En vain jaksa enää.. en jaksa yrittää.. olen täysin kyllästynyt kaikkeen.. ja tainnut jopa tämän suhteen takia masentua. Haluaisin kyllä jatkaa mutta en vain jaksa. Voimani ovat loppuneet ja kärsin siitä, siitä kärsii myös lapseni ja lapsemme ja hänkin. Onko tässä enää mitään järkeä. Mutta myös huolettaa kun voimani ovat loppuun kulutettu että jaksaisinko edes eroa koska se olisi mulle varmaan rankin kokemus tähän mennessä.. edes veljeni kuolema tai myöhäinenraskauden keskeytys ei ollut näin vaikeaa mitä tämä on tein mitä vain.. kumpi on helpompaa, kumpi helpottaa nopeammin jääminen vai lähteminen? voi kun joku voisi päättää puolestani.... :(
Miten kertoa miehelle että
onneton
10583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet uupunut, koska olet yrittänyt jatkaa vaikka et halua. Niin että tuo on vale että haluaisit jatkaa mutta et jaksa. Et jaksa, koska et halua, niin se on. Ei totuutta tarvitse hävetä.
Kukaan ei päätä puolestasi, koska tässä olisi nyt tarkoitus, että se oma tahto löytyisi sinultakin ja tarttuisit toimeen. Huomaat, että eroaminen on yllättävän helppoa kun päätös on tehty. Päätöksenteko on se vaikea osuus, jos ei ole tottunut mitään tahtomaan.
En usko että olisi täysin siitä etten halua jatkaa.. vaan lähinnä kun se on vaikea yksin yrittää suhdetta pelastaa..
Jos on mitään, mitä kannattaa pelastaa..pitää tehdä kaikkensa ja pelastaa, se mikä pelastettavissa on. Kaikkensa antaneena pitää osata luovuttaa ja antaa itselleen anteeksi! Et ole Jumala!
kuolema saattaa aiheuttaa tuollaisia äkkinäisiä ajatuksia. käytä miestä pari vuotta kunnes saat masennuksesi hoitoon ja anna miehen hoitaa lasta koska et itse nyt jaksa, vai johtuuko masennuksesi muka täysin miehestä . jos vain jotenkin kestät ukkoasi vaikka olemalla eri huoneessa, yritä päästä pahimman yli ja eroa kun olet vahvempi, miten hoidat masentuneena lasta,et kerro mitään syitä
Noista tapauksista on jo aikaa jonkunen vuosi molemmist.. kun mies jotain tekisikin. Suhteenmme on kuollut melkein kokonaan ja tunnen itse vain kotiorjaksi. Minä joudun yksin tekemään kaiken. Ja huomasin jopa etten enää siitä vähäisestäkään läheisyydestä osaa nauttia niin kuin ennen..
Oletko koittanut sanoa miehellesi että et jaksa? Että pohdit eroa? Kannattaisi. Ehkä sitten asioille voisi tehdä jotain. Jos mies ei kuuntele, sitten voit unohtaa suhteen. Ala elää itsellesi. Et tule saamaan mitä haluat. Mies ehkä jossain vaiheessa herää jos herää. Kirjoita kirje miehelle. Viimeinen hätähuuto. Ja sano se siinä kirjeessä että jos et tajua niin liittomme voi olla historiaa. LIsäksi sano että koet itsesi masentuneeksi. Tosta se lähtee.
Rakkaus on välittämistä ja huolenpitoa. Jos miehesi ei välitä pahoinvoinnistasi, hän ei rakasta sinua.
Voi kiitos viisaista sanoistasi mutta olen miehelleni kirjeen kirjoittanut juurikin noista asioista ja muustakin ja vaatisin muutosta suhteeseen tai muuten tää ei toimi. Muutosta tuli viikoksi kunnes nyt ollaan taas samassa jamasa :(
eiköhän se sun mies siellä elä omaa viivytyspeliään ja jätä vätyksenä jättämisen sulle ettei tulis itselle syyllinen mieli, siellä voi olla jo uusi ja varmaan onkin odottamassa tilanteen raukeamista, ihan kokemuksen rintaäänellä sanon että jos toinen ottaa etäisyyttä ja jättää kylmäksi siellä on usein jo toinen, sori vaan :/ Joten jos vain jaksat tuota ilmapiiriä odota että miehesi tekee peliliikkeen.Voithan sillä aikaa jo varustautua tulevaan eroon ja miettiä miihin oikein muuttaisit ja mihin kouluun tai päiväkotiin lapset laitat.
Tuoreesta kokemuksesta voin kertoa, että olin aivan loppu henkisiä ja fyysisiä voimavaroja syövän suhteen lopussa, ja kun lopulta erottiin, niin salamana taakka putosi harteiltani ja olin ihan intoa ja tarmoa täynnä. Siis ihan sekunnissa eron jälkeen olin todella onnellinen ja iloinen ja täynnä elämänvirtaa!
Nyt on n. viikko erosta ja olen ollut todella tuottoisa ja tehokas töissä ja kotona, ja saanut paljon rästejä pois alta, mitä kasautui kuluttavan suhteen aikana.
Lasteni isästä erottuani aikoinani oli sama juttu. Myös lapset olivat onnellisempia eron jälkeen.
Eroni olivat todella hienoja asioita, ja suosittelen lämpimästi eroa sinullekin ahdistavassa tilanteessasi!
Voisitko vielä kertoa että millä sait voimia kertoa miehellesi ja miten sen teit? Kun olen jahkaillut jo jonkun aikaa mut en tiedä miten sen kertoisin tai mistä saisin rohkeutta ja voimaa moiseen..