tiedä että parisuhdemarkkinat ovat naisten markkinat. Naiset saavat lähes kenet haluavat, te kenet teidät hyväksyy. Joten myykää itsenne hyvin.
>>Joten myykää itsenne hyvin.
Ihan sama kenen markkinat. En ole myytävänä.
Valitsen kohteeni huolella. Sen jälkeen kuluilla ei ole merkitystä. Tämän tunteen haluan välittää daamillenikin. Tusinatreffejä en harrasta.
Maksan, avaan ovet, riisun takit ja vien taksilla kotiin. Ihan perusjuttuja, hyvät herrat!
(Usein se tekstari tipahtaa sieltä parin päivän sisään, jossa kiitetään ihanasta illasta ja toivotaan uusintaa. Sitten vain kehittelemään lisäsuunnitelmia - mikäli daamista saamasi vaikutelma oli hyvä… Mutta että pizza ja sänkyyn..? Haloo?)
Oli ensitreffit. Maksettiin omat ruokamme. No, kahvit sitten tarjosin kun siirryttiin toiseen paikkaan. Ei ongelmaa. Eikä jäänyt edes ensitreffien tasolle. Eli jos nainen ei kestä sitä, että saa omansa maksaa, niin olkoot sitten. En ala maksuautomaatiksi. Parisuhteessa voin olla erilainen.
Naisena arvostan tarjoavaa miestä juurikin tuon takia: tarjoava mies on valinnut treffiseuransa huolella. Olen myös huomannut, että ensitreffit aika pitkälle kertovat sen, mitä on luvassa jatkossakin: osaako mies huomioida vai ajatteleeko hän itsensä kannalta tai mekaanisesti jaottelemalla kaikki muutkin asiat.
Viime kädessä on kyse turvallisuuden/turvattomuuden tunteesta. En etsi kaveria, vaan miestä.
Aika pihiä on maksaa vain peruskulut. Itsellä ei ole kitään rajaa, kun naisen hurmaamisesta on kysymys.
Itse ostan heti daamille turkin lahjaksi ja auton tottakai, ei sitä pihistellä millään taksilla ajeluun.
Kuljettajani vie sitten daamin kotiinsa, jonka olen ostanut hänelle parhaalta paikalta kaupungin keskustasta. Aina on daamit tykänneet, ihan yhteishengessä on nämä perusasiat sovittu.
Seuraavalla tapaamisella on sitten yleensä sovittu luottorajasta, mikä tulee daamille antamaani luottokorttiin. Sanomattakin on selvää, että luotoraja ei ole alle kuusinumeroinen. Ei ainakaan aluksi, sitähän on helppo nostaa toki.
Jos mies maksaa kahvin tai safkat niin naisen pitää tarjota pil.lua.
Etsin itse herrasmiestä, mutta tarjoudun aina itse maksamaan oman osuuteni. Tosin seuraan miehen reaktiota asiaan; onko se helpotus ettei tarvitsekaan maksaa naisen parin euron kahvia vai sivuuttaako mies eleeni. Siitä on helppo päätellä kiinnostuksen ja pihiyden määrän. Olen itsekin antelias ja tarjoamme ystävieni kanssa aina välillä toisillemme kahvit, drinksut tai vaikka jätskit. Kyllähän siitä tulee kiva fiilis kummallekin osapuolelle. Tuntuisi oudolta jos mieheni ei olisi yhtä huomaavainen. Ja täytyy myöntää että pidän siitä kun mies avaat ovet ja auttaa takin päälle.
Minä tarjoan..Ja jos se ei käy niin ne on viimeiset treffit.
Toivottavasti nämä on kaikki trolleja?
Kuvittelin ain että mies maksaa..Saatan toki olla väärässäkin,mutta
se on tähän mennessä toiminut ihan mainiosti.