Siskontytön tytär - omat lapsenlapset mitättömät

Sisarensa tytärtä hän ihailee ja kertoo meillekin tytön edistysaskelista. Tyttö osaa nyt kirjoittaa nimensä - puolen eskarivuoden jälkeen.

2 lastamme lukivat sujuvasti ennen eskaria. Muistutin mummoa siitä.

Monista kirjoituksista huomaa, kuinka riippuvaisia ollaan isovanhempien mielipiteistä.
Itsenäisyys on yhä hakusessa, vaikka perhettä on ja avioliittoa vuosikausia. Kuitenkin anopin mielipiteet vaikuttavat perheen elämään.
Miksi?
Ei edellisen sukupolven asenteet ja elämänkokemus ole tätä päivää. Nykyisin niin koulu kuin työelämäkin ovat aivan erilaiset kuin mummon nuoruudessa oli. Ei niitä voi verrata.
Ruoka ja hygienia olivat todella erilaiset. Perunaa ja kastiketta, sauna kerran viikossa. Niitä kannattaisi myös vähän käsitellä, kun ruvetaan puhumaan elämän laadusta.

Anopilla on mielipiteensä lapsistasi. Älä noteeraa. Älä vaadi omia lapsiasi menemään arvosteltavaksi, jos eivät omana itsenään mummolleen kelpaa.
Eivät lapsenlapset tarvitse isovanhempia, jos he eivät ole lapsista kiinnostuneita. Ei lapsien ole pakko yrittää miellyttää mummojaan.

Älä puhu lapsillesi enää mitään mummosta. Ottakoot itse yhteyttä, jos katsovat tarpeelliseksi. Isoja lapsiahan he jo ovat.
Jos lapsien opiskelut ja elämä eivät ole mummon mieleiset, älä kerro enää sanallakaan niistä, vaikka kysyisi. Ei kannata antaa lisää arvostelun aihetta.
Puhukoot lapset itse asiansa, jos haluavat.

Onko noi nyt niin pahoja kommentteja, jospa mummu luulee vaan olevansa jotenkin huolehtivainen, kun neuvoo ja ohjeistaa.

Kommentti "vielä kun ne olisi vaaleat" on tietysti ihan typerä, mutta eikä mummun mielipiteitä voisi jättää ihan omaan arvoonsa.

Jotkut ihmiset ovat vaan syntyneet sellaisiksi sammakoiksi, että eivät kertakaikkiaan osaa olla kurnuttamatta, vaikka tarkoittaisivat hyvää, niin kurkusta ryöpsähtää ensimmäinen ajatus, mikä päähän pälkähtää.

On harvinaista yleensäkin, jos miniä sattuu olemaan mieleisä. Yleensä miniä on kakkoslaatua, anoppien mielestä.

Anoppi saattaa kurnutella kommenttejaan myös sisarelleen tämän lapsesta. Ehkä heillä on paksumpi nahka, eikä sinun korviisi ole kantautunut anopin arvosteluja.

Kannattaa tosiaan muistaa että isovanhemmat itse ovat vastuussa millainen suhde heillä on lastenlapsiinsa.

Nämä sinun teini-iässä olevat öaspet sanovat kohta anopille suorat sanat ja kun vielä kehoitat niit äsiihen niin menee anopilta pasmat kyllä iahn sekaisin. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaa ja jos minun anoppi olisi jotain kriotsoinut lastammen niin miehenä olsiin sanonut ihan suoraan mitä ajatteleen ja se siitä.

Mitä ihmeen merkitystä sillä anopilla on. Palvokoon ketä lystää. Ilmeisesti kerjäät kovasti jotain sädekehää synnyttämiselläsi. Ällöttää nämä "minä, minä ja perheeni" tyypit. Jospa koittaa olla vähän vaatimattomampi.

Minulla on samanlainen sisar joka on kilpaileva, kateellinen ja pitää olla joka suvun kunkku & numero ykkönen. Kyttää toisten rahat ettei omat sisarukset tai miehen sisarenperhe vaan saa enemmän. Menee pahemmaksi koko ajan nyt jo mustamaalaten ja haukkuen kaikki ihmiset. Ollaan yritetty häntä hakemaan ammattiapua mutta ei itse tajua olevansa sairas. Mies ja anoppi hoitelevat lapset ja rouva juoksee risteilyllä ja missä lie pettämässä. Käyttää ystäviään alibina. Kaikki vika on muissa ihmisissä. Hän ei saa tarpeeksi ja hän on uhrautunut kun on synnyttänyt ja nostaa siitä kauhean numeron. Ylistää itseään ja puhuu puutaheinää. Mies on täys nössö ja alistettu.

Mihinkä sinä sitä anoppia oikein tarvitset. Ei kai hän samassa taloudessa asu. Perustetaanko perhe sillä että arvo nousee muiden silmissä. En ymmärrä kun en ole tuollaisilla meriiteillä koittanut ratsastaa.

Taitaa olla uskonnon mukanaan tuoma asenne, että vanhempien sanaa pitää kuunnella ja ottaa vakavammin kuin muiden puheet.
Meihin on iskostettu neuvo, "kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit maan päällä."
Jollakin oudolla tavalla suvun vanhemmilla polvilla on yliote nuorempiin, ja mitään vastahankaisuutta ei katsota hyvällä.

Aina pitää ottaa vastaan happamat sanat ja väärät asenteet, mukisematta, koska se on se mummu tuollainen, on aina ollut, mutta kun se on jo noin vanha niin.... Ihan peräti 58-vuotias/68-vuotias/78-vuotias...
Vuosikymmenet kuluvat, ja anopit ovat yhtä happamia, ehkä vieläkin happamampia, ja miniät happanevat siinä vieressä, tyttäret kärsivät, kun on jo kaksi hapannaamaa komentamassa ja arvostelemassa.

Sitten tyttärestä tulee miniä, ja hän saa yhden hapannaaman lisää. Anoppi ei ehkä ole samaa lajia kuin miniän äiti, mutta sitähän ei miniä tiedä, vaan otaksuu joutuvansa taas arvosteltavaksi ilman mahdollisuutta puolustautua.

Ketju jatkuu. Miniä uumoilee arvostelua jokaisesta anopin sanasta, mutta ei tartu puheeseen asiallisesti: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi..."
Kyräilee ja vihaa. Anoppi näkee vastahankaisuuden, ja siinä sitä ollaan.

Käskyn tulisi kuulua: "Kunnioita perheenjäseniäsi ja lähimmäisiäsi"!