Minun tarinani

Halusin tulla tänne kertomaan mun oman tarinan. Jos vaikka auttaisi jotakuta :) Aloin alkuvuodesta seurustelemaan minu neljä vuotta vanhemman pojan (miehen) kanssa. Pari kuukautta meni hyvin, joku kummallinen tunne mulla kuitenkin koko aika oli. Vappuna poika haukkui mut huoraksi ym. Se saatiin kuitenkin sovittua, ajattelin että tuollaisen voi antaa anteeksi. Haukkuminen kuitenkin jatkui ja muuttui aika äkkiä lyömiseksi, potkimiseksi, päälle sylkemiseksi jne. Ja ikinä en tehnyt mitään väärää, mistä olisin tuon käytöksen ansainnut. Heti ensimmäisistä kerroista lähtien sanoin haluavani erota, joka kuitenkin johti raivoamiseen ja taas, hakkaamiseen. Milloin uhkasi keittiöveitsellä, yritti heittää parvekkeelta alas, ajaa kolarin autolla.. Koko kesä meni pelätessä ja aina eroa ehdottaessa sattui. Muistan kun oltiin hotellissa yötä ja luulin kuolevani kun hän uhkasi veitsellä ja heitteli kylppärin lattialle niin että pää aukesi.. Mulla on myös poskeen jäänyt arpi veitsestä. Aina ennen mietin että miksi naiset ovat väkivaltaisen miehen kanssa yhdessä, mikseivät eroa. Nyt tiedän että se ei onnistu, ainakaan sanomalla siitä kasvotusten. Monilla varmaan myös rakkaus pitää suhteessa. Mulla ei ollut mitään rakkautta ikinä häntä kohtaan. Kun väkivalta ja haukkuminen alkoi, rupesin vihaamaan häntä. Ja pitkään luulin että olen jumissa tässä koko loppuelämäni ja joudun pelkäämään koko loppuelämäni että milloin kuolen.. Vihdoin sain kerrottua kaikesta äitilleni ja sain voimaa pakata pojan kamat hänen ollessa töissä. Jätin jätesäkin oven ulkopuolelle ja laitoin viestin ettei tartte enää tulla. (ei siis asuttu yhessä mutta majaili mun kotona aina..) Tätä tarinaa värittää vielä se että ihastuin tämän pojan kaveriin alkukesästä.. Nyt seurustelen sen pojan kanssa ja olen maailman onnellisin :) Vihdoin voin tuntea oloni turvalliseksi.. Ja olen siis kohta 18 vuotias.
3276
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ahaa, eli kyse onkin vain siitä että naiset ovat niin tyhmiä, että menevät sanomaan tuollaiselle tyypille päin naamaa että haluavat eron, ja siitähän seuraa lisää turpareissua. Luulisi tajuavan, että noiden kanssa ero tehdään kysymättä ja selän takana. Vai luullaanko siinä typeryyksissään, että jos uhkaan erolla niin hakkaajasekopää muuttuukin rauhalliseksi unelmien mieheksi?

Äänestä

Etpä taida itse olla ollut tuollaisessa tilanteessa. Eipä siinä juuri salaa lähdetä kun ei siitä hetkekskään eroon päässyt. Satuin olee kipee ni jäin töistä kotiin ni onnistu.. Hyvä kun paskalla sai yksin käydä.

Äänestä

Miten huo.raksi haukkumisen voi sopia. Sun olis pitänyt heti erota jos yhtään arvostat itseäsi. Uhkasi puukolla ja heittää parvekkeeltakin vielä. Otit sen vielä asumaan luoksesi. Kannattaa varoa vielä tuollaista vaikka oletkin eronnut niin tuollaiset idiootit hautoo aina kostoa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sara2342 kirjoitti:

Halusin tulla tänne kertomaan mun oman tarinan. Jos vaikka auttaisi jotakuta :) Aloin alkuvuodesta seurustelemaan minu neljä vuotta vanhemman pojan (miehen) kanssa. Pari kuukautta meni hyvin, joku kummallinen tunne mulla kuitenkin koko aika oli. Vappuna poika haukkui mut huoraksi ym. Se saatiin kuitenkin sovittua, ajattelin että tuollaisen voi antaa anteeksi. Haukkuminen kuitenkin jatkui ja muuttui aika äkkiä lyömiseksi, potkimiseksi, päälle sylkemiseksi jne. Ja ikinä en tehnyt mitään väärää, mistä olisin tuon käytöksen ansainnut. Heti ensimmäisistä kerroista lähtien sanoin haluavani erota, joka kuitenkin johti raivoamiseen ja taas, hakkaamiseen. Milloin uhkasi keittiöveitsellä, yritti heittää parvekkeelta alas, ajaa kolarin autolla.. Koko kesä meni pelätessä ja aina eroa ehdottaessa sattui. Muistan kun oltiin hotellissa yötä ja luulin kuolevani kun hän uhkasi veitsellä ja heitteli kylppärin lattialle niin että pää aukesi.. Mulla on myös poskeen jäänyt arpi veitsestä. Aina ennen mietin että miksi naiset ovat väkivaltaisen miehen kanssa yhdessä, mikseivät eroa. Nyt tiedän että se ei onnistu, ainakaan sanomalla siitä kasvotusten. Monilla varmaan myös rakkaus pitää suhteessa. Mulla ei ollut mitään rakkautta ikinä häntä kohtaan. Kun väkivalta ja haukkuminen alkoi, rupesin vihaamaan häntä. Ja pitkään luulin että olen jumissa tässä koko loppuelämäni ja joudun pelkäämään koko loppuelämäni että milloin kuolen.. Vihdoin sain kerrottua kaikesta äitilleni ja sain voimaa pakata pojan kamat hänen ollessa töissä. Jätin jätesäkin oven ulkopuolelle ja laitoin viestin ettei tartte enää tulla. (ei siis asuttu yhessä mutta majaili mun kotona aina..) Tätä tarinaa värittää vielä se että ihastuin tämän pojan kaveriin alkukesästä.. Nyt seurustelen sen pojan kanssa ja olen maailman onnellisin :) Vihdoin voin tuntea oloni turvalliseksi.. Ja olen siis kohta 18 vuotias.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu