Ihana päivä: käytiin leffassa, syöpöteltiin
herkkuja, hassuteltiin keskenämme ja muksun
kanssa, juteltiin vakavasti, väiteltiin,
hemmoteltiin hevosta, istuttiin kynttilöihin
tuijotellen, halattiin...
IHANAA !!!
Mutta hän on toisen vaimo... kamalaa:(
Onko minun tyydyttävä rakastamaan naista, jota en
koskaan voi saada omakseni?
Eikö nyt herrajjumala vapaana ole ainuttakaan
normaalia arkista iloa haluavaa naista!? Pitääkö
aina olla viinilistoja ja akateemisia
loppututkintoja ja uusia bemareita?
Naiset, onko status ainoa rakastettava asia!??
herkkuja, hassuteltiin keskenämme ja muksun
kanssa, juteltiin vakavasti, väiteltiin,
hemmoteltiin hevosta, istuttiin kynttilöihin
tuijotellen, halattiin...
IHANAA !!!
Mutta hän on toisen vaimo... kamalaa:(
Onko minun tyydyttävä rakastamaan naista, jota en
koskaan voi saada omakseni?
Eikö nyt herrajjumala vapaana ole ainuttakaan
normaalia arkista iloa haluavaa naista!? Pitääkö
aina olla viinilistoja ja akateemisia
loppututkintoja ja uusia bemareita?
Naiset, onko status ainoa rakastettava asia!??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ole huoleta,kyllä meitä ihan tavallisia arkisia
iloja haluavia ja vapaita naisia löytyy.
Tosiasiahan on, että varatun kanssa "seurustelu"
tuo pidemmän päälle tuskaa vain molemmille
osapuolille. Ja jos vielä satut
rakastumaan....soppa on valmis.
Kerros nyt sitten vielä, mistä!?
Deittipalstat on kahlattu, tanssilavat kierretty,
baaritiskit notkuttu, kassajonot seisottu...
Sopan syntyminen tässä minuakin huolettaa,
sillä en todellakaan haluaisi ystävyyden
muuttuvan tuhoontuomituksi romanssiksi.
mutta jos vedät seksin mukaan..liikut
vaarallisilla vesillä. Silloin se ei ole enää
teidän kahden välinen asia, vaikka tuntuisi siltä.
Tiedän mistä puhun ja siksi varoitan. Sinun ei
tarvitsisi oppia näitä asioita kantapään kautta.
Se mistä löydät "hänet" on oma lukunsa, mutta
pitäydy vain ystävänä varatuille...säästyt
monelta murheelta ja pettymykseltä.
Kuulosti tosi ihanalta päivältä! Taidat vain olla
niin rakastunut tähän varattuun naiseen että
etsit juuri hänen kaltaistaan. Mutta eihän kahta
samanlaista ole. Vapaana on kuitenkin
paljon naisia, joille loppututkinnot ja bemarit
yms. eivät merkitse mitään, ainoastaan ihminen
itse. Katselehan vielä!!!
No ei...En ainakaan tunnusta olevani
rakastunut. Varsinkaan kun hän ei edes ole
"minun tyyppiäni" romanttisessa mielessä.
Peijakas että olen jo katsellut kyllästymiseen
asti. Tottakai tiedän, että varmin keino
välttyä löytämästä ketään on etsiä vimmatusti,
mutta minkäs mahtaa, että etsityttää...
Tämä helkutin sinkkuelämä ei ole minua varten:(
...tunnusta, no se kaikki kuulosti kyllä hyvin
romanttiselta. Empä tiedä mitä sanois, jokainenhan
sitä haluaa löytää ihmisen, sen oikean. Minäkin
löysin kerran, mutta menetin hänet liian nuorena
pilven reunalle. Luulen kuitenkin että elämällä
on jotakin varalleni, mutta se löydy vimmatusti
etsien vaan luottavaisesti eteenpäin kulkien.
Tästähän taisi tulla "pyhäsaarna", ei ollu
tarkoitus. Hymyä vaan suupieleen :) !!!
Kyllä tässä aletaan aika vaarallisilla vesillä
olla. Tuossa ylempänä jo sitä hiukan
hirvittelin. Tänään olen joutunut kovin
miettimään tunteitani; olenko sittenkin ihastunut
ystävääni. Onneksi vastaus on
ainakin toistaiseksi "ei". Perustelu: vaikka
läheisyys tuntuu hyvältä ja viihdymme, en
edelleenkään halua seksiä hänen kanssaan.
Kun vaan riittäisi kärsivällisyys "kulkea
luottavaisesti eteenpäin".
Empä tiedä mitä sanoisin, minä kun naisena
ajattelen asiaa varmaankin hyvin monelta kantilta.
Melkein tekisi mieli sanoa, että ui hyvä mies
pois niiltä vesiltä ennenkuin hukut. Entä jos
rakastut, mutta et saakkaan vastarakkautta?
Tiedätkö sinä tämän ystäväsi tunteet, haluaako
hän sinulta enemmän kuin vain ystävyyttä?
On kyseessä kuitenkin toisen avioliitto, sitä ei
pidä "uhrata" ainakaan pikku ihastuksen vuoksi.
Ja pakkohan täällä on vain kulkea eteenpäin,
kohtalo kuljettaa eteen mitä milloinkin.