Olen ollut mieheni kanssa parisuhteessa yli vuoden. Muutettiin heti yhteen kun oli sellainen tilanne. Miehellä myös aika nuori lapsi, joka ei siis kokoo aikaa ole meillä, mutta alusta asti olen hoivannut kuin omaa. Asioita vaikeuttaa myös samassa työpaikassa työskentely ja esim. Yhteisiä osamaksuja yms. Parisuhde ollut aika väkivaltainen jo yli puoli vuotta..alkoi pienillä riidoilla, tönimisellä..alistamisella..siis kummanki puolelta. Ollaan kummatkin erittäin jääräpäitä jotka taitaa aina luulla olevansa oikeessa kaikesta. Asioista erii mieltä oleminen aiheuttaa usein riitaa.. nyt kuitenkin viime aikaina väkivaltaisuus pahentunu, olaan jopa kerran käyty sairaalassa.. kodissa hajoo tavaraa jatkuvasti.. mies tykkää juoda aika paljon , minä taas en juo lainkaa (aina tulee riitaa). Mies luvannut monesti lopettaa tai ainakin vähentää, on tosissaa vähentäny mutta ei paljoa..ja sit kun vedetää kännit, niin vedetään sit kunnolla.. mies ei ole koskenut minuun oikeestaan koskaan selvinpäin, tuntuu että se juominen sen aiheuttaa kun napsahtaa niin helposti. En ole itsekkään mikään enkeli ollut kun olen myös lyönyt , mutta ainakin itsestäni tuntuu etten ole oikein koskaan huvikseni sellaista tehnyt, taustalla on aina joko itsepuolustusta tai sellasta sanallista ärsyttämistä ( ollaan kummatkin myös erittäin mustasukkaisia, niin esim existä tulee aina v*ttuilun aihe). Ollaan luvattu muuttua ja joskus menee kuukauski ilman ongelmia, mutta aina se vaan palaa.. nyt kuitenkin tuntuu että homma alkaa menemään pahasti mönkään, kun en saa enään sanoa että leivän voitelu ei enään suju kun alkaa olemaan hiprakassa kun tulee turpaa jo siitä, kun vittuilen... olen siis itsenäinen kyllä aina ennen ollut , että ei se siinä lähtemisessä pelota , vaan se irti päästämisen riski, että mitrn sit käy kaikille maksuille ja esim työpaikalla olo... myös se muksu on kun oma...en näkis enään ikinä.. Myöskin nykysessä asunnossa ollut valtavia ongelmia, niin oli pakko etsii uutta ja tänään käytiinki allekirjottaa uuteen asuntoon vuokrasopparit, alle kahen viikon päästä muutto.. Rakastan miestäni kyllä tajuttoman paljon , tai ainakin luulen rakastavani, mutta olen myös alkanut halveksumaan ja säälimään häntä..auttakaa tyhmää järkevällä sanalla!
väkivaltainen suhde molemmin puolin.
blaa
2123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sinun kannattaisi olla vähintään itse selvänä ettet jää alakynteen tai mene mukaan miehen känniseen provoamiseen. Onhan tuollaisessa toilastelussa isot riskit että jotain sattuu jo ihan puolivahingossa. Joten olepa sinä juomati ja koeta saada mies hoitoon, vaikka toki väkisin sitä ei voi tehdä.
" ainakin itsestäni tuntuu etten ole oikein koskaan huvikseni sellaista tehnyt"
No hurraa. Sehän pyhittääkin kaikki teot.
Fakta: Olet väkivaltainen ja käytät väkivaltaa. Moni hakkaaja puolustelee tekojaan sillä että toinen ärsytti. Ei anna oikeutusta väkivallalle. Lähde tilanteesta pois. Koskaan ei tarvitse lyödä. Sinun tapasi ratkaista asiat on se lyöminen, eli olet väkivaltainen.
Mitäs jos lopettaisit itsekin sen miehelle v*ttuilun? Luuletko että se jotenkin edistää asioita ja ratkaisee riitoja? Ja miksi niistä existä täytyy jatkuvasti jauhaa?
Mitäs jos vaan lopettaisitte toistenne kiusaamisen, jos ette osaa sovussa elää?