Nykyään ihmisiltä on tainnut vähän hämärtyy
kihlauksen merkitys. Ihmiset menee kihloihin jo
kuukauden parin päästä. Toiset on kihlois jo
vaikkei ees ol koskaa asunu saman katon alla, eli
ei tiedä et onnistuuko yhdessä asuminen.
Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Kun mennään
kihloihin niin ruvetaan sopimaan häitten
ajankohdasta ja suunnittelemaan häitä. Mutta
nykyään se ei taida enää tpahtua niin.
Mäkin oon kieltämäti siin tilantees, et oon
pitkään jo asunu yhdessä tyttöystäväni kans ja
oon alkanu miettii kosintaa. Mutta en tiedä
olenko vielä valmis siihen. Meillä on mitä
ihanteellisin suhde. Kumpikin rakastaa toisiaan
pyyteettömästi ja elämä hymyilee. Mutta
mixi "pilata" nuoruuttaan hyppäämällä heti
avioliiton kahleisiin. Mäkin oon vasta 20 ja
mullakin on vielä vuosia edessä. Kyllä sitä
kerkee sitten miettimään niitä kihlauxiakin.
Mullakin on monta kaverii jokka on jo kolmatta
tai jopa useampaa kertaa kihlois... MIXI?!?
kihlauksen merkitys. Ihmiset menee kihloihin jo
kuukauden parin päästä. Toiset on kihlois jo
vaikkei ees ol koskaa asunu saman katon alla, eli
ei tiedä et onnistuuko yhdessä asuminen.
Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Kun mennään
kihloihin niin ruvetaan sopimaan häitten
ajankohdasta ja suunnittelemaan häitä. Mutta
nykyään se ei taida enää tpahtua niin.
Mäkin oon kieltämäti siin tilantees, et oon
pitkään jo asunu yhdessä tyttöystäväni kans ja
oon alkanu miettii kosintaa. Mutta en tiedä
olenko vielä valmis siihen. Meillä on mitä
ihanteellisin suhde. Kumpikin rakastaa toisiaan
pyyteettömästi ja elämä hymyilee. Mutta
mixi "pilata" nuoruuttaan hyppäämällä heti
avioliiton kahleisiin. Mäkin oon vasta 20 ja
mullakin on vielä vuosia edessä. Kyllä sitä
kerkee sitten miettimään niitä kihlauxiakin.
Mullakin on monta kaverii jokka on jo kolmatta
tai jopa useampaa kertaa kihlois... MIXI?!?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...no niitähän kutsutaan teinikihloiksi, eikä
niillä tarkoitetakaan mitään
avioliittolupauksia...tai voihan niillä tarkoittaa
mutta kuka ottaa ne tosissaan 16
vuotiaana?!?Niistä on vain "siistiä" olla
kihloissa...oikeaksi kihlaukseksi mä lasken itse
vasta sen, ku tiedossa on jo että minä vuonna
mennään naimisiin,parhaimmassa tapauksessa
tiedetään hääpäivä!Muut on teinikihloja
Noi mäki aattele kihlauxest. Mutta se on sit
hankalaa ku sä meet kosii jotakuta, ni sä et voi
tietää ottaako toinen sen "tosissaan".
Hyvä parisuhde johtaa automaattisesti kihlaukseen,
sekä avioliittoon. Ei aviolittoo ole mikään kahle,
eikä mikään vankila. Jos molemmat luottaa
toisiinsa, parisuhde on vielä parempi ja ihana
liitossa kun ei liitossa. Ei avioliitossaakaan
omisteta toisiansa, siinä kunnioitetaan ja otetaan
huomioon kummankin tunteet, mielipiteet.
Avioliitossa tehdään yhteistyötä omasta kodista ja
tulevaisuudesta. Ja kun on liitossa siinä on aina
tuleivaisuus mukana kuvassa. Lapset tulee
suunnitteluun mukaan, mikä sen ihanampaa.Ja
tietenkin kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja jos
on hyvä parisuhde, mitä muuta sitä sitten haluaa
kuin kihloihin, ja liittoon.....Suosittelen,
vaikka oottekin nuoria.
Aika muuttuu tavat muuttuu.. Kuten kaikki muukin
myös kihlauksen merkitys muuttuu, tietenkin se
riippuu ihmisestä; mitä se kullekkin merkitsee.
Mutta miksi sitten ollenkaan menisi kihloihin ja
naimisiin kun se ero voi tulla vaikka
kahdenkymmenen vuodenkin päästä?? Kuten omilla
vanhemmillani.
Oma tilanteeni on: olen kihloissa, asumme yhdessä
(olemme asuneet seurustelun alkupäivästä lähtien)
rakastan miestäni ja tunnen että tämä kestää
loppuun asti, mutta sitä ei koskaan tiedä mitä
elämä tuo tullessaan ja minne virta vie.
Koskaan et voi olla varma mistään.
Neuvoni on: tee mitä sydän sanoo!
Mä en kanssa jaksa ymmärtää näitä nopeesti
kihloihin ja siitä naimisiin ja pika ero
tapauksia.. Eihän se yhdessä olo ole mistään
papin aamenesta kiinni tai siitä onko se sormus
vai ei... Jos rakastaa voi olla aivan hyvin ilman
mitään turhia papereitakin.. Ärsyttää ku kaikki
olettaa et ku ollaan oltu jo niin kauan ( muka
kauan, vain 5 vuotta..) yhdessä nii ois aika
mennä kihloihi ja niin edelleen.. Ja sit multa
jankataan asiaa ku mä oon nainen ja mun pitäs jo
hinkua sormusta!! Mut me mennää sit ku siltä
tuntuu ja sit ku voidaa pitää tutuille vuosisadan
bileet!!!
Siis noin se kuuluisikin ajatella. Niin minä
ajattelen sen. Koska kaikki ihmiset sen tajuaa...?
Oltiin seurusteltu nykyisen aviomieheni kanssa
vähän yli 2kk kun menimme kihloihin. Tunsimme
olevamme oikeat toisillemme ja oli halu olla
loppuelämä yhdessä. Miksi jahkailla kun tietää
mitä haluaa? Vähän kihlauksen jälkeen muutimme
yhteen ja nyt ollaan oltu yli vuosi naimisissa.
Jos seurusteluunkin kuuluu mielestäsi uskollisuus
niin miksi koet avioliiton kahleena? Miksi se
muuttaisi suhdetta negatiiviseen suuntaan? Jos et
ole varma onko nainen sinulle oikea, älä toki
mene kihloihin, mutta en sitä 20v ikää näe
esteenä.Minunkin mieheni oli 20 kun me
kihlauduimme.Mutta jos koko asia saa sinut
kovasti empimään, et todellakaan taida olla kypsä
koko elämän mittaiseen suhteeseen ja toiseen
sitoutumiseen!
Kihlauduin itse pari kuukautta sitten
seurustelumme puolivuotispäivänä.
Nyt olemme muuttamassa yhteiseen kämppään,
aikaisemminkin oltaisiin muutettu mutta ei
asuntoa löytynyt kauhean ruuhkautumisen vuoksi...
Yhdessäelosta tuskin mitään katastrofia tulee,
sillä kihlattuni on majaillut luonani
maaliskuusta asti ja kotitöitä on tehty yhdessä.
Vaikka kämppä onkin nimissäni ja minä maksan
vuokran, niin kaksi sotkijaahan siellä on.
Kultini on myös ostanut ruokaa jne. Eli
yhteiselämää on harjoiteltu pikku yksiössäni ja
nyt ollaan tosi onnellisia että päästään
yhteiseen, kunnolliseen kotiin jossa on tilaa
sisustaakin!
Alusta asti olemme molemmat olleet varmoja siitä,
että tämä on nyt Sitä Oikeaa Juttua. Kumpikaan ei
ole ollut näin rakastunut aikaisemmin, vaikka
molemmilla on ollutkin pitempiaikaisia suhteita
ja itse olen ollut aikaisemmin avoliitossa (en
kuitenkaan kihloissa, mikä on hyvä, sillä
kihloihin menen vain KERRAN).
En koe sormusta kahleena, vaikka nuori olenkin,
vaan rakkautemme merkkinä. Häitä ollaan
suunniteltu juhlittavan 2-3 vuoden sisällä :)Ei
sitä tarvi olla lähempänä kolmeakymppiä ennen
kuin voi tosissaan sitoutua. Eikä sormus muuta
sinällään mitään - uskollisia ollaan oltu
aiemminkin ja sama linja jatkuu.
