Miksi mies voi osallistua kaikkiin työpaikan juhiin, saunailtoihin, virkistysiltoihin ja kavereiden kanssa viettettäviin iltoihin ilman mitään huolen häivää? Kun on menoa tiedossa niin hän vain ilmoittaa minulle mikä ilta on varattu millekin tilaisuudelle. Ei tarvitse kantaa huolta lapsen hoitamisesta eikä siitä onko minulla mahdollisesti jotakin omaa menoa kyseiselle illalla. Minusta tälläinen käytös on töykeää. Me emme käy juuri missään yhdessä mutta jos kaverit pyytävät jonnekin niin hän on valmis menemään vaikka minne ja hänellä ei käy miellessäkään että myös omasta perheestä pitää huolehtia. Mikä oikeus miehellä on mennä niin kuin hän haluaa ilman vastuuta mistään?
Miehen menot
vtuuntunu
13316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hänpä voi ajatella että tykkäät olla kotona. Oletko kertonut, että mitä olet asioista mieltä? Tietääkö hän tämän mitä olet tänne kirjoittanut?
Näytä tämä juttu miehellesi.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014011517934578_lz.shtml
ja tämä.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013122617872857_lz.shtml
ainakin tuota 3 kohtaa olis syytä miettiä
Sä annat sen tapahtua. Oletko koskaan sanonut:"Herra ei mene mihinkään tänä lauantaina. Sinä pysyt kotona ja minä lähden vuorostaan."?
Kasvata munasarjat ja vaadi itsellesi myös aikaa.
''Kasvata munasarjat ja vaadi itsellesi myös aikaa. ''
Voi luoja, että nauroin tälle :'D Otan kyllä käyttöön!
nimimerkki "kiltti mies", vilkaisin nuo merkitsemäsi liitteet ja ovat todella jokaisella lukemisen arvoiset, näkyvät perustavan asiantuntijan näkemyksellä tehtyihin kirjauksiin.
Toisaalta olen kyllä saman huomannut nuorten perheiden piirissä, taistellaan näistä jatkuvista toisen menoista kaikkiin kissanristiäisiin.
Ja tämä ei koske yksin miehiä, kyllä naiset ovat hyvin meneviä nykyisin ja ihmeen paljon niitä iltamenoja erilaiset työpaikat järjestelevät, on liittojen iltoja ym.
Toki olen sitä mieltä, että ne eivät aina ole työpaikan kanssa juurikaan tekemisissä, vaan työntekijät itse näitä juonivat jollakin verukkeella.
Pikkujoulujen aika on aivan hirveää, sillä jos sama ihminen käy esim viiisissä pikkujouluissa, eiköhän jokaiselle ole täysin selvää, että siinä on jotakin mätää.
Närää tuovat ihan todelliset asiatkin, sillä aika moni joutuu nykyään työnsä vuoksi matkustelemaan ja olemaan poissa jopa viikkoja kerrallaan ja toinen yksin lasten kanssa yrittää vetää kotiasioita ja lisäksi käy päivätyössä, kyllä siinä aika kovilla ollaan ja riitaa tulee hyvin helposti.
Tässä tämän kotona olijan pitäisi kuitenkin yrittää kaikin tavoin ymmärtää, että valinta ei ole puolison päätettävissä matkustaako vai ei, sillä kieltäytyminen voi seuraavissa neuvotteluissa tuoda irtisanomisen ja uuden työn saaminen voi olla vaikeaa jopa mahdotonta.
Mutta toisenkin pitää palattuaan ymmärtää ottaa vuorollaan kodin asiat hoitaakseen ja helpottaa kotona olleen taakkaa heti kun palaa.
Kokemuksesta tiedän, että helppoa ei palaajan ole heti sopeutua kodin juttuihin, meilläkin oli tätä matkaremppaa yhteen menoon puolitoista vuotta, kyllä välillä pisti todella vihaksi, kun kotikäyntien aikana olikin päästävä tapaamaan kavereitaan.
Meillä pelastus oli se, että osasi kertoa syyn. Siellä toisella paikkakunnalla kun ei ollut mitään muuta kuin työ, ei ketään ihmistä ja kotiin tulo oli kun oli tullut kylään, ei osannut aloittaa oikein mitään, kun tiesi, että heti on taasen lähdettävä.
Hänenkin kaveripiirinsä, jonka tunnen ihan hyvin on miehiä, ei sinne naisia kaivata mukaan. Tosin tapaamiset tapahtuivat ihan näiden poikamiesten kotona, heillä ei ollut lapsia ja meillä oli, joten siksi muualla kuin meillä.
Lisäksi siellä oli hänen lapsuuskotinsa tilukset, joissa kävi. Monesti varmaan sanoinkin, että ei ole vieläkään saanut napanuoraansa poikki, ärsytti.
Selvisimme , mutta paljon vaati itsehillintää, siihen toki auttoi, että itselläni oli paikkakunnalla mielenkiintoinen työ ja myös olin mukana eräässä yhdistyksessä hallituksessa. Lapset jo sen verran suuria, että eivät enää edes halunneet jatkuvaa äidin valvontaa.
Eli se keskustelu ja kuuntelu auttavat näissäkin asioissa ja toinen toisensa ymmärtäminen.
''Pikkujoulujen aika on aivan hirveää, sillä jos sama ihminen käy esim viiisissä pikkujouluissa, eiköhän jokaiselle ole täysin selvää, että siinä on jotakin mätää''
Sori, tämä pisti silmään. Miksi ihmeessä tuossa on jotakin mätää?
Joillakin ihmisillä on harrastuksia, osilla niiden lisäksi enemmän töitä kuin se yksi. Jos toinen osapuoli ei millään muotoa halua matkaan, miksi ihmeessä toinen osapuoli ei saisi mennä? Koska siellä tulee mahdollisuudet pettää?
Ihan raaka fakta: jos sinun ukkosi/akkasi haluaa pettää, tekee hän sen, vahdit sinä häntä tai et. Ja jos ei onnaa pikkujouluissa, niin kyllä se tehdään sitten jollain muulla ajalla.
nyt oleellista se, kenen kanssa menijä haluaa aikaansa viettää....vaimonsa vai muiden naisten kanssa?
avainsanahan tuossa on LUOT-TA-MUS eli onko menijä luottamuksen arvoinen tai ymmärtääkö/haluaakaanko välittää siitä ettei nauti luottamusta toiselta parisuhteen osapuolelta.Ellei, laskisin tuon jo silkaksi kilpailuksi ja leikiksi toisen tunteilla ja elämällä.Ei kai suhteella epäluotettavan ihmisen kanssa voi olla tulevaisuutta.Jos on perheen jonkun kanssa pykännyt niin ei sitä myöhemmällä iällä enää antekksipyydetä jos on aiemmin elellyt ilman vastuuta.Jos ei tätä käsitä on ilmeisen jämähtänyt teinivuosiin.Tällaiselle ihmiselle ei voi muuta toivoa kuin "hyvää jatkoa" ja että elämä kostaisi, juuri siten että on jo liian myöhäistä katua.
Täällä taas miespuolinen keksii itselleen luoja ties mitä kissanristiäisiä ja menoja. Uusia projekteja ja harrastuksia tippuu tasaiseen tahtiin, ja jos niistä sanon, niin vastaukseksi tulee se, että kyllä HÄN saa harrastaa mitä haluaa. Jep. Sepä kiva, että toinen taloudessa joutuu jättämään omat tekemisensä minimiin, koska JONKUN on kuitenkin hoidettava tämän talouden lemmikit, siivoamiset, kaupassakäynnit ja ruoanlaitot. P*rkele että v*tuttaa. Ei tipan vertaa arvostusta, eikä kertaakaan voi edes keskustella minun kanssani,että SOPISIKO jos aloitan tämmöisen ja tämmöisen projektin. Luojan kiitos ei ole lapsia, ei tarvitse sentään yksinhuoltajana olla... Se tosin on edessä, jos niitä joskus vahingossa putkahtaa. Jos olisin erittäin fiksu, lähtisin heti, mutta ihan äkkiä se ei ole mahdollista...
MItä hommaa koirat kissat ja pennut tämmösen kanssa? Ihmisen ominaislaatu selviää kyllä ihan parin kuukauden yhdessä asumisella. Mun isäkin halus lapsia ja kielti äitiä lähtemästä töihin, ettei ite tarvii vahingossakaan mitään tehdä. Ite rypi ja harrasti ja koko setti oli mutsin vastuulla. Mä päätin että mulle tätä ei tehdä ja tein sterkan. Jos kulloinenkin ukko on lähtenyt, mä en oo ollu motissa kotona. Naiset on vaan niin vitun nujerrettuja ja nössöjä ja saatanan vauvakuumeessa. Ite pitää tietää mitä haluaa ja mitä jaksaa.
Luojan kiitos en ole vauvakuumeessa, en sitten pienimmässäkään, enkä tällä menolla ajatellut edes lisääntyä. Yksi lemmikki on hankittu yhdessäolon aikana, muut tuli "kaupan päälle" toiselta osapuolelta. Totta kai niihin kiintyy, eikä yksinkertaisesti luonto anna periksi antaa eläinten kärsiä siitä, että mies hilluu milloin missäkin. Napakkaan sävyyn tästäkin keskusteltiin, muutamaan otteeseen olen ollut sen verran paskassa suhteessa, että ei minullekaan enää mitä tahansa voi tehdä. Todennäköisesti olenkin se "ikävä, huutava ja v-mainen akka", mutta siinähän olen. Tiedänpä ainakin oman arvoni. Mielummin jatkossa sitten yksin kuin kenenkään kynnysmattona.
se vain on monesti liian myöhäistä jos on jo pallo jalassa (lapsi hankittu) ja ilman sitäkin lähteminen rakkaan jaosin kuitenkin hyvän luolta voi olla pitkä prosessi jossa lähteä voi varmasti sitten kun on ensin vähän päässyt tasaamaan tilejä ja saanut päähänsä että ei tuota ihmistä edes halua.Siihen saakka usein tehdään kopromisseja.Mutta kyllä tuo on totta, että omat lapset sen usein viimeistään näkee ja muistaa miten perheessä on asiat olleet.
Tämä kirjoitus olisi voinut vielä viime vuonna olla omani..nyt ei.Mies meni aina joka ikiseen kissanristiäiseen mihin vain kutsu kävi.Välillä tuntui että lisää keksittiin ihan piruuttaan.Nyt olemme eronneet,eipä miestä kiinnostanut perhe-elämä.Nyt minua ei enää kiinnosta hänen menemiset.
Lapsia en olisi tehnyt jos olisi ollut pienikin aavistus tulevasta.Elämä tollasen miehen kanssa oli yhtä helvettiä.Mutta nyt otan päivän kerrallaan lasten kanssa.