Avoimuus! Työkaveri ahdistui! Ihastus! BI, yes or no?!

Ilmaisin tässä kerran ihastuneeni työkaveriini.
En mahtanut mitään tunteilleni, kun viihdyin hänen seurassa joka tapauksessa.

Olen tuntenut miehiä ja ihastunut heihinkin. Mitään pysyvää ei ole kumminkaan tullut.

Silti nainen viehätti minua ihmisenä ja persoonana.
Olin ilman todellista sydänystävää ja olen yhä vielä. Sitä toki etsin.

Tämmöistä koin tahtomattani pari kertaa elämässäni.
En voi asialle itse yhtikäs mitään!

Eipä kait ollut viisasta kertoa asiasta hänelle.
Tarkoitukseni ei ollut "kosiskella ystävyyttä" , ja hän teki asian selkeästi selväksi ettei ole naisista kiinnostunut.
En olisi sellaista uskaltanut ajatella tai odottaa. Itseasiassa en tiedä mihin olisin ollut valmis ajankanssa!
Hän koki asian ilmeisemmin hyvin seksuaalisena ja kiusallisena.
En odottanut muuta kuin sydänystävyyttä, luottamusta ja kv. halausta, sielujen sympatiaa.

Onko tämä ollut vain ystävättärien välistä kemiaa vai mitä?

Olen muuten tasainen luonteeltani, tosin romanttinen ja tunteellinen.
Ihan kypsässä iässä, eläkkeelle vajaa 4 vuotta!

Tuohon aikaan jouduin käyttämään paljon keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
En pitänyt sairaslomaa vaikka olisin ollut siihen oikeutettu.
Ilmeisemmin lääkitys vahvisti asioiden kokemista.

Minua jäi kaivertamaan tapaus, jota en pystynyt hallitsemaan.
Koen olevani velkaa suuren anteeksipyynnön, jota en ole päässyt esittämään kahdenkesken.

Se ei ole mahdollista työpaikalla!

Terveiset kammariisi Madame!