Olen joskus nuoruudessani pettänyt aiempia
poikaystäviäni, kun suhde alkoi väljähtyä ja
kaipasin jotain muuta. Olen kieriskellyt
syyllisyydessä ja joskus vieläkin näen
painajaisia siitä, miten inhottava ja tyhmä olin
tuolloin.
Nyt elän tasapainoisessa suhteessa ja ikää alkaa
olla kolmekymmentä. Olemme avopuolisoni kanssa
suunnitelleet paljon yhteistä tulevaisuutta ja
yhteinen asuntokin on hankittu. Olen jo
aikapäiviä sitten päättänyt, etten koskaan tule
tätä "elämäni miestä" pettämään. Haluaisin olla
hänelle kaikin puolin yhtä reilu ja hyvä kuin hän
on minulle. Hän on luonteeltaan niin kiltti ja
herkkä, etten ikimaailmassa voisi kuvitella
hänenkään pettävän minua. Seksielämämme ja muu
yhteiselomme sujuu ihanasti ja hellyyttäkin saan
ihan tarpeeksi.
Nyt kuitenkin itse olen tehnyt hirveän
typeryyden, jota kadun koko loppuelämäni.
Nimittäin työmatkalla iltajuhlissa kännäilin
reippaanlaisesti ja havahduin vasta silloin, kun
olin jo yhden kollegan kanssa "liian pitkällä".
Olin siis aivan tolkuttomassa kännissä aloittanut
flirttailun ja kaivannut hellyyttä, jota en olisi
selvinpäin edes harkinnut.
Muutenkin otan helposti liikaa alkoholia, jolloin
saatan käyttäytyä typerästi. Mieheni on tämän
aina ymmärtäväisesti hyväksynyt, koska ikinä ei
ole sattunut mitään tällaista. Olenko paatunut
petturi, kun tällaista saattoi tapahtua?
Ilmeisesti minun täytyy vain lopettaa alkoholin
kanssa pelleily ja tällä tavalla välttää typerä
käyttäytymiseni. Se on vain minulle aika vaikeaa,
kun pidän juhlimisesta ja kohtuudessa pysyminen
juomisen osalta on minulle niin vaikeaa. Olen
yrittänyt harjoitella sitä, mutta aina välillä
kuitenkin sattuu hirveitä ylilyöntejä. Ja jos
niihin alkaa liittyä tällaista hirveää käytöstä,
ainoa vaihtoehto on kai absolutismi?
Kaikista vaikeinta on se, että tapaan töiden
puitteissa tätä sekoilukaveriani. Hänen kanssaan
sovimme, ettei asiasta kehkeydy mitään jatkoa,
koska hänkin seurustelee ja selvinpäin kumpaakin
kadutti. Mutta miten suhtautua tilanteeseen? Mitä
jos se toistuu taas humalassa? Onko kellään
vastaavia kokemuksia? Jäikö yhteen kertaan ja
miten päästä itsesyytöksistä eroon?
poikaystäviäni, kun suhde alkoi väljähtyä ja
kaipasin jotain muuta. Olen kieriskellyt
syyllisyydessä ja joskus vieläkin näen
painajaisia siitä, miten inhottava ja tyhmä olin
tuolloin.
Nyt elän tasapainoisessa suhteessa ja ikää alkaa
olla kolmekymmentä. Olemme avopuolisoni kanssa
suunnitelleet paljon yhteistä tulevaisuutta ja
yhteinen asuntokin on hankittu. Olen jo
aikapäiviä sitten päättänyt, etten koskaan tule
tätä "elämäni miestä" pettämään. Haluaisin olla
hänelle kaikin puolin yhtä reilu ja hyvä kuin hän
on minulle. Hän on luonteeltaan niin kiltti ja
herkkä, etten ikimaailmassa voisi kuvitella
hänenkään pettävän minua. Seksielämämme ja muu
yhteiselomme sujuu ihanasti ja hellyyttäkin saan
ihan tarpeeksi.
Nyt kuitenkin itse olen tehnyt hirveän
typeryyden, jota kadun koko loppuelämäni.
Nimittäin työmatkalla iltajuhlissa kännäilin
reippaanlaisesti ja havahduin vasta silloin, kun
olin jo yhden kollegan kanssa "liian pitkällä".
Olin siis aivan tolkuttomassa kännissä aloittanut
flirttailun ja kaivannut hellyyttä, jota en olisi
selvinpäin edes harkinnut.
Muutenkin otan helposti liikaa alkoholia, jolloin
saatan käyttäytyä typerästi. Mieheni on tämän
aina ymmärtäväisesti hyväksynyt, koska ikinä ei
ole sattunut mitään tällaista. Olenko paatunut
petturi, kun tällaista saattoi tapahtua?
Ilmeisesti minun täytyy vain lopettaa alkoholin
kanssa pelleily ja tällä tavalla välttää typerä
käyttäytymiseni. Se on vain minulle aika vaikeaa,
kun pidän juhlimisesta ja kohtuudessa pysyminen
juomisen osalta on minulle niin vaikeaa. Olen
yrittänyt harjoitella sitä, mutta aina välillä
kuitenkin sattuu hirveitä ylilyöntejä. Ja jos
niihin alkaa liittyä tällaista hirveää käytöstä,
ainoa vaihtoehto on kai absolutismi?
Kaikista vaikeinta on se, että tapaan töiden
puitteissa tätä sekoilukaveriani. Hänen kanssaan
sovimme, ettei asiasta kehkeydy mitään jatkoa,
koska hänkin seurustelee ja selvinpäin kumpaakin
kadutti. Mutta miten suhtautua tilanteeseen? Mitä
jos se toistuu taas humalassa? Onko kellään
vastaavia kokemuksia? Jäikö yhteen kertaan ja
miten päästä itsesyytöksistä eroon?
Vastaukset 25
Vanhimmat
hyvä että sulla pukkasi morkkista! Se on ainakin
todiste siitä, että asia pohdituttaa ja vaivaa
sinua. Löytyy siis jonkinlaista moraalista
selkärankaa. Jos se yhteen kertaan jää, niin anna
olla ja unohda koko juttu! Se on tietysti jo
huonompi homma jos tääs kännipäissäsi retkahdat
tähän kollegaan...(kun kerran aikaisemminkin
pantu, niin miksei nyt..)
kun juhlit ota miehes mukaan ja sano sille mut älä
suoraan et on koko ajan sun kanssa... mitä sit voi
tapahtua ei mitään.....juhli miehesi kanssa tai
naisseurassa ni mitään ei luultavasti tapahdu
paitsi jos alat lesboilee niitten naisten kans :)
no huumori huumorina....
Minulla on työn puolesta paljon sellaisia
tilanteita, että joudun asiakastilaisuuksissa
tms. juhlimaan, enkä viitsisi olla tuolloin aina
aivan kuivin suin. Ja noihin en miestäni
luonnollisestikaan voi ottaa mukaan.
Kuten jo kommentoitiinkin, on hyvä, että
omatuntosi kolkuttaa. Se kertoo siitä, että
tiedät tehneesi väärin.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa
siitä, että mikäli olet TÄYSIN VARMA siitä, että
tämä sekoilu jää tähän yhteen kertaan, niin älä
kerro siitä kumppanillesi ja koita unohtaa koko
juttu. Voi olla vaikeaa, mutta jos mietit sitä,
kuinka paljon uutisellasi satuttaisit omaa
rakastasi, voi olla parempi teidän kummankin
kannalta olla kertomatta.
Toisaalta, jos uskot, että miehesi antaisi
sinulle anteeksi, kehottaisin kertomaan. Mikäli
osoittaisit noin paljon katumusta ja häpeää, ei
hän varmaankaan jaksaisi siitä ikuisesti kantaa
kaunaa. Ehkä jopa arvostaisi sitä, että kerroit
asiasta itse rehellisesti.
Itsepähän miehesi tunnet. Kertoako vai ei..?!
Ja sitten tähän itse ongelmaan..
Oletko joskus aiemmin ollut ihastunut kyseiseen
työkaveriisi? Alkoiko vanha suola janottaa?
Oletko miettinyt, miksi päädyit peuhaamaan juuri
hänen kanssaan, vai olisiko sillä partnerilla
edes ollut merkitystä? Tuntuu hassulta, että
vaikka teillä on oman puolisosi kanssa kaikki
ilmeisen hyvin, kaipaat hellyyttä ja huomiota
joltain toiselta. Kännin piikkiin ei aina voi
laittaa kaikkea. Se on useille (teko)syy, mutta
ei aina selitä kaikkea.
