Haluisin kuulla ihmisten tarinoita työpaikkaihastumisista/rakastumisista! Mulla on itselläni nyt menossa sellanen tilanne, että työpaikalle tullut uusi tyyppi on sekottanut pään täysin..;) Kummatkin eletään tahoillamme parisuhteissa(ei kuitenkaan lapsia), mitään vakavampaa ei ole vielä tapahtunut, eikä välttämättä tule tapahtumaankaan. Oletteko antaneet ihastuksen tunteille periksi vai takoneet itsellenne päähän järkeä? :)
Työpaikkarakkautta?
Hansu
81103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuules...järki käteen...Kannattaa erottaa päättömät ihastumiset ihastumisista! Olette jo parisuhteissa -> miksi luulet ettei mies dumppaisi sinua heti kun työpaikalle tulee uusi timmi bööna? Mieti sitäkin, jos eroatte, miten kliffa on olla samassa duunipaikassa exän kanssa?
Sori et tiputin sut jalustalta :D Mut jos sun fiilarit on tolla tasolla, jätä se tuleva exäsi tässä vaiheessa ja lähde metsästämään radalle...
Jätit mainitsematta, millä fiiliksellä tämä mies on sinua kohtaan? Onko hän tehnyt/sanonut jotain konkreettista vai yrittääkö hän kenties vain olla ystävällinen ja tutustua muihin tultuaan uuteen työpaikkaan? Itse olet jo suurin piirtein valmis jättämään oman siippasi, mutta tiedätkö, onko tällä miehellä pienintäkään aikomusta tehdä samoin? Mitä oikeastaan edes tiedät tästä miehestä? Ota nyt järki käteen!
Työpaikkaromanssit voivat olla aika hankalia. Sitten kun kaikki päättyy, joutuu toista katsomaan päivittäin sen 8 tuntia. Muutenkin, jos noin helposti ihastut toiseen mieheen, ei kaikki voi olla kunnossa nykyisessä suhteessasi. Hoida ensiksi asiat kuntoon siinä (ota tai jätä) ja ala sen jälkeen miettimään uusia valloituksia jos siihen on tarvetta.
Työpaikoilla helposti ihastutaan, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Työpaikalla ollaan ns. iloisia ja reippaita, ystävystytään, tehdään yhdessä työtä, koetaan onnistumiset ja epäonnistumiset yhdessä. Kotona äksyillään vaimolle väsyneenä, mutta työpaikalle harvoin ongelmia viedään. Jo se että työpaikalla ollaan päivän "energisin" hetki, vaikuttaa.
Joten vaikka se työkaveri saattaa vaikuttaa niin ihanalle ja täydelliselle, niin täytyy ajatella se tilanne missä ollaan. Mitä sitten jos suhde jatkuu ja muutatte yhteen? "Arkiminä" yleensä on erilainen kuin "työminä".
Olen samaa mieltä kuin edelliset. Ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Jos et ole tyytyväinen omaan suhteeseesi, tee sille jotain, joko jäät tai lähdet, mutta älä ainakaan ala pettämään.
Minulla ihastumistuntemuksissa on auttanut kun olen ajatellut meidän suhteen alkuaikoja, miten silloin leijuin. Siten tajuan sen että kyllä se arki tulee joka suhteeseen. Vaikka niitä perhosia vatsaan välillä kaipaakin, niin kyllä se oma kulta on paras. :)
Mainitset että sinullakin näitä ihastumisia on ollut työpaikalla. Kun et ole niihin ilmeisestikään "kiinni jäänyt", kerrotko minullekin miten ihastumisesta pääsee irti - ja miten työtä tehdään edelleen yhdessä? Minä olen työpaikkaihastukseni kanssa (molemminpuolista) sopinut että emme ala hölmöilemään yhtään mitään vaan yritämme jatkaa ystävinä. Kuinka h'tin kauan siihen menee, että pystyy esim. katsomaan toista "neutraalisti" tai olemaan sävähtämättä jos toinen hipaiseekin jne. Kannustaisi kovasti jos joku kertoisi onnistuneensa ;-)))
kaikille vastauksista.. :) Jäi tosiaan mainitsematta, että vastapuolikin on näyttänyt "vihreää valoa". Tiedän, että jos suhde päättyisi, olisi aika ankeaa olla tämän tyypin kanssa samassa duunipaikassa. Tosin työni on kiertävää, teen tässä työpaikassa töitä vain n.kerran viikossa.
En ole omaa siippaani ihan noin helposti kuitenkaan jättämässä, tunteita on häntäkin kohtaan! Tosin sitä olen miettinyt, että mitä on tapahtunut suhteessamme kun olen alkanut ihastumaan myös muihin tyyppeihin? Toivotaan että tämä on ohimenevää ja saan järjen päähäni ;) Piristystä tuo kyllä harmaaseen arkeen tämä työpaikkaihastus..;)
Muutkin saa vielä laittaa mielipiteitä jos löytyy tarinoita =)
Ei tietysti lohduta yhtään, mutta neutraalia suhtautumista toiseen on ihan turha odottaa, koskaan...
Taidan olla hullu ja pöljä ja olenkin. Mutta myös vakaasti päättänyt, että en päästä tätä ihastustani häviämään elämästäni vain ihastuksen takia. Hän on minulle niin ihana, mielenkiintoinen ja hyvä ystävä, oikea sielunsisar/veli, että aion selvitä näistä "ylituntemuksista", jotta saan pitää hänet ystävänäni. Ja kun ottaa huomioon, että olemme työpari, ei muita mahdollisuuksia olekaan. Hullua, tosi hullua ja älytöntä...
Tutustuin mieheeni työpaikalla, jossa työskenneltiin yhtäaikaa noin vuoden verran. Kaikki alkoi ihan "vahingossa", ja nyt ollaan jo kihloissa:) Alkuvaiheessa meillä oli kummallakin omat suhteemme, mutta pienen taistelun jälkeen saimme toisemme. Työpaikalla jotkut olivat ymmärtäväisiä sekä iloisiakin puolestamme, joillekin se oli outoa, ja vaikeaa ajatella meitä yhdessä. Tuntui välillä että seurustelumme oli muille vaikeampaa kuin meille. Työnteko sujui meiltä kuitenkin loistavasti, vaikka aloimmekin seurustelemaan.
Kuuntele tunteitasi ja sydäntäsi:) Onnea teille!!