Itsekkin asun avoliitossa tällähetkellä. Olen
miettinyt kosimista jo jonku aikaa. Ja olin jo
meno ostaa sormusta. Sit joku pysäytti mut. Ja
nyte olen onnellinen etten ostanut sitä sormusta.
Koska vaikka rakastankin todella avovaimooni ja
haluan "virallistaa" suhteemme, niin on ehkä
väärä tapa tehä se menemällä kihloihin...
itse olen kihloissa,mutta emme asu yhdessä.olemme
olleet kihloissa 2kk,mut seurusteltu 1wee
6kk.olemme nuoria,mutta halusimme mennä
kihloihin.tiedän,et se on lupaus
avioliitosta.tuntuu,että me menemmekin
naimisiin,sit joskus.moni on kysyny meiltä
miksi?me rakastamme toisiamme.ja haluamme näyttää
sen muillekin.Kaikki näkee,että olemme
vakavissamme.se on eräänlainen sitoutumisen
merkki.ja eikö kaikki saa itse päättää omista
asioistaan.oon kyllä sitä meiltä,että on
naurettavaa mennä muutaman kk päästä kihloihin
tai jos on joku 14vuotias.mutta rakkautta
kaikille!
Niinhän se kihlaus on. Mutta jos on juuri sillä
hetkellä vakaat aikeet mennä myöhemmin naimisiin,
niin ei sitä jälkeenpäin voi kukaan arvostella,
varsinkaan muut, jos ei suunnitelmat toteudukaan.
Onhan avioliittokin lupaus olla elämän loppuun
asti yhdessä, eikä sekään toteudu kaikissa
tapauksissa. Ihmiset ja tilanteet muuttuu ja
joskus on parempi erota. Näinhän se on.
Itse menin 15-vuotiaana kihloihin ja sillä
hetkellä me rakastettiin vaan yksinkertasesti
niin paljo että oltiin ihan varmoja että ollaan
aina yhdessä. Mitä teiniä siinä sitten on kysyn
vaan teiltä arvostelijoilta... me mietittiin sitä
ja juteltiin siitä ja haluttiin tehdä niin.
Sittemmin muutettiin yhteen ja ollaan vieläkin
yhdessä, ja on ollu hyviä ja huonojaki aikoja.
Alusta asti tiedettiin noin suurinpiirtein että
naimisiin mennään vasta kun perustetaan perhe,
eli sitten kun on kummallakin ammatti ja sellaset
olot muutenki että lapsia voi harkita.
Kuinka joku muu voi sanoa että ketkä saa mennä ja
ketkä ei kihloihin? Ei siihen vaadita mitään
koeajoa yhdessä asumisen suhteen tai muuta, vaan
suunnitelma yhteisestä tulevaisuudesta. Kyllä
kaikki varmaan tiedostaa että se on lupaus
avioliitosta, mutta aina ei vaan asiat mee niinku
pitäs. Se on jokasesta ittestä kiinni joten älkää
arvostelko muitten ratkasuja. Ne ei liity
mitenkää teidän ratkaisuihin.
Itse olen nyt seurustellut kaksi vuotta ja tiedän
että olen löytänyt miehen jonka kanssa haluan
elää loppu elämäni ja hänen kanssa haluan
kasvattaa lapseni. Kihlauksestakin on puhuttu...
Olemme molemmat silti sitä mieltä ettei kihloihin
mennä kuin sitten vasta kun ruvetaan häitä
miettimään. totta kai haluaisin mennä heti kun
kerran olen varma tunteistani. Mutta silloin
kihlauksen merkitys muuttuu täysin. Kyllä
varmasti vielä kerkee!!!!
Tota mä just tarkotankin. Mix pitää niin kiirettä
ja hätiköidä. Ku kerra ollaa nuorii ni mix
pitää "tappaa" nuoruus ja alkaa
olee "aikuinen"...?
..nuoruuden tappamista se sen enenpää on,oli
kihloissa,tai sitten vaan seurusteli.
Ymmärää molemmat näkökannat täysin, vaikka itse
kuitenkin olen menossa kihloihin, vaikak ikää on
17.
Mutta jokainen pari tekee omat päätöksensä
yhdessä ja niitä täytyy kunnioittaa.Eihän se
muille kuulu.