Voisiko olla niin, että miehesi hyvistä puolista
ja suhteenne hyvästä tilasta riippumatta
välillänne olisi sittenkin jokin mutka? Itselläni
on meneillään ihmissuhde, joka ei ole
täydellinen, mieheni varsinkaan ei ole
täydellistä kumppania nähnytkään, mutta siltikään
en voisi koskaan pettää häntä. Rakastan häntä
liikaa tehdäkseni jotain sellaista. Edes kännissä
en sitä tekisi, enkä tehnyt, vaikka siihen
tarjoutui kerran loistava tilaisuus. Ja kyseessä
oli vielä eräs entinen, johon edelleen tunsin
voimakasta vetoa..
Anyway, pointti oli siis se, että kaipaatko ehkä
sittenkin jotain enemmän? Ihmisillä on kaiken
lisäksi taipumus itse väärin tehneenä katsoa
toista ihmistä kuin pyhimystä (kehut miestäsi ja
suhdettanne huomattavan paljon..) ja jättää
huomioimatta ne seikat, jotka ovat alunperin
voineet toimia sysäyksinä väärin toimimiseen..
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Rehellisesti sanoen, en millään jaksa uskoa, että
pettämisesi johtui ihan vaan viinasta. Viina saa
ihmisen tekemään tyhmyyksiä, mutta mikään
lemmenrohtohan se ei varsinaisesti ole. Kaikki
tiedämme, että viina lisää haluja, mutta ei enää
siinä vaiheessa, kun on tolkku pois. Sinun
kuvauksestasi saa sen kuvan, että nakit oli aika
pahasti silmillä, joten en usko, että
seksuaalinen himosi kasvoi, ja siksi aloit
touhuamaan toisen kanssa.
Etsi OIKEA syy käytökseesi muualta, kuin
pullosta.
Ehkäpä tuo sattunut olikin jotain jännityksen
hakemista, kun elämäntilanne nyt onkin niin hyvin
ja vakaata. Itsesyytökset ovat kauheat, koska
tuomitsen tuollaisen jännityksen hakemisen, koska
siinä loukkaa ulkopuolisia tahoja. Kyllä sitä
"säpinää" arkipäiviin pitäisi saada ihan muilla
keinoilla kuin toisten kanssa sekoilemalla!
Toinen syy sekoiluuni saattaa olla pieni
alitajuntainen epävarmuus suhteestamme. Vaikka
tilanne onkin vakaa, emme vielä ole kihloissa
tms. Nyt tämä on jo naurettavaa, koska kyllähän
minä tiedän, että ei naimisiinmeno mitään
muuttaisi. Mutta olen vain niin "vanhanaikainen",
että haluaisin "virallistaa" yhteenkuuluvuutemme.
Tietyllä tavalla ehkä pelkään, että olenko
kumppanilleni kuitenkaan se "oikea". Hänellä ei
ole yhtä paljon seurustelukokemusta kuin minulla.
Itse asiassa hän ei ole koskaan ennen ollut
avoliitossakaan. Kyllähän varmaan moni liitto on
pitkäikäinen, vaikkei vertailukohtia hirveästi
olisikaan. Mutta silti pieni pelko hiertää
mieltäni, vaikka kumppanini osoittaa kyllä kaikin
tavoin, että välittää minusta todella paljon.
Sinulla on kyllä syytäkin hävetä. En voi kuin
sääliä tuollaista ihmistä, jolla on niin paha
viinaongelma, ettei edes asiakastilaisuuksissa
pysty olemaan pikku hiprakassa, vaan on
muka "pakko" olla nakit silmillä työn puolesta.
Ihan oikeasti koskaan ei ole pakko juoda itseään
lärvikuntoon, eikä fiksu ihminen niin teekään.
Näköjään sinullan on ongelma alkoholin kanssa.
Kannattaisi pysytellä erossa viinasta niin ei
tule ongelmia.
Mielestäni pettäminen ei johdu välttämättä
mistään parisuhteen puutteesta. Jotkut vain ovat
humalassa sellaisia, että alkavat flirttailla
kaikkien kanssa ja unohtavat oman kullan
olemassaolon kokonaan. Seuraavana aamuna sitten
muistuukin mieleen, kuka on ja mitä tuli
tehtyä...samoin muistaa, ettei ollutkaan sinkku...
Olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka selvinpäin
eivät koskaan pettäisi tai muutenkaan tunaroisi
seksisuhteissa, sekä sinkkuja että varattuja.
Joillakin on vain taipumus juoda liikaa ja ruveta
leikkimään kaatokännissä vamppia / gigoloa...
Poikaystäväni alkaa halailla kaikkia
vastaantulevia puolituttujakin saatuaan muutaman
mukin liikaa. Joillakin se vaan ei jää
halailuun...
Älä kerro miehellesi, se ei varmasti parantaisi
tilannetta yhtään. Yritäpä hoitaa sen sijaan
viinaongelmasi kuntoon, niin moista ei
vastaisuudessa tapahdu.
Kiitos kommentistasi. Pohjimmainen ongelmani
onkin todella tuo viinan ottaminen, koska
selvinpäin toimin aivan "täysjärkisesti". En osaa
ottaa kohtuullisia hiprakoita, vaan vaihtoehdot
ovat joko vain kaksi annosta tai sitten liiat
lärvit. Joten oman ja muiden parhaaksi taidan
tästälähtien jättää juomisen ja jos on "pakko"
ottaa jotain, jätän sen siihen kahteen annokseen,
jolloin vielä kontrolli pelaa!
sulla on selkeesti ongelma viinan kanssa! Siitä
seuraa kaikki muut probleemit, kun vedät lärvit
asiakastilaisuuksissa. Kun pomos pääsee selville
tai näkee touhujas, saatat saada jopa kenkää.
Itse olen joutunut esimiehenä antamaan tossua
naispuoleiselle alaiselle, joka kännipäissään
alko vamppaamaan asiakkaita. Kyllä siinä firman
mainekkin kärsii.
Lopeta tenuttelu, jos se sulle sovi! Itse olen
joutunut karsimaan ottamista, jos olen firman
porukan/asiakkaiden kanssa liikenteessä.
Nimittäin kyllä se kontrolli kännissä pettää
kellä vaan.
No nyt alkaa jo kuullostaa oikeammalta..
Huomaatko, kun vähän kaivelet syvemmältä, niin
niitä muitakin syitä kuin pelkkä "olin niin
kännissä" alkaa löytyä.
Täällä on muutkin antaneet sulle mun mielestä
aika hyvää ja asiallista kommenttia, ja aika
monessa painotetaan juuri sitä, että mieti niitä
todellisia syitä käytöksellesi.
Sulkematta pois myöskään sitä, että tuon viinan
kanssa sulla taitaa ihan oikeesti olla ongelma.
Itse olen jossain mielessä samanlainen.
Aina kun lähdetään ottamaan, niin sitä tulee
sitten otettua (todella) reippaasti. Jotenkin
sitä on kuitenkin vaan aina onnistunut pitämään
järjen jotakuinkin mukana.
Kuten Sean C (?) kirjoitti, känni ei voi aina
olla se syy, jonka taakse piiloudutaan..
Toivottavasti olet kaikista näistä vastauksista
saanut selvyyttä ajatuksiisi, jotka epäilemättä
vellovat päässäsi aikamoisena vyyhtinä..
Saanen käyttää tässä pienoista mietelausetta,
joka mielestäni sopii tilanteeseen enemmän kuin
hyvin.
Joissain tapauksissa väärin tehneelle erillinen
rangaistus on tarpeeton. Sopiva ja täysin
riittävä rangaistus on se omantunnon tuska, jossa
hän joutuu pitkän aikaa kieriskelemään.
Toivottavasti petturi ei kerro miehelleen, jollei
tuo hyppy merkinnyt mitään, niin paras olla
hiljaa, koska se sattuu aina kohtuuttomasti, kun
saa tietää jotakin mitä ei halua. Lisäksi vaarana
on "koston kierre", kun hän teki, miksen minäkin
jne...
kirjoitat ihan järkevästi mutta toi loppu on
kyllä ihan sontaa. Ei se ole missään tapauksessa
mikään rangaistus että on vähän paha mieli kun
tuli töppäiltyä. Siinä alkaa
nopeasti "rankaisemaan" itseään jatkuvasti.
Muuten luen ilolla näitä tarinoita. Parisuhteen
vastustajana huomaan että järjen voitto lähestyy
ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa havahtua. Kun
nykymaailmaa katsoo niin herää epäilys että tämä
ei varmaankaan ollut mielessä niillä jotka
ensimmäisinä alkoivat viritellä ideaa kahden
ihmisen liitosta. Joku perverssi meni vielä
sotkemaan siihen yksiavioisuuden. Niinkuin se nyt
olisi mahdollista.
Hohhoijaa..
No, minä nyt olen joka tapauksessa sitä mieltä,
että joissakin tilanteissa, ihminen, joka ei ns.
luonnostaan halua toista satuttaa, kärsii
tarpeeksi silloin, kun omatunto kolkuttaa pitkään
ja hartaasti. Ja mielestäni se on riittävä
rangaistus, ei siis kaikille, vaan nimenomaan
niille, jotka ymmärtävät tekonsa merkityksen ja
sen mahdolliset seuraukset ja siksi kärsivät
pahasta olosta.
Parisuhteen vastustaja.. Niin, siinä mielessä
olen kanssasi samaa mieltä, että tällaiset
parisuhteet ja niiden ONGELMALLISUUS joka
mutkassa ei varmaankaan ollut kaksielelyn
alkuperäinen idea. Mutta miksi siitä on sitten
tullut tällaista?
Ja toisekseen, vaikka itse edellytän
kumppaniltani täydellistä yksiavioisuutta, enkä
itsekään ole koskaan pettänyt, olen sinunlaistesi
ihmisten kommenttien takia alkanut miettiä, miksi
se pettäminen on niin paha juttu..
Viimeeksi eilen, koiran kanssa metsässä
kävellessäni pohdiskelin, että miksi se sattuisi
niin hemmetin paljon, jos mieheni kävisi
vieraissa.. En oikeastaan löytänyt mitään
järkevää selitystä.
Paitsi seuraavat:
-En kestä edes ajatusta omasta rakkaastani
vieraan naisen päällä tai alla. Nauraen,
hymyillen, kosketellen rintoja ja häpyä, joka ei
ole minun!
-Minua alkaa oksettaa, kun ajattelen, että hän
voisi olla niin iljettävä, että panisi toista
naista ja tulisi sitten takaisin kotiin minun
luokseni, niin kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.
-Hän tietää, että minua on petetty ja kuinka
paljon se on minua loukannut. Ja jos hän silti,
nämä taustatiedot muistissaan menisi ja pettäisi,
väheksyisi hän samalla minua, arvojani ja
ennenkaikkea laskelmoivasti satuttaisi minua
tavalla, jonka pahimmaksi mahdolliseksi tietää.
-Kokisin pettämisen paitsi henkisenä, myös
jollain tavalla fyysisenä loukkauksena. Miksen
minä riittänyt? Mitä minä en voinut antaa, jota
joku toinen antoi? Miksei hän edes pyytänyt sitä
minulta?!?!
-Jos mieheni pettäisi minua, en koskaan antaisi
anteeksi.
Perimmäisenä syynä se, että hän ei teollaan olisi
pelkästään kertonut minun riittämättömyydestäni,
vaan myös omasta heikkoudestaan. Jos en minä
riitä, olkoon kokonaan ilman minua.
Tässä syitä, miksi yksiavioisuus on minulle ainoa
vaihtoehto.
tarkoitin sitä että joku oli niin mieleltään
järkkynyt että kuvitteli yksiavioisen parisuhteen
mahdollisuuteen. Siis poikkeuksia
lukuunottamatta. Mutta olet kyllä oikeassa mitä
tuosta järkiperäisyydestä sanoit. Jotkut hokevat
sitä "se on vain seksiä" -fraasia. Mutta miksi se
sitten tuntuu niin pahalta? Ihan kuin
yksiavioisuuden käsite olisi luotu vain joidenkin
kiusaksi. Minä vihaan ja halveksin pettämistä.
Sekin on hyvä syy olla uskomatta parisuhteeseen.
Ei nykymaailma enää salli sitä niillekään jotka
sitä jostain syystä haluaisivat. Itse en
sellaista kaipaa joten eipä tarvitse murehtia
kenenkään menemisiä tai tulemisia.
Kokemuksella:
1) Viina EI ole se keppihevonen jolla voit
ratsastaa, sen piikkiin et voi mitän laittaa
2) Jos työhösi kuuluu edustaminen kuten minulla,
pitäisi ns isännän edustajan olla kontrolloimassa
tilannetta eikä itse juhlakaluna, sekään ei
kuitenkaan poissulje bailaamista
3)Kuitenkin omatuntosi kolkuttaa... miksi ??
Sinun kannattaisi miettiä, mitä olet suhteessasi
hakemassa vai onko vaihtelun halu kuitenkin
pohjimmiltaan katalysaattori joka käynnistyy aina
säännöllisesti oli suhde kuinka hyvä tahansa.
Mielestäni se on ydin:
Ainahan on helppoa pikku hiivassa "antaa mennä"
sysäten tunteet sitten taka-alalle.
Epäiletkö suhteesi pysyvyyttä ja siksi teit niin
??
No sitten voit todennäköisesti epäillä kaikkia
suhteita..
Oletko keskustellut suhteen virallistamisesta jos
se on avain?
4)Katsoisin peiliin: jos et 30-kymppisenä
kontrolloi mitä teet ilman valvontaa, en voisi
taputtaa käsiä-- homman täytyy lähteä omasta
VAPAAEHTOISESTA TAHDOSTA OLLA lojaali..
Kuitenkaan en tuomitse Sinua, -mikä minä olen
sitä tekemään ? heh ..
ja asia kuitenkin vaivaa..
Mikään harjoittelu ei auta vaan OMA TAHTO
5) Ä L Ä kerro miehellesi.. kokemuksesta sen
sanon..
tulee hetki vaikka parisuhde olisi auvoinen..
jolloin vanhat synnit kaivetaan esiin ja sitten
alkaa ns nokkimiskierros, ja koston kierre alkaa..
Toivottavasti sait jotain ajatuksia !
itse olen suudellut toista.. kahdesti. molemmat
kerrat kännissä, toisella kerralla niin lärvit
etten edes muista. ja häpeän - ihan ilman käskyä.
anteeksi sain, molemmat kerrat. se oli kuitenkin
vaan suutelua, ei enempää. vaikka itse pidän myös
suutelua pettämisenä. anteeksi olen saanut, asiat
on loppuun puhuttu - aina kunnes tulee jokin
isompi riita. on todella raskasta... mutta itse
olen syypää. itsepä sit kärsin.
Tunnut olevan löysä moraalista luonnetta, et
viittis otta yhteyttä petettäs lisää samalla
morkkiksilla menee [email protected]
alkoholia niin sillhän siitä pääsee! Ja kerro
miehellesi huoranneesi... eiköhän olosi siitä
parane tai sitten ei...
miksi pitää kysyä tyhmiä kysymyksiä, mitä jos se
toistuu humalassa voi vittu, lopeta juominen tai
kännää ukkosikaa kahdestaan jos et sen vertaa
luota itseesi stupido!!!!! ja yleensäkin niiltä
jotka ei pysty kontrolloimaan käyttäytymistään
kännissä pitäisi lailla kieltää alkoholin käyttö
todennäköisesti ihminen joka levittää helposti
tavaransa kännipäissään joten jos rakastat
miestäsi niin vähennä viinan käyttöä...
Huora petti. Mikä yllätys. Not.
toivottavasti tuut katumaan koko elämäsi
toivottavasti omatuntosi vaivaa sua koko
loppuelämäsi.
tollasta tekoa en koskaan antaisi anteeksi.
huoraamista se on.
toivottavasti hyvä miehesi tajuaisi ajoissa
jättää sut ettei enempää sille kerry suruja.
No on siinä ämmää kerrakseen. Äkkiä vaan paanalle
ja mokaa ressukka nyt kerrankin itsesi oikein
perusteellisesti.
Kerran petät, aina petät! Kerran voi antaa
anteeksi mutta toista ei! Mutta se on kuin huume.
Siihen jää koukkuun... varo vaan. Pikkujouluissa
siivouskomerot rytkyy....
siis et TODELLAKAN voi laittaa sitä kännin
piikkiin! taustalla on jotain muita asioita joita
olisi syytä miettiä... ei ollut varmasti
viimeinen kerta kun näin käy...
Jos rakastat kumppaniasi, et kerro hänelle mitään
tapahtuneesta. Sinun on yksin kärsittävä tuo
hairahdus. Itse en antaisi anteeksi, vaan se
olisi välit poikki...
Jos haluat jatkaa suhdettanne, teet päätöksen,
ettet enää ikinä käännää. Liity AA-kerhoon, ja
hoida asia kuntoon.