Olemme vasta hankkineet kakkosasunnon jossa voimme vuorotellen olla ja lapset 3 kpl (4-7v) saa olla kotona.
Mietin että jos tämä asumusero johtaa avioeroon niin olisiko minulla isänä mahdollisuus lähivanhemmaksi?
Meillä on omakotitalo ja lapsilla ystäväpiiri kouluineen ja hoitopaikkoinen kodin lähellä sekä minulla taloudellisesti paremmat mahdollisuudet hoitaa lapset.
Vaimo on opiskelija ja hänen toimeen tulonsa on ainakin vielä heikko.
Onko isällä samat mahdollisuudet kuin äidilläkin?
Tämä on nyt vaan vielä tällaista ajattelua koska tulevasta ei vielä tiedä, toivon ettei eroa tulisikaan.
Mietin että jos tämä asumusero johtaa avioeroon niin olisiko minulla isänä mahdollisuus lähivanhemmaksi?
Meillä on omakotitalo ja lapsilla ystäväpiiri kouluineen ja hoitopaikkoinen kodin lähellä sekä minulla taloudellisesti paremmat mahdollisuudet hoitaa lapset.
Vaimo on opiskelija ja hänen toimeen tulonsa on ainakin vielä heikko.
Onko isällä samat mahdollisuudet kuin äidilläkin?
Tämä on nyt vaan vielä tällaista ajattelua koska tulevasta ei vielä tiedä, toivon ettei eroa tulisikaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä isä voi nykyään lähivanhempi olla ihan hyvin.
Tiedän yhden tuttava perheen jossa kävi juuri näin.
Nämä on vaikeita asioita ja aina käsitellään tapauskohtaisesti.
Suoraan ei pysty kukaan sanomaan kumpi saa olla lähivanhempi, mutta ihan hyvät mahdollisuudet sinulla toki on.
Samat oikeudet molemmilla, ei mene suoraan vaimolle.
Käräjillä ratkeaa viimeistään.
Lapsen sanallakin on merkitystä vaikka on pieniä.
Yritä ymmärtää että ERO tarkoittaa eroa. Ei pelkästään vaimosta, vaan lapsista myös.
Suomessa ei lapsia jaeta omaisuuden/varallisuuden mukaan. Sanoisimpa ettei se paina puntarissa.
Lapsia ei myöskään lähdetä eroittelemaan tai jakamaan, vaan sisarukset pysynevät keskenään samassa lähihuoltajuudessa. Sen aikuisen kanssa joka heitä on käytännössä lähihuoltanut tähänkin asti. Se voinee olla kumpi tahansa vanhemmista.
EROssa ei ole voittajia. On vain paljon häviäjiä, lapset mukaanlukien.........
Minusta tuli lähivanhempi. Lastenvalvoja kyllä varmisteli asiaa pariin kertaan exsältä. Varmistellaanko miehiltä? :)
Ei varmistella ei. Hyvä jos edes ilmotetaan, että "lapsi asuu nyt äidillä ja sulla ei ole asiaan nokan koputtamista".
Suomessa ollaan sosiaalipuolella (ja miksei muuallakin) harmillisen stereotypisia tämän asian suhteen, esim itse erotessani sossun mukaan "lapsi kuuluu ehdottomasti äidille, samoin rahat jne, yhteishuoltajuus ei tule kysymykseenkään, eikä isälle mieluusti edes tapaaisoikeuksia". Tuosta lähdettiin liikkeelle, lopputuloksena lapsi asui äidillä (virallisesti), äidille lypsettiin rahaa, kaikki mitä sossu vain irti sai (ulosoton avustuksella), yhteishuoltajuus (joka sossun mikaan tarkoitti vastuuta lapsen elatuksesta, yms, mutta ei oikeutta puuttua lapsen päivähoitoon, kouluun, terveydenhoitoon, perheneuvolaan jne!)
Käytännössä lapsi oli kuitenkin isällä keskimäärin 3vk/kk ja toisinaan jopa 2-3kk putkeen... kuitenkin myös näiltä ajoilta oli maksettava elarit äidille, eikä lapsen menoja (lääkkeitä, vaatteita, yhtikäs mitään) huomioitu isän toimeentulotuessa, asuntokaan ei saanut olla 37 neliötä isompi. Äitinsä ei huolehtinut mistään lapsen kuluista, jos lapsi oli isällä, ne ei kuuluneet hänelle. Ei myöskään vaatteiden hankinta, tai terveyskulut, tai mikään muukaan. Äiti kävi tuuppaamassa lapsen ovesta sisään vaikka keskellä yötä, jos lapsi sairastui, tai piti itsensä päästä viihteelle.
Lapsi olisi halunnut asua kanssani, sossu kielsi ehdottomasti ja tehosti kantaansa vielä "Jos meinaat käräjille asiaa viedä, niin meiltä lähtee sellainen lausunto, jossa äidille tulee ehdottomasti antaa yksinhuoltajuus, eikä asumista isällä tule missään olosuhteissa edes harkita"..... Sossu kielsi isää järjestämästä lapselle perheneuvolakäyntejä, tms muutakaan keskusteluapua, tällaiset asiat oli sossun mukaan yksin äidin päätettävissä.
Nyt tuo kaikki on takana päin, lapsi asuu nykyään isällä ja täyttää itseasiassa kohta 18v, myös kaupunki on toinen ja uudessa kotikaupungissa sossun asenteet hieman vähemmän stereotypiset.
Aloittajalle vielä:
Jos pääsette vanhempina keskenänne sopuun lasten asumisesta ILMAN käräjöintiä, niin tottahan toki lapset voi asua isällä, eikä siinä ole sossulla mitään sanomista. Sossu vaan vahvistaa teidän kahdenkeskisen sopimuksen. Näin siis asian pitäisi olla, sossun ei ylipäätään pitäisi mennä sanelemaan minkäänlaisia "vaatimuksia" keskenään asioista sopuun pääsevän eroparin kohdalla. Erimielisyystilanteissa toki on hyvä pystyä toimimaan puolueettomana sovittelijana, harva sossu tosin pystyy siihen, kuten edellisestä tekstistäni voi päätellä.
Höpö. Tilanteissa, joissa kumpikaan vanhemmista ei ole päihdeongelmainen ja/tai väkivaltainen ja kumpikin haluaa lapset, ja jos vielä lasketaan pois tilanteet, joissa imeväisikäinen lapsi, miehet ovat itse asiassa vahvemmilla huoltajuusriidoissa.
Liekö tuomareilla pyrkimys poliittiseen korrektiuteen?
Miksi teillä aina on huoltajuusriita? Ihan älytöntä. Kyllä todella monet vanhemmat ihan itse keskenään sopivat, että isästä tulee lähihuoltaja.
Enkä muuten yhtään ihmettele, ettei äidit haluakaan tuollaisia tappelupukareita lastensa lähihuoltajaksi.
Kaikista yleisimmin isä ei ole ikinä hoitanut lapsia eikä kantanut heistä minkäänlaista huolta ja vastuusta. Erossa he kostavat lasten äidille haluamalla lapset itselleen.
Haista bingo. Oma kokemus muutaman vuoden takaa. Vaimo lähti toisen perään. Minä jäin pentujen kanssa. Aikanaan huoltajuuskäräjille kun ei rauhallista sopimusta tullut, eli en suostunut lähtemään että uusi olisi tullut tilalle. Sossun lausunnon mukaan lasten tulisi asua isänsä kanssa. Lopputulos: Oikeuden päätöksellä isällä on 10 pvä aikaa muuttaa pois kotoa häädön uhalla ja ottaa mukaansa henkilökohtaiset tavaransa. Taloon vaihtui lukot ja sinne jäi tavarat. Osituksena sain murto-osan omaisuuden puolikkaasta perusteena se, ettei lasten kotia saa jakaa. Luonapitooikeudeksi säädettiin minimi, eli kerran kuussa vkloppu.
Siinä sulle poliittista korrektiutta!!
Kumpi teista voi lynastaa toiesen pois omakotitalosta jää siihen asumaan ja myös melko varmasti lapsset myös ettei kotpaikka muutu ja se siitä.
Yleensä kumpikaan ei pysty maksamaan omakotitaloa yksin. Etenkin, jos tuleva etävanhempi, tässä tapauksessa äiti?, opiskelee.
Minä olin lähes 10 v molempien lasten etävanhempi , nyt tilanne Se että poika asuu isänsä luona uusioperheessä ja mä asun toisen lapsen kanssa. Tähän päätökseen vaikuttivat monetkin asiat mutta tämä oli pojan, mun ja isän tahto ja sovussa sovittu. Aluksi tuntui oudolta ja vaikealtakin olla erossa kun oli tottunut olemaan joka päivä lähes pojan elämässä mutta tämä on toiminut hyvin, olen siirtynyt sivuun ja antanut lasten isälle pallon enkä puutu asioihin ellei mun mielipidettä kysytä. Pojalle hyvä saada nyt teini iässä omalta isältään miehen mallia ja isä alkaa olemaan muutenkin tärkeämpi kuin äiti. Sisarukset läheisiä edelleen. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.