Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Psykologi ja minä

    Moi, tänään se sitten päätty 6vuoden pitkä yhteistyö psykologini kanssa, josta on nyt haikea mieli ja itkeny olen hiukan.. En ole vielä täysi ikäinen..
    Yhteistyömme alkoi siitä kun vanhempani erosivat 7v sitten ja sen jälkeen passitettiin perheneuvolaan..
    Hän kirjoitti minulle kirjeen, ´´ työskentely kanssasi oli kaiken kaikkiaan hieno prosessi joka varmasti jää meidän molempien mielessä elämään muistoina, ajatuksina, tunteina ja kokemuksina, näihin sanoihin on hyvä yhteistyömme lopettaa ja kovasti tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää. ´´ Meillä oli aina kivaa ja olin iloinen kun sain käydä hänen luonaan..
    Tulee vaan niin haikea olo kun miettii että enään en palaa sinne kenties koskaan enkä näe psykologiani kenties enään.. Meistä ehti tulla hyvät ystävät :(

    Onko kellään mitään neuvoa miten tästä pääsee yli jne ? Ja älkää viitisikö kirjoittaa mitään herjaavia kommentteja kun tämä on minulle tärkeä asia jne..
    1109
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Mitä mieltä olette jos kysyisin itse häneltä että voitaisiinko vaihtaa aina joskus kuulumisia sähköpostin välityksellä ??

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    surullinenmieli kirjoitti:

    Moi, tänään se sitten päätty 6vuoden pitkä yhteistyö psykologini kanssa, josta on nyt haikea mieli ja itkeny olen hiukan.. En ole vielä täysi ikäinen..
    Yhteistyömme alkoi siitä kun vanhempani erosivat 7v sitten ja sen jälkeen passitettiin perheneuvolaan..
    Hän kirjoitti minulle kirjeen, ´´ työskentely kanssasi oli kaiken kaikkiaan hieno prosessi joka varmasti jää meidän molempien mielessä elämään muistoina, ajatuksina, tunteina ja kokemuksina, näihin sanoihin on hyvä yhteistyömme lopettaa ja kovasti tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää. ´´ Meillä oli aina kivaa ja olin iloinen kun sain käydä hänen luonaan..
    Tulee vaan niin haikea olo kun miettii että enään en palaa sinne kenties koskaan enkä näe psykologiani kenties enään.. Meistä ehti tulla hyvät ystävät :(

    Onko kellään mitään neuvoa miten tästä pääsee yli jne ? Ja älkää viitisikö kirjoittaa mitään herjaavia kommentteja kun tämä on minulle tärkeä asia jne..